Kommentit
Mielenkiintoista, että asukkaiden kommentit on sivuutettu kylmästi kun suurin osa heistä on tyytyväisiä Aspaan ja monet heistä haluavat selvityksen miksi uutinen viittaa enemmistöön asukkaista! Espoon kaupungin tekemän tyytyväisyys kyselyn perusteella isoin osa Niittymaalla asuvista on tyytyväisiä. Onko kysytty kaikkien mielipidettä vai onko kyseessä nyt vain ne kaksi omaista jotaka käyvät tätä sotaa ja eivät ole mistään tyytyväisiä ja nämä kaksi omaista kohdistavat törkeää henkistä väkivaltaa henkilökuntaa kohtaan ja tekevät hoitajien työskentelyn kohta niin sietämättömästi ettei kukaan jaksa hoitaa töitään.
Esityslistassa lukee." omaisedustajien ja asukkaiden palautteissa korostuivat yhteisöllisyys ja turvallisuus. Kaupungin omana toimintana nähtiin turvallisempana vaihtoehtona palvelun järjestämiselle.... Päätösehdotus: asumisyksikön palvelujen järjestämisestä 1.1. 2013 alkaen siten, että asumispalvelu kilpailutetaan" Rehellisyys maan perii tulee rehellisyyden nimessä lukea Espoon sivuilta esityslista ja IVA selvitys.
Tämä ei ole kahden vanhemman keksintö!
Tärkeintä on, etteivät vaikeavammaiset henkilöt, joilla on subjektiivinen oikeus palveluasumiseen tulisi kuin huutolaiset kilpailuttaa joka neljäs vuosi. Aspalle on maksettu huikeat summat kakki nämä vuodet - keskimäärin noin 200 euroa/vuorokausi ja eniten apua tarvitseville noin 300 euro/vuorokausi. Nyt lasketaan hinta IVAselvityksen mukaan ostopalveluille 218 euroa/vuorokausi ja yskikköön tulee lisää paljon apua tarvitsevia.
Aspan huikelilla hinnoilla pitäsi saada paljon ekstraa. Aspa Palvelut Oy tulisi kohdella asukkaita henkilökuntaa kultahansikkain.Kysymyshän on siitä minne voitot menevät eikä siitä että henkilökunta ei olisi hyvä.
Suuri kiitos Seppo Korkmanille ja Länsiväylälle erinomaisesta kirjoituksesta
"Pääomasijoittajat ovat kiinnostuneita hoiva-alasta siksi, että ne näkevät siinä mahdollisuuden tehdä rahaa" (HS 5.4.2012).
"Pääomasijoittajien yksityisissä hoitoyhtiöissä veronmaksajien rahoilla tehdyt voitot päätyvät veroparatiiseihin.
Lainsäädäntö Suomessa (...) mahdollistaa sen" (HS 5.4.2012).
Niittymaan vaikeavammaisten asumisyksikön asumispalvelujen järjestämistä 1.1.2013 alkaen koskevan (sosiaali- ja terveyslautakunnalle tehdyn) päätösehdotuksen selostuksessa todetaan muun ohella seuraavaa: "Aiemmassa sosiaali- ja terveyslautakunnan käsittelyssä 22.3.2012 § 28, lautakunta palautti asian uudelleen valmisteltavaksi IVA -selvitystä varten. IVA -arviointi on tehty ja yhteenvetoa varten on kuultu asukkaiden omaisedustajia 2.2.2012 tilaisuudessa. Lisäksi arvioinnissa on hyödynnetty asukasedustajien haastatteluja, jotka on tehty 8.3.2012.
(...)
Omaisedustajien ja asukkaiden palautteissa korostuivat yhteisöllisyys ja turvallisuus. Kaupungin oma toiminta nähtiin turvallisempana vaihtoehtona palvelun järjestämiselle. (...)"
Selostuksessa todetaan siis yksiselitteisesti, että omaisedustajien ja asukkaiden palautteissa korostuivat nimenomaisesti yhteisöllisyys ja turvallisuus ja että turvallisempana vaihtoehtona nähtiin "[k]aupungin oma toiminta".
