Rock ja heavy raikaavat vuosittain Villa Harjulassa
10.06.2009 11:05
Heikki Merihaara
Melun perustajajäsen Marketta Saari sai viisi vuotta sitten ensi kerran Villa Harjulan appivanhemmiltaan nuorten bändileirin käyttöön. Talo on muulloin asuinkäytössä. Tiedottaja Noora Härkönen on ollut mukana leirin järjestelyissä alusta asti. (Kuvaaja: Heikki Merihaara)
Kohta satavuotias Villa Harjula kohoaa uljaana metsäisellä rinteellä Luomassa. Huvilasta kantautuu rytmikkäitä ääniä. Neljätoista nuorta tapailee yhteissoittoa Harjulan kätköissä, kukin omissa kokoonpanoissaan. Rummut, bassot, kitarat ja piano saavat kyytiä muusikonalkujen käsissä.
Masalan elävän musiikin unionin Melun leirit Harjulassa ovat olleet suosittuja. Viime viikolla järjestetty bändileiri oli viides. Mukana on ollut pääasiassa 12–17-vuotiaita nuoria. Tämänkertaisessa ryhmässä oli mukana ,myös pari kymmenvuotiasta poikaa, sillä heillä oli laaja soittotausta.
–Idean leireistä sai paikallinen musiikinopettaja, kun hän kaipasi omalle pojalleen yhteissoittomahdollisuutta. Kirkkonummella on vähän kevyen musiikin toimintaa, joten leiri oli tarpeellinen, kertoo Melun tiedottaja Noora Härkönen.
Marketta Saari sai järjestettyä appivanhempiensa huvilan nuorten käyttöön. Sokkeloisessa vanhassa rakennuksessa riittää soppia pienryhmien harjoitteluun. Yläkerrassa nuorilla on mahdollisuus rentoutumiseen esimerkiksi videoiden parissa.
–Ruoat kokkaamme itse. Jauheliha on perusruokaa, joka maistuu kaikille. Siitä syntyy esimerkiksi hyvää makaronilaatikkoa. Jos jollakin tulee nälkä kesken soiton, kaapeista voi tulla hakemaan voileipätarpeet, Saari kuvaa.
Haastatteluhetkellä nuoret ovat juuri ruokailleet hyvässä järjestyksessä pitkän pöydän ympärillä. Jokainen tiskaa omat astiansa. Sekin tuntuu olevan nuorista hauskaa puuhaa.
Leirin vakituiset ohjaajat ovat teatteriohjaajaopiskelijoita, joilla on vahva musiikkitausta. Lisäksi leirillä käy neljä vierailevaa ohjaajaa, jotka ovat muusikoita.
Ilmoittautumisten yhteydessä tulijat ilmoittivat tekstiviestillä lempimusansa ja -laulunsa. Härkösen mukaan nykynuorten musiikkimaku noudattaa melko samaa kaavaa:
–Rockia ja heavya soittaa 95 prosenttia tulijoista. Guns N' Roses, Metallica ja Iron Maiden ovat kovia nimiä, jatkaa Härkönen.
Joskus joku kuitenkin poikkeaa valtavirrasta; tämänkertaisella leirillä yksi bändi oli mieltynyt technoon.
–Kysymme myös soittokokemuksesta. On eri asia ottaa soittotunteja kuin harjoitella Guitar Heron kanssa, Saari täsmentää.
Lauluharjoitukset kuuluvat kuvaan, vaikka sellainen saattaa toisista aluksi tuntua kiusalliselta. Samoin jokainen nuori joutuu (saa) kokeilla väärää soitinta eli jotain muuta, mihin on tottunut.
Bändileirillä kolmen päivän treenejä seuraa yksi vapaapäivä, jolloin opitut asiat saavat muhia. Härkösen ja Saaren mukaan välipäivä on koettu tehokkaaksi; sen jälkeen soitot sujuvat jouhevammin.
–Perjantain ja lauantain välisen yön nuoret yöpyvät huvilalla. Leiri huipentuu lauantaiseen konserttiin, johon nuoret ovat saaneet kutsua vanhempiaan ja tuttujaan. Yhteinen konsertti huvilan pihalla on monelle elämys, vastapaino tunkkaisille treenikämpille, Härkönen mainitsee.
Villa Harjulassa nuoret ovat kuin kotonaan. Se tarjoaa luontevan ympäristön soittamiselle. Kun viikko on ohi, jokainen nuori on rättiväsynyt, mutta onnellinen. Yhteinen soittokokemus on sitä jotakin.
