Piilota X Palauta

Ekotaiteilija Raija Puukon pääsiäisvinkki: ilmaisista risuista on kaikilla varaa tehdä koristeita

Viihde 3 Kommentoi

Ekotaitelijan Raija Puukon käsissä tylsä muuttuu kauniiksi ja hylätty uudeksi. Inspiroivaa materiaalia voi löytyä milloin tahansa, mistä tahansa. Siksi hän aina katselee ympärilleen sillä silmällä.

Todellisen aarreaitan Puukko löysi joulun jälkeen Tuusulanjärven rannasta, jossa raivokkaana myllertänyt myrsky oli kaatanut suuren koivun. Hän oli paikalla nopeasti keräämässä kuormakaupalla oksia.

– Niin nättiä materiaalia ei voi hukata. Mitään ei mene hukkaan, sillä latvukset taipuvat vaikka mihin ja kepeistä teen esimerkiksi kudoksia.

Jätesäkeissä ja viileässä risut säilyvät kuukausikaupalla.

Luonto on minulle hyvin tärkeä, pyhä paikka.”

Uusimmassa, juuri ilmestyneessä kirjassaan Sisusta risusta Puukko kietoo risut kransseiksi, ruukuiksi, matoiksi ja koristeiksi.

Risu on hänen mielestään valtavan kiinnostava materiaali. Se paitsi taipuu moneksi, on myös ilmaista, joten kenellä tahansa on varaa puuhata sen kanssa. Ainoastaan rautalankaa pitää hankkia. Risutöitä voivat tehdä kaikenikäiset, eikä väheksyä pidä sitäkään, että materiaalin haku vie liikkeelle luontoon.

– Luonto on minulle hyvin tärkeä, pyhä paikka. Sieltä ne kaikki ideatkin itsekseen tulevat ja kypsyvät hiljaisuudessa ja rauhassa, hän kertoo.

– Ihanteellista on päästä risuretkelle hakkuuaukealle eväät mukana. Siellä työt voi myös tehdä ja käyttää risuja oikein tuhlaamalla.

Se on ekotaiteilijan ajatus-maailmaa: kaikkea kohtuudella, itse tehden ja läheltä.”

Puukon mukaan nyt on erinomaisen hyvä aika puuhata risujen kanssa, kun puita leikataan ja töitä tarkenee jo tehdä vaikka parvekkeella.

Jokamiehenoikeudet pitää kuitenkin muistaa: elävistä puista risuja saa ottaa vain omasta pihasta tai maanomistajan luvalla. Mutta löytöjä voi tehdä:

– Seuraan aina silmät auki, koska kaupunki tai naapurit leikkaavat oksia tai kaatavat puita. Sitten vain hienot niput auton perään!

Ohuet risut taipuvat kransseiksi, paksummista kepeistä syntyy risumattoja, parvekkeen näkösuojia, tukia köynnöksille tai vaikkapa koristetikapuut.

– Paksuus ja se miten oksa taipuu, ratkaisevat, mihin niitä käytetään. Ainoastaan maahan pudonneet oksat ovat yleensä liian kuivia tai lahoja.

Koivusta kiedotut kranssien pohjat säilyvät vuosikausia, ja niihin voi vaihtaa koristeita vuoden ajan mukaan kerta toisensa jälkeen.

– Se juuri on kierrätystä: 95 prosenttia on valmista ja päällinen vain vaihtuu. Se on ekotaiteilijan ajatusmaailmaa: kaikkea kohtuudella, itse tehden ja läheltä. Ne ovat aivan perusasioita, parikymmentä vuotta ekotaidetta tehnyt Puukko miettii.

Puukon mielestä jokaisen ihmisen kannattaisi ottaa lungimmin. Hän uskoo, että tahdin hidastaminen johtaisi työelämässäkin tehokkuuteen, kun pelkkä suorittaminen vähenisi.

– Huomaan itsekin, että ideat oikein surraavat päässä, kun matelee pitkin teitä. Mitään ei synny suorittamalla.

”Olen kuin Loiri, joka kokeilee vähän kaikkea”

Sisusta risusta on Raija Puukon viides kirja. Nimensä mukaisesti se esittelee rosoisenkauniita risutöitä: kransseja, koreja ja koristeita.

Puukon kahden edellisen kirjan tapaan uutukaisenkin esineet on kuvannut lifestylevalokuvaaja Marjo Koivumäki.

Kirjassa on myös selkeät ohjeet risutöiden tekoon, joten Puukon ohjeilla esineitä voi tehdä itsekin.

Ekotaitelijalla on nyt vauhti päällä: seuraavakin kirja on jo puoliksi tehty. Siinä puuhataan ekokortteja.

– Tämä käy nopeasti, sillä teen vain ajatukseni yhdeksi kokonaisuudeksi kansien väliin. Monta kirjaa on vielä tulossakin.

– Toiset taiteilijat keskittyvät yhteen materiaaliin, mutta minä olen kuin Vesa-Matti Loiri, joka kokeilee vähän kaikkea. Työstän sitä mikä milloinkin itseä innostaa. Siksi aiheita riittää kirjasta toiseen, Puukko naurahtaa.

3 kommenttia Kommentoi
Anu Vertanen

Kommentit

27.3.2012 12:35

Mistä näitä raija puukkoja ja kaija kettuja riittää. Tämäkin juttu on pelkkä kirjan mainos

28.3.2012 18:29

Ilmaisia risuja ei maattomalla ja puuttomalla ole. Olen käsityön harrastaja ja jo vuosikymmenet haaveillut esimerkiksi paju- ja risutöiden tekemisestä, mutta kun en omista maita, enkä metsiä, ei ole mahdollista saada luvanvaraisia materiaaleja luonnosta. Ei ole autoakaan, jolla kuljetella risukasoja.

Isännät ja emännät kyllä pitävät metsistään niin hyvän huolen, ettei niihin uskalla mennä enää edes kävelemään kun haulikon piippu saatta olla vastassa luonnossa liikkujaa.

Milloinkahan ne keksivät yksityistää hengitysilmankin, se lienee vain ajan kysymys.

Luonto kuulu kaikille, mutta jotkut sen ovat vahvemman oikeudella rohmunneet isossa jaossa itselleen ja suvulleen.

28.3.2012 20:27

Hei kerro yksityisviestissä missäpäin tarvitset pajuja ja risuja? Näitä löytyy jokinverran.
Kuljetus tietysti ongelma, vaan ei ylipääsemätön. Pöpelikköjä riittää.

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.