Kysymyksessä on asumispalveluyksikkö, jossa elää monta erittäin vaikeasti toimintarajoitteista (= vaikeavammaiset henkilöt) asukasta. Heillä kaikilla on subjektiivinen oikeus palveluasumiseen. Vammaispalvelulain (380/1987) mukaan vaikeavammaiselle henkilölle subjektiivisena oikeutena kuuluva palveluasuminen kuuluu kunnan järjestettäviin lakisääteisiin palveluihin. Sanotut palvelut ovat välttämättömiä, jotta kyseiset henkilöt voisivat toimia yhteiskunnassa täysivaltaisina kansalaisina. Kysymys on siis perusoikeuksiin rinnastettavista oikeuksista ja yhdenvertaisuudesta muiden kansalaisten kanssa. On sen vuoksi lähtökohtaisesti perusteltua, että kunta järjestää sanotunlaisen palvelun kunnan omana toimintana. Kunta voi järjestää palvelut itse myös henkilökohtaiseen apuun kuuluvien palvelujen osalta (ks. lain 8 d §:n 2 momentin 3 kohta).
Siinä tapauksessa, että asumispalveluyksikköjen palvelut yksityistetään ja kilpailutetaan, kysymyksessä olevat vaikeavammaiset asukkaat joutuvat väistämättä 'huutolaisen' asemaan ja yksityisen voitontavoittelun kohteiksi. Sitäkö demokraattisen oikeusvaltion kansalaiset itselleen ja lähimmäisilleen todella toivovat? Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistäminen ja kilpailuttaminen ovat johtaneet moniin epäkohtiin niiden kansalaisten ja kuntalaisten elämässä, joiden perusoikeudesta sosiaaliturvaan on viime kädessä kysymys. Palveluja on kuntien toimesta annettu sellaisille yksityisille yrityksille, jotka ovat vähiten rasittaneet kuntien budjetteja. Osa palveluista on jäänyt riittämättömäksi. 'Hoivapalvelut' ovat huomattavassa määrin keskittyneet sellaisten kansainvälisten toimijoiden käsiin, joiden ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkenomistajilleen myös moraalis-eettisesti moitittavin keinoin (voitot työntekijöiden selkänahasta, verokikkailu ja verojen välttely veroparatiiseja hyväksi käyttäen). Summa summarum: Vaikeavammaisista henkilöistä on monessa tapauksessa tehty yksityisen rahallisen voitontavoittelun välikappaleita ja oikeudettomia pelinappuloita.
On valitettavaa, että Espoossa erityisesti Kokoomus, Vihreät ja RKP näyttävät olleen sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisen ja kilpailuttamisen kannalla. On kuin niiden mielestä kaikki valtiollinen, yhteiskunnallinen ja kunnallinen olisivat 'itsestä Saatanasta'? Miksi on niin? Ja miksi Espoon kaupungin keskeiset virkamiehet näyttävät olevan samoilla linjoilla? Miten he voivat uskottavasti toimia kaupungin 'leivissä', jos ja kun he samaan aikaan kiivaasti vastustavat kaikkea kunnallista? Mikä ja mitä on kaiken takana?
Eräät tarkkailijat ovat kertoneet, ettei asiaa voi ymmärtää mitenkään muuten kuin että kuntien elintärkeiden sosiaali- ja terveyspalvelujen yksiyistämistä ja kilpailuttamista ajavat puolueet ja virkamiehet saavat (tai ainakin odottavat saavansa) kyseisestä politiikasta joitakin 'konkreettisia etuja'. Juuri siitäkö tässä nyt haetaan? Onkin esitettävä vakava kysymys laillisuusvalvojille: Esiintyykö ja missä määrin sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisessä ja kilpailuttamisessa suoranaista korruptiota? Ja mikäli esiintyy, aiotaanko asiaan puuttua?
Kuntien itsehallinto tarkoittaa, että "Suomi jakautuu kuntiin, joiden asukkaiden itsehallinto on turvattu perustuslaissa" (ks. kuntalain [365/1995] 1 § 1 mom.). Kuntien itsehallinto on siis kunnan asukkaiden itsehallintoa. Kuntien itsehallinto ei ole valtuuston enemmistöpuolueiden diktatuuria eikä kunnan virkamiesten mielivaltaa. Kunnallisten luottamuselinten ja virkamiesten on in casu (jokaisessa ykisittäistapauksessa) aidosti kuultava kuntalaisia ja otettava kuntalaisten perustellut aloitteet ja ehdotukset huomioon asianmukaisesti.
Niittymaan asumispalveluyksikön tapauksessa tiedetään (edellä selostetun päätösehdotuksen selotuksen kautta), että "[o]maisedustajien ja asukkaiden palautteissa korostuivat yhteisöllisyys ja turvallisuus" ja että [k]aupungin oma toiminta nähtiin turvallisempana vaihtoehtona palvelun järjestämiselle". Turvallisuus on vaikeavammaiselle asukkaalle tietysti ensiarvoisen tärkeää. Sen vuoksi ainoa oikea ratkaisu on ottaa kyseiset palvelut Espoon kaupungin omaksi toiminnaksi. Silloin myös palvelujen saannin valvonta on helpommin järjestettävissä.
