Perinnöllä on usein vain tunnearvoa

Mummon tai vaarin poismeno tuottaa jälkipolvissa monenlaista vipinää. Liikkeelle panevista voimista vähäisimpiä eivät yleensä ole perintöön liittyvät kysymykset.

– Monessa suvussa on se tilanne, että isovanhemmat ovat pitäneet jotain vanhaa esinettä hyvin arvokkaana.

Enää ei riidellä mummovainajan lakanoista.”

– Kun perinnönjakoon ryhdytään, saatetaankin huomata, että se mummo tai vaari puhuikin tunnearvosta, ei rahallisesta arvosta, kertoo Hagelstamin huutokaupassa antiikkiesineitä työkseen arvioiva Mikael Schnitt.

Melko harvoin tällainen esine on lopultakin niin arvokas kuin on luultu.

– On tietenkin harmi, jos perinnön saajat ovat jo mielessään ostaneet kuvitelluilla rahoilla luksusautoja tai lomamökkejä, huomauttaa Schnitt.

Schnitt ja muut Hagelstamilla työskentelevät arvioivat Espoossa perintöesineistöä noin kerran viikossa. Koko pääkaupunkiseudulla toimeksiantoja tehdään keskimäärin yksi päivässä – toisinaan arviointeja voi olla päivässä useitakin.

– Vaikka Espoossa onkin suhteellisen paljon arvioitavaa omaisuutta, hyvin harvoin perintöesineiden joukosta löytyy todellisia jymy-yllätyksiä.

Taulujen kohdalla juuri koskaan ei löydy sellaisia esimerkiksi Gallen-Kallelan tai Schjerfbeckin kaltaisia harvinaisuuksia, joista omistajalla ei olisi tietoa. Esineiden osalta tilanne voi olla toinen.

– Äskettäin huutokauppasimme perintönä tulleen hopeasetin, jossa oli erikoinen leimaus. Hinta kohosi 72 000 euroon, muistelee Schnitt.

Usein vanhalta näyttävät esineet kuvitellaan todellista arvoa kalliimmiksi. Tällaisia harhaluuloja perillisillä on muun muassa hopeaesineistä.

– Jos hopea ei ole antiikkihopeaa, sillä on vain käyttöhopean arvo, joka noteerataan perinnönjaossa painon mukaan.

Perinnönjako on vuosikymmenten vieriessä kokenut melkoisen muutoksen. Perillisiä kiinnostavat nyt melko lailla toisenlainen jäämistö kuin vaikkapa 50 vuotta sitten.

– Enää ei riidellä mummovainajan lakanoista tai kahvikupeista, vaan nyt jälkipolvet jo tietävät aika hyvin, millä esineellä on rahallista arvoa ja millä ei, arvioi Mikael Schnitt.

Perinnön kartoittaminen sujuu nykyisin varsin nopeasti, yleensä parissa tunnissa. Asiantuntija tekee paikan päällä arviokirjan, joka kannattaa liittää perukirjaan.

– Suosittelen kyllä sitä, että perunkirjoitusta tehtäessä käytetään ammattilaisia, muistuttaa Schnitt.