Ikäihminen ja opiskelija asuvat yksin Espoossa
07.02.2010 7:05
Jari Pietiläinen
Sirkka Ahola aivojumppaa mielellään täyttämällä sudokuja. Yksinäisyys ei yksin asuvaa Aholaa piinaa, sillä vauhtia viikkoon tulee muun muassa muiden eläkeläisten parista. (Kuvaaja: Päivi Tuovinen)
ASUMINEN
Matinkylässä asuvalla Sirkka Aholalla, 69, on kokemusta monenlaisesta asumisesta. Aikoinaan kuusihenkiseksi kasvaneen perheen lapset lennähtivät pesästä jo muutama vuosikymmen sitten, mutta suuri muutos Aholan kohdalle osui reilu vuosikymmen sitten, kun hän jäi yllättäen leskeksi. Silloin alkoi yksin asumisen aika.
–Moni asia muuttui miehen kuoleman myötä, esimerkiksi sekin, että tein sen jälkeen ruokaa kahden sijasta vain itselleni. Kyllähän se kieltämättä oudolta tuntui, mutta onneksi on olemassa esimerkiksi pakastin, jonne voi laittaa isojakin ruoka-annoksia, kertoo Ahola.
Toimintaa arkipäiviin tuo eläkeläisjärjestö, joka järjestää erilaisia tapahtumia parikin kertaa viikossa. Uutterana käsityöihmisenä Ahola myös täyttää sudokuja mielellään.
–Tähän nykyiseen kotiin muutin viime keväänä Eestinlaaksosta, jossa ennätin asua kahdeksan vuotta. Pidän tästä asunnosta todella paljon, sillä se on kooltaan juuri sopiva yhdelle hengelle. Ison Omenan palvelutkin ovat aivan naapurissa.
Yksin asuvien arki heijastuu myös Espoon tuomiokirkkoseurakunnan diakoni Maarit van Santenin työhön. Hän tekee työtä Suvelassa, missä kaikista asuntokunnista 40 prosenttia on yksinäistalouksia.
–Monet asiakkaat tulevat diakoniatyön piiriin esimerkiksi tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi, mutta varsin pian ensitapaamisen jälkeen esiin nousee myös yksin asuminen ja suoranainen yksinäisyys. Monella espoolaisella on melko vähän kontakteja muihin ihmisiin, sillä kaupungeissa sukulaiset voivat olla kaukana ja tuttavia on vähän, luonnehtii van Santen.
Suvelassa yksin asuvien tukena toimii Harmaiden pantterien päivystyspuhelin, johon vastaavat toistakymmentä senioria antavat oman panoksensa keskusteluapua kaipaaville.
–Yksin asuvat nuoret tai keski-ikäiset eivät juuri diakoniatyön piirissä näy, sillä heidät pitää arjessa kiinni työssä käyminen. Mutta jos työttömyys osuu yksin asuvan kohdalle, silloin turvallinen arki saattaa horjua hyvinkin helposti, arvioi van Santen.
Ei ole tavatonta , että yksinäisyyttä yritetään torjua vaikkapa lemmikkieläimen avulla.
–Asiakkaiden kanssa keskusteltaessa ei läheskään aina tule esille se, hankitaanko lemmikki yksin asuvan vai lapsiperheen seuraksi. Toki lemmikki voi olla hyvä vaihtoehto silloin, jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi, mutta huolta eläimestä on joka tapauksessa pidettävä, muistuttaa Entressessä sijaitsevan Faunatar-liikkeen kauppias Teija Toivola.
Toivolan mukaan yhden hengen kotiin sopivia lemmikkejä ovat esimerkiksi jyrsijät tai häkkilinnut. Mikäli yksin asuva on paljon poissa kotoa, se pitää huomioida lemmikkivalinnassa.
–Jos kotoa ollaan paljon poissa, silloin marsu ja rotta ovat sopivia lemmikkejä, mutta niille on hyvä hankkia lajikumppani. Molemmat jyrsijät oppivat tuntemaan omistajansa elämänrytmin, joten ne sopivat monenlaisiin perheisiin.
Yksinasuminen ei ole Espoossa pelkästään ongelma, vaan myös rikkaus. Otaniemessä yhden hengen talouksien osuutta lisäävät opiskelijat: kaupunginosassa on kaikkiaan reilut 1800 kotia, joista miltei puolessa asuu vain yksi henkilö.
–Asumisen kannalta Otaniemi on tavallaan aivan oma maailmansa, jota ei voi verrata muuhun Espooseen oikein millään tavalla. Se, että opiskelija asuu yksin ei merkitse sitä, että hän olisi yksinäinen, päinvastoin. Otaniemessä on kieltämättä voimissaan sellainen yhteisöllisyys, mikä on kadonnut jo muualta kaupungista, arvioi Tekniikan akateemisten liiton teekkariyhdyshenkilö Mikko Savela.
–Olen joskus verrannut Otaniemeä ”aikakoneeseen”, jossa on palattu menneeseen maailmaan. Siinä maailmassa tunnetaan naapurit hyvin ja osataan myös kysyä, mitä heille kuuluu. Silloin ei ole väliä sillä, onko naapurissa yksin asuva vai lapsiperhe, kertoo Savela.
