Kosti Sironen nauttii luovasta opetuksesta
01.10.2008 10:25
Mia Lindström
–Luovien ihmisten kanssa on hauskaa työskennellä. Se pitää nuorena, naurahtaa Kosti Sironen, 62.
Matinkylässä asuva Sironen on opettanut luovaa kirjoittamista ja kirjallisuutta Espoon työväenopistossa vuodesta 1985. Proosa- ja lyriikkapiireistä on syntynyt monta esikoiskirjailijaa, kuten dekkaristi Tuula-Maj Salmela, runoilija Tuija Kuha sekä espoolaiskirjailijat Raimo Suikkari ja Timo Hildén. Sirosella on ollut sormensa pelissä Espoossa yli 40:n esikoiskirjailijan kohdalla, koko maassa useiden satojen.
Se, kuinka monta kirjaa kurssilaiset loppujen lopuksi julkaisevat ei ole Siroselle tärkeintä. Olennaista on, että ihminen tutustuu kirjoittamisen kautta myös itseensä. Siihenhän kaikki harrastamien pidemmän päälle tähtää.
–Kirjoittaminen pitää aloittaa itsestä, omasta kyljestä. Traumoistakin voi vapautua kirjoittamalla. Mutta oma elämä on vain lähtökohta: mielikuvituksen avulla elämä muutetaan fiktioksi. On myös fantasia- ynnä muita kirjoittajia, Sironen valistaa.
–Jos on sellainen instrumentti, että voi kirjoittaa, on etuoikeutettu, hän lisää.
Aikuisopettaja tietää mistä puhuu. Kirjoittaminen, vaikka ajatusten rustaaminen päiväkirjaan, on hyvä keino pitää mielenterveys kunnossa.
–Jos en olisi neljänkympin kriisissäni kirjoittanut ja taas kirjoittanut, olisin tuhoutunut.
Tänä syksynä Sironen opettaa Espoossa neljässä proosa- ja lyriikkapiirissä sekä kahdessa kirjallisuuspiirissä. Kymmenkunta teosta julkaissut mies ei ole viime vuosina kirjoittanut itse.
–Olen seurallinen ja heittäytynyt opetusmaailmaan, hän perustelee.
Kiinnostavaa haastetta Sirosen työhön tuovat kurssilaisten erilaiset taustat ja tavoitteet, joiden keskellä opettaja sukkuloi. Kaikkien tähtäin ei ole oman kirjan julkaisussa. Heidän työskentelyään tulee arvostaa yhtä lailla.
–Meillä on kurssilaisia sairaseläkeläisestä politiikkoihin ja urheilijoihin. Kirjoittajapiireissä on paljon miehiäkin, vaikka aina löytyy niitä, jotka sanovat etteivät miehet lue runoja.
–On kiva, että ihmisten taustat ovat erilaisia. Aina ei välttämättä tiedä, kuka julkaisee kirjan. Joistain tosin huomaa, jos hän on tavattoman lahjakas. Suuren kustantamon kirjailijaksi pääseminen on kuitenkin sitkeydestä kiinni.
Sironen lukee kaikenlaista kirjallisuutta, ehkä eniten kuitenkin runoja, novelleja ja romaaneja.
–Aika moni joka kirjoittaa, myös lukee. Haluan olla älyllinen aivovoimistelija ja aktivoida mieltäni monipuolisesti.
Kirjallisuuspiiriläisetkin lukevat teoksia ennakkoluulottomasti. Mika Waltarin juhlavuoden kunniaksi Waltaria, ja muutenkin paljon kotimaista kirjallisuutta. Käännöskirjallisuuttakin, kuten Nobel-voittajien teoksia analysoidaan.
–Joka vuosi luemme myös Finlandia-voittajan teoksen, se on perinteemme.
Sirosen proosa- ja lyriikkapiirien opiskelijat julkaisivat kaksi antologiaa syyskuun alussa. Kaupungin viilein etsivä ja muuta proosaa Espoosta sekä Saan silmät nähdä -runoantologia sisältävät kurssilaisten tekstejä vuosilta 2006–2008.
–Äkisti voisi ajatella, että ne ovat vaan antologioita, mutta mikä tahansa julkaisu merkitsee paljon kirjoittajalle itselleen.
Sironen toimitti antologiat yhdessä Marja-Leena Runosen kanssa, joka oli myös toinen taittaja. Tekstit valittiin hyvässä hengessä ja oikoluettiin talkoilla.
–Olen hyväsydäminen, en halua olla ankara. Kaikki pääsivät mukaan ketkä halusivat.
