Kevät koittaa. Kansa ryömii koloistaan. Kaupunkimainen katuelämä vilkastuu, kun teinit, teekkarit ja terassiväki vapautuvat kaduille. Sitten on näitä pissiksiksiä ja pillifarkkuja, skeittareita ja kuulemma aikuispissiksiä, eli kovaäänisiä naisihmisiä laumoittain. Entäs ne miehet, miespissikset? Miespisseys on ennen kaikkea mielentila. Miehestä ulos kasvanut alkuihminen, joka nesteyttää ylhäältä ja lorottaa alhaalta. Miespissikset nauttivat koppakaupalla päihdyttäviä aineita, järjestävät harvat sanansa ikitoistolle ja korottavat ääntään siinä vaiheessa kun konsonantteja ei erota vokaaleista. Miespissikset liikkuvat yleensä laumoissa ja paukuttelevat toisiaan selkään.
Miespissikseksi muuntautuminen on aikuisen miehen terapiaa paljaimmillaan. Siis kirjaimellisesti. Miespissis ei ole ujo. Jos siltä tuntuu ja paikka on mahdollisimman epäsovinnainen, vaatteet irtoavat iholta silmänräpäyksessä.
Miespissikset ylittävät sujuvasti niin sosiaalisen käytöksen raja-aidat kuin fyysisetkin esteet. Esimerkiksi laivamatkoilla lasten poreallas ei ole yhtään liian pieni miespissikselle.
Miespissis ei myöskään ole pahis. Lausahdukset kuten ”Me olemme hyvin kohteliaita” tai ”Minulla on työpaikka” sulattavat kanssaihmisten sydämet, kun ördäys menee överiksi ja teostaan joutuu vastuuseen - vaikka tulemalla kiltisti pyydettäessä pois sieltä lastenaltaasta.