Rajua rakkautta
Love ry - 18.03.2010 20:16
Aija Palomäki
Love ry:n piiristä kerätty tapahtumakuvaus
"Parisuhteeni päättyi käräjäoikeuteen muutama vuosi sitten, kymmenen vuoden väkivaltaisen yhteiselon jälkeen, jota läheisesti kosketti myös pientä tytärtäni. Mitta oli tullut täyteen kaikesta siitä pelkäämisestä; henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sekä totaalisesta alistamisesta.
Poliisikin oli kertaalleen käynyt rauhoittelemassa käynnissä olevaa tilannetta, jossa lapseni isä jälleen kerran oli käynyt fyysisesti käsiksi ja pahoinpidellyt minua. Tuomio oli lievä pahoinpitely.
Poliisi ja sosiaalitoimi
Poliisi teki automaattisesti tästä tilanteesta lastensuojeluilmoituksen, koska alaikäinen lapsi oli tapahtumaa seuraamassa. Sosiaalityöntekijä ottikin heti seuraavana arkipäivänä yhteyttä ja sovimme tapaamisesta. Valveutuneena ja oma-aloitteisena ihmisenä olin jo kauan ennen poliisin kotikäyntiä kertonut perheemme tilanteesta sosiaalityöntekijöille, mutta mitään apua en ollut sieltä silloin saanut.
Nyt sosiaalityöntekijän viesti tapaamisessamme oli, että minun pitäisi istuutua saman pöydän ääreen keskustelemaan pahoinpitelijän kanssa, jotta voisimme jatkaa elämäämme yhdessä onnellisesti eteenpäin. Kerroin, että olin kuluttanut elämästäni jo kymmenen vuotta ja että, sosiaalityöntekijä voisi minun puolestani käyttää vaikka seuraavat kymmenen vuotta. Minä en enää suostu eikä mielestäni enää tarvitsekaan.
Ero
Ero ei missään tapauksessa ollut helppo. Mies uhkasi usein väkivallalla, tuli vierailulle työpaikalleni, esti töihin pääsyn, yritti itsemurhaa minua syyllistääkseen sekä useasti edelleen jouduimme lähtemään kotoa karkuun.
Eron jälkeen pyysin poliisilta kerran virka-apua tilanteessa, jossa oli uhattu myös henkeäni. Olimme joutuneet lapseni kanssa lähtemään uudesta kodista miehen uhatessa, niin nopeasti ettemme talvipakkasille olleet saaneet mitään mukaamme. Emme saaneet minkäänlaista apua.
Lopulta saimme selvitettyä lapseni huoltajuusasiat ja vihdoin olimme vapaita. Lastenvalvoja laati huoltajuus- ja tapaamissopimuksen joka perustui vahvasti lapsen isän tahtoon: tapaamisia ei määritelty, koska ei hän ollut yhdessä elon aikanakaan innostunut viettämään aikaa lapsensa kanssa.
Huoltokiista
Lähes vuoden saimme elää aivan rauhassa, kunnes piinaaminen alkoi taas ja sai aivan toisenlaisen luonteen, lapseni isä haki tapaamissopimuksen uudistamista.
Sosiaalityöntekijä otti jälleen kerran yhteyttä yhteisen tapaamisen järjestämiseksi. Kerroin avoimesti entisen mieheni väkivaltaisesta taustasta, minuun kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta jota lapseni on joutunut läheisesti seuraamaan sekä siitä varmuudesta etten tämänkaltaisessa tilaisuudessa tulisi kuulluksi. Painostuksen alla osallistuin tapaamiseen ja kävi juuri niin kuin olin pelännytkin. Mies marssi hyvät ohjeet saatuaan suoraan käräjäoikeuteen hakemaan lapsen tapaamisoikeutta ja huoltajuutta.
Lapseni isän tekemiä lastensuojeluilmoituksia on sadellut tiuhaan tahtiin.
Tapaamisoikeusasia käsiteltiin käräjäoikeudessa ja käsittelyä ennen määrättiin väliaikaismääräys tapaamisista. Määräystä noudatettiin kirjaimellisesti lapsen tahdosta huolimatta, kunnes eräänä tapaamiskertana isä oli heittänyt lapseni ja uuden naisystävänsä ulos asunnosta. Asuntoon he olivat voineet palata vasta seuraavana päivänä.
Lapsen ja isän tapaamiset
Olin yhteydessä päivystävään sosiaalityöntekijään, johtavaan sosiaalityöntekijään sekä lastenvalvojaan hänen palattuaan lomalta. Päivystävä sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä ilmoittivat, että tapaamiset tulee järjestää edelleen. Lapsen pitää vierailla isänsä luona sekä minun on tuettava lasta ja kannustettava leikkimään matkapuhelin kaulassa. Kaiken varalta.
Sosiaalityöntekijät tekivät oikeuden määräämää selvitystyötä, johon osallistuimme perheeni kanssa sovitusti. Raporteissa minusta tehtiin yhteistyökyvytön ja haluton, koska isän väkivaltaisuuteen vedoten vaadin lapsen ja isän valvottuja tapaamisia. Niille ei selvityksen mukaan ole syytä, väkivaltaisuus kuuluu entisyyteen ja parisuhteen aikana tapahtuneeksi. Asunnosta ulosheitto on vaan lapsen puheita.
Käräjäoikeus teki ratkaisunsa perustuen sosiaalityöntekijöiden selvitykseen. Lapsen tuli vierailla isänsä luona joka toinen viikonloppu. Uhkasakon nojalla minut velvoitettiin järjestämään tapaamiset, joihin lapsen tuli matkustaa omasta tahdostaan riippumatta.
Huoltajuusasiassa käräjäoikeuden ratkaisussa lapsen edunmukainen asuinpaikka on äidin luona.
Pahoinpitely
Haimme sitten viimeisiä tavaroitamme entisestä yhteisestä asunnostamme. Entinen mieheni saapui myös paikalle. Kannoimme tavaroitani autoon, kun entinen mieheni yllättäen hyökkäsi kimppuuni. Tapausta noin puolen metrin päässä oli seuraamassa oman pienen vauvani lisäksi ystäväni lapsikatraineen. Kutsuin jälleen poliisin paikalle. Väkivaltaisuus kuuluu siis vain entisyyteen.
Kun olin aiemmin päivällä juuri tätllaista tilannetta peläten pyytänyt apua poliisista, poliisi ilmoitti, että täytyy tulla ovesta läpi ennen kuin he voivat tehdä mitään.
Miten kauan voidaan vanhempaa ja lasta oikein piinata ja kiusata. Täytyykö todella tapahtua ensin jotain peruuttamatonta. Miksi minun tulee asettaa lapseni vaaralle alttiiksi, kun ei sitä kukaan teistäkään tekisi."
Keskustelu jatkuu 22.3. klo 18-20
Paikkana on Laurea -ammattikorkeakoulu Leppävaarassa, Vanha maantie 9, 02650 Espoo. Tilaisuuteen on vapaa pääsy! Tervetuloa!
