Sähköauto oli in jo 1990-luvulla
16.04.2010 15:15
Jukka Hämäläinen
Pertti Lindbergiä harmittaa sähköautossa ainoastaan se, että siitä pitää maksaa käyttövoimaveroa. - Ministereiden sanat ja teot eivät oikein kohtaa ympäristöasioissa, hän huomauttaa. (Kuvaaja: Jukka Hämäläinen)
Media hypettää tällä hetkellä sähköautoja ikään kuin kapistukset olisi vasta keksitty. Tässä me kuitenkin istumme Pertti Lindbergin vuoden 1996 sähkö-Renaultissa, jolla on ajettu jo 80000 kilometriä.
Lindberg hankki käytetyn kulkupelinsä loppusyksystä. Hän nouti sen Ruotsista kaverinsa Mika Lehtisen kanssa.
–Mika potki minua nilkkaan, kun olen pitkään puhunut sähköautosta. Hän usutti, että nyt haetaan se.
Vaikka sähköautoja on viime vuosikymmeninä valmistettu kymmeniä tuhansia, niitä on Lindbergin mukaan hankala löytää käytettynä.
–Ilmeisesti omistajat ovat niin tyytyväisiä, etteivät halua luopua sähköratsuistaan. Vielä vuosi sitten niitä oli jonkin verran markkinoilla Keski-Euroopassa, mutta nyt sieltä ei tunnu löytyvän enää yhtään.
Sähkökäyttöinen auto on paitsi hiljainen ja ympäristöystävällinen myös käyttökustannuksiltaan edullinen.
–Sata kilometriä ajaa 12–20 kilowattitunnilla. Päiväsähkön hinta on 11 senttiä kilowattitunnilta.
Sata kilometriä maksaa siis yhdestä kahteen euroa eli noin yhden bensalitran verran.
Sähköauton käytettävyys on Lindbergin mukaan samaa luokkaa kuin polttomoottoriauton.
–Ei sillä liikennevaloista lähtiessä jalkoihin jää. Kiihtyvyys nollasta 70 kilometriin tunnissa on sama kuin tavallisellakin autolla. Sen jälkeen kiihtyvyys tosin on muita autoja huonompi. Huippunopeus on noin sata kilometriä tunnissa.
Sähköauto sopiikin erinomaisesti kaupunkiajoon. Pitkän matkan autoksi Lindbergin Renaultista ei ole, sillä normaalioloissa yhdellä latauksella voi ajaa vain 70–120 kilometriä.
–Jos on valmis satsaamaan akkuihin 12000 euroa, sellaisella varustuksella voi ajaa jo 200–300 kilometriä.
Sähköauton lataamista Lindberg ei pidä kaupunkiajossa ongelmallisena.
–Monesti sanotaan, että lataaminen kestää pitkään, mutta seisoohan auto joka tapauksessa yön tallissa. Myös pikalataaminen siihen tarkoitetuissa pisteissä on mahdollista, jolloin akut täyttyvät 20 minuutissa 80-prosenttisesti.
Muutaman kuukauden käytön aikana omistaja on joutunut turvautumaan pitkän matkan takia tavallisen auton lainaamiseen vain pari kertaa.
Lindberg maksoi käytetystä pikkupakettiautostaan muutama tuhat euroa. Mika Lehtinen ihmettelee, että uusista sähköautoista pyydetään 40000–100000 euroa, vaikkei niissä ole sen kummempaa varustelua kuin polttomoottoriautoissakaan.
–Joku 25000 euroa pitäisi riittää ihan hyvin, Lehtinen arvioi.
Parikymmentä vuotta vanhassa Ruotsin-tuliaisessa on jopa ajotietokone.
–Se näyttää, montako kilometriä ajomatkaa on jäljellä – ominaisuus, jota nyt pidetään hienona. Prosenttimittari taas näyttää akuston varaustilanteen. Lisäksi akuston ampeeritunnit ovat näkyvissä, Lindberg esittelee.
Rellun ajotietokoneen kuriositeetti on, että sen saa näyttämään suomenkieliset tekstit, mutta ei englanninkielisiä. Niin edistyksellisiä englantilaisia vihaavassa Ranskassa ei sentään 1990-luvulla oltu.
Keskustelua aiheesta
Sähköautoja oli jo ennen polttomoottoriautoja 1800-luvun lopulla, keksiittiin 1830-luvulla. Niillä oikeasti sarjavalmistettiin ja käytännössä ajettiin. Siis KAIKKI autot olivat sähköautoja aluksi , ja enemmistö vielä 1900- luvun alkuvuosinakin 