Mikäli Espoon kaupunki tekee päätöksen, jonka mukaan se ei ota Niittymaan asumispalveluyksikön palveluja omaksi toiminnakseen, kysymyksessä on isku kaupungin asukkaiden itsehallinnon periaatetta vastaan.
(Korostettakoon varmuuden vuoksi, ettei ehdotuksissa vaikeavammaisten asumispalveluyksikköjen ottamisesta kunnan omaan toimintaan ole kysymys sanottujen yksikköjen työntekijöistä, eivätkä nuo ehdotukset ole protesti nykyisiä työntekijöitä vastaan.)
Nykyajan huutolaisia!
http://www.uta.fi/yky/arkisto/koskivoimaa/arki/1870-00/vaivaiset.htm
"Kun vaivaishoidosta vastaavien pyrkimyksenä oli minimoida kasvaneet kustannukset, siirryttiin köyhäinhoidossa 1800-luvun puolivälissä yleisesti huutokauppamenettelyyn, jossa vaivaisen hoitotehtävän sai sen vähimmällä maksulla ottanut. Elätehoitoon vaivaisia otettiin yleensä tehtävästä maksetun korvauksen ja hoidokkien työvoiman vuoksi. Kaupunkien vaivaisista suurin osa huudettiin maaseudulle. Lapsia huusivat usein sukulaiset, jotka olisivat ilman korvaustakin ottaneet heidät hoitoonsa. "
Mielenkiintoista “Rehellisyys maan perii” –nimimerkin kommentissa on se – rehellisyyden nimissä – ettei Espoon kaupunki vaan Aspa Palvelut Oy itse on suorituttanut tyytyväisyyskyselyn – ja tietysti helposti ennakoitavin tuloksin.
Toinen mielenkiintoinen seikka nimimerkin kommentissa oli, että häneltä ilmeisesti on jäänyt huomaamatta, että hänen sodaksi ja törkeäksi henkiseksi väkivallaksi kutsumassaan asiassa ei taida olla kysymys muusta kuin kritiikistä ilmiselviä työnjohdollisia puutteita ja osakeyhtiön surullisenkuuluisan kieroja ”palvelu”konsepteja kohtaan – eikä henkilökunnasta, joka sitten yrittää luotsia siinä rämeessä, jonka Aspa on kehitellyt kokoon. He ovat tahattomia sijaiskärsijöitä, kun firma ei ota vastuusta mistään ja keskittyy vain espoolaisten veroeurojen käärimiseen (liikevoitto 1.3 miljoonaa euroa vuonna 2010). Osakeyhtiön nettisivun komean mahtipontisilta kalskahtavat ”asukaslähtöisyys, innovatiivisuus, joustavuus, arvopohjaisuus” jne. ovat vailla todellisuuspohjaa. On pieni ihme, että henkilökunta ei ole noussut barrikaadeille vammaisten puolesta ja vaatinut heitä toiminnan subjekteiksi (objektina olemisen sijaan) – mutta niin vain taitaapi olla, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Kaukana ei kuitenkaan koko jupakassa – rehellisyyden nimissä - ole ajatus, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Suomeenkin pitäisi saada Ruotsin Lex Sarahin mallin mukaisesti työntekijöille lakisääteinen ilmoitusvelvollisuus havaitsemistaan vammaisten asiakkaiden kaltoinkohtelusta ja siihen vastatoimien kielto.
Työntekijät eivät uskalla puuttua epäkohtiin peläten työpaikkansa säilymisen puolesta.
Näiden diapam- ja insuliinisurmien yhteydessä, ilmeni, etteivät muut työntekijät uskaltaneet puuttua toisen työntekijän tekemisiin tai yhteydenotot eivät johtaneet mihinkään.
Vammaisten omaiset ovat ainoita jotka uskaltavat puuttua epäkohtiin, tosin omaisiakin on alettu rangaista erilaisin tapaamisrajoittein.
Moni omainen sanoo, etteivät uskalla puuttua epäkohtiin, koska vammaiselle kostetaan.
Missä pelon ja kauhun ilmapiirissä me oikein elämme.
Ottakaa Espoossa esimerkkiä Vantaasta, jossa kaupunki järjestää itse vaikeimmin vammaisten asumispalvelut.
Sirpa Pietikäisen mielestä kaikkein haavoittuvaisimpien ryhmien palvelut pitäisi jättää kilpailutuksen ulkopuollle. Suomi kunnostautuu EUssa kilpailutuksen mestarina?
