Kiukaan kihahduksia keskellä kaupunkia

– Villikin porukka menee sanattomaksi, kun astuu sisään. Täällä on hämärää ja kynttilät palaa, Saara Lehtonen naurahtaa ja kertoo, että Villa Kaurila -saunassa kerran kylpeneet palaavat yhä uudestaan.

Saunan emäntä on oikeassa: punainen saunatupa herättää kunnioitusta vanhalla ja arvokkaalla olemuksellaan.

Takassa rätisee tuli, villasukat odottavat korissa viluisia jalkoja ja hampusta valmistetut pyyhkeet ja laudeliinat käyttäjiä. Katosta roikkuvat kuivatut harsokukat ja Kaurilan rautatieaseman vanhat paarit, seiniltä taas lampaankeritsimet