(PÄÄKIRJOITUS) Kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen Kirkkojärvi on taas tapetilla. Kuivahtanut ja kuivatettu järvi halutaan herättää henkiin, ei surkeana lätäkkönä vaan oikeana järvenä – jossa voi soudella ja nauttia veden rauhoittavasta liplatuksesta.
Hankkeeseen uskoo ja sitä ajaa Kirkkojärvi takaisin -yhdistys, joka on vakuuttunut siitä, että järvi voidaan palauttaa paikalleen. Hullua porukkaa, voisi joku ajatella. Asiantuntijoiden mukaan vanhaa järveä ei edes voi palauttaa ennalleen, sillä koko maisema on muuttunut.
Maailma on täynnä hulluja ideoita, joista on tullut totta.”
Järvi oli jo ennen kuivumistaan pieni. Sen rakentaminen uuteen kukoistukseen vaatisi ruoppausta ja patoamista. Paljon rahaa siis. Saveen vajonnutta Turunväylääkin pitäisi nostaa – se kun on taas kerran veden armoilla, jos Espoonjoki alkaa loppuviikosta tulvia.
Hullua porukkaa? Enpä heittäisi ensimmäistä kiveä, sillä maailma on täynnä hulluja ideoita, joista on tullut totta. Ehdotus kannattaa tutkia ”pohjamutia” myöten ennen kuin sen yli vedetään punakynällä.
Järvihanke on helppo tyrmätä. Espoossa on 58 kilometriä rantaviivaa ja 95 järveä. On helppo kysyä, mihin tarvitaan tekojärveä, jonka rakentaminen tulisi huomattavan kalliiksi. Varsinkin veronmaksajille hanketta on vaikea järkisyillä perustella.
Kirkkojärven alueen jokiympäristöstä suunnitellaan puistomaista virkistysaluetta, mutta jonkinlaista puistolammikkoakin jokilaaksoon on ajateltu. Se tosin on järvestä kaukana, mutta parempi kuin ei mitään.