Niin tai näin niin ei se kunnan järjestämä palvelu ole niin loistava aina.Esimerkkinä voidaan pitää puolarmetsän sairalaa joka on alansa kaatopaikka ja yksityinen voisi olla parempi.
On moraalis-eettisesti epälegitiimiä ja jopa perustuslain kirjaimen tai vähintään perustuslain hengen vastaista yksityistää ja kilpailuttaa sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa on kysymys perustuslain 19 §:ssä tarkoitetusta jokaiselle kuuluvasta (perus)oikeudesta sosiaaliturvaan.
Vaikeavammaisen kansalaisen osalta (perus)oikeus sosiaaliturvaan sisältää ainakin kaikki ne palvelut, joihin vaikeavammaisella kansalaisella on subjektiivinen oikeus. Sellaisia subjektiivisia oikeuksia ovat muun muassa vaikeavammaisen henkilön oikeus palveluasumiseen ja henkilökohtaiseen apuun (ks. vammaispalvelulain [380/1987] 8 § 2 mom.). Kysymys ei ole etuoikeuksista vaan sellaisista palveluista, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset (HE 309/1993 vp). Sanotunlaisten palvelujen riittävyyttä ja laatua arvioitaessa lähtökohtana on sellainen palvelujen taso, "joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä" (HE 309/1993 vp).
On perustuslain hengen mukaista ja moraalis-eettisesti perusteltua, että julkinen valta (= valtio ja kunnat) ottavat omiksi toiminnoikseen kaikki edellä kohdissa 1 ja 2 tarkoitetut sosiaali- ja terveyspalvelut. Tätä käsitystä tukee osaltaan myös perustuslain 22 §:n säännös, jonka mukaan "[j]ulkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen".
Perustuslain 19 §:ssä tarkoitetun jokaiselle kuuluvan (perus)oikeuden sosiaaliturvaan toteutumisen edellyttämien palvelujen yksityistäminen siihen liittyvine kilpailuttamisineen merkitsee de facto kysymyksessä olevien ihmisyksilöiden ihmisarvon loukkaamista ja heidän saattamistaan 'huutolaisen' asemaan. Kysymyksessä olevien palvelujen yksityistämisessä siihen liittyvine kilpailuttamisineen asianomaiset ihmisyksilöt alistetaan yksityisten voitontavoittelijoiden tahdottomiksi pelinappuloiksi. (Pohjoismaiden suurilevikkisimmässä päivälehdessä 5.4.2012 julkaistussa HS:n toimittajan Anna-Liisa Kauhasen artikkelissa on perustellusti todettu, että "[p]ääomasijoittajat ovat kiinnostuneita hoiva-alasta siksi, että ne näkevät siinä mahdollisuuden tehdä rahaa". Samassa artikkelissa todetaan lisäksi: "Pääomasijoittajat käärivät isoja voittoja entisillä kunnan palveluilla. Verotulot valuvat ulkomaille." - "Pääomasijoittajien yksityisissä hoitoyhtiöissä veronmaksajien rahoilla tehdyt voitot päätyvät veroparatiiseihin. Lainsäädäntö Suomessa [...] mahdollistaa sen.")
Eräät tarkkailijat ovat ihmetelleet eräiden eduskunta- ja valtuustopuolueiden (näkyvimmin ja kuuluvimmin Kokoomus) huomiota herättävän kiihkeässä halussa yksityistää ja kilpailuttaa sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, joissa on kysymys perustuslain 19 §:ssä tarkoitetusta jokaiselle kuuluvasta (perus)oikeudesta sosiaaliturvaan. Eräät tarkkailijat ovat kysyneet, olisi ko kysymys viime kädessä korruptiosta. Odottavatko sanottujen palvelujen yksityistäjät ja kilpailuttajat saavansa asianomaisilta yksityisiltä yrityksiltä tavalla tai toisella rahanarvoisia etuja? Tuo kysymys vaatii tutkimusta samoin kuin lainvalvojien tutkintaa ja selvitystyötä. Näin syksyn kuntavaaleja odotellessa äänioikeutettujen kannattaa tiedustella omilta ehdokkailtaan suhtautumisesta korruptioon ja sen kitkemiseen.
Kunpa Espoon kaupungin vammaispalvelukin joskus vaivautuisi lukemaan lakikirjoja - niin kuin nimimerkki "Kertaus - opintojen Alma Mater" ilmeisesti on tehnyt. Se varmaankin helpottaisi heidän töitään huomattavasti - ylityöllistettyjä kun taitavat olla. Siihen voisi lisätä myös toivomuksen, että kunpa he voisivat oppia asettumaan vaikeavammaisten asemaan - siihen miltä noista pyörätuoliin koko iäkseen "tuomituista" tuntuu, kun heistä käydään kauppaa, jonka tarkoituksena on veroeurojen siirtäminen liiketuottoa hinkuvien osakeyhtiöitten osingonmaksuvälineiksi. Joku viisas on ehdottanut, että jokaisen, joka on tekemisissä vaikeavammaisten elämänmenon kanssa, sietäisi tai olisi pakko viettää viikko tai pari pyörätuolissa ja täysin häntä hoitavien armopalojen varassa eikä voisi tehdä mitään itse (ei edes pyyhkiä takapuoltaan vessakäynnin lopuksi) - ja sen vaatimuksen pitäisi koskea niin päättäjiä kuin vammaispalvelulaisia kuin kunnan/palveluntarjoajien työntekijöitä (ja erityisesti palveluntarjoajien johtoportaan väkeä). Kenties sitten tahti saattaisi muuttua vammaisystävälliseksi - kukapa tietää.
Ensihoitajat kritikoivat yksityisiä sairaankuljetusyrityksiä. Tampereen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on paljastunut, että useat ensihoitajat kokevat olevansa yksityisellä puolella pakon edestä. Kolme Tampereen yliopiston tutkijaa tutustui ensihoitajien työhön ambulanssikyydissä Pirkanmaalla. Hoitajien negatiiviset arviot yksityisistä sairaankuljetusyrityksistä tulivat tutkijoille yllätyksenä [sic!].
Ensihoitajat ajattelivat, että yksityiset rahastavat valtiolta ja julkinen tuottaa yhteistä hyvää. [Mikähän tuossa yllätti?]
Julkisen ja yksityisen puolen ensihoitajat suhtautuvat negatiivisesti kilpailutalouden tuloon ensihoitoon. Useat yksityisyritysten ensihoitajat tahtoisivat julkiselle puolelle parempien etujen vuoksi.
Ensihoitajien mukaan jotkut yrittäjät painostavat ajamaan turhatkin keikat perille, jotta yritys saa palkkion [sillä lailla!]. Yksityissektorilla vaivaa jatkuva kilpailu. Eräät yritykset koettavat pärjätä kilpailussa maksamalla työehtosopimusta alhaisempaa palkkaa.
Viime aikoina kaksi suurta konsernia on vallannut sairaankuljetusmarkkinoita. Monet pienyritykset odottavat tulevia kilpailutuksia pelonsekaisin tuntein.
Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistäminen ja kilpailuttaminen on saanut absurdit mittasuhteet. Hälytyskellojen tulisi jo soida.
¤
Suomessa on siirretty julkisen vallan toimintaa laajassa mitassa kiihtyvällä vauhdilla yksityisille yrityksille. Tämä toiminta on kiihtynyt National Coalition Partyn vallan kasvaessa. Sosiaali- ja terveyspalvelut, sisäinen turvallisuus, ympäristövalvonta, lentovalvonta, koulutus, tutkimustoiminta jne jne näyttävät olevan kaikki kaatumassa yksityisille. Ja tuossa yksityisyrittäjien toiminnassa kaiken ytimeksi on osoitettu omistajien ja osakkeenomistajien sammumaton ja rajaton voitontavoittelu.
Prognoosi: Loppupeleissä häämöttänee Oy Suomi-Finland Ab, jossa niin kutsutun presidentin aika kuluu katu-uskottavaa hovivalokuvaajaa etsiessä, jossa toimitusjohtajana häärää 'pääministerin' nimikkeellä EU:n isojen poikien k*k**muslainen juoksupoika, jossa NATO:lle alistettu ja purukalustoon saakka aseistettu armeija koostuu Oy Hit&Run Ab:n 'turvaäijistä', jossa poliisitoimesta huolehtii yhä huolestuneemmalta vaikuttavan poliisiylijohtajan tukema laajennettu Oy Karhu-yksikkö Ab (lempinimeltään "Blackwaiter"), jonka 13 skoudea ovat saaneet edukaationsa supervallan Salaisen palvelun tehtävissä Kolumbiassa ja jossa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistetty ja kilpailutettu (= manipuloitu) kansainväliselle Hoivakonserni Inc.:lle (tuttavallisemmin => "Aka-Demi") (jonka tuotot ohjataan korruptiokymmenysten maksatuksen jälkeen maailman 70 veroparatiisiin).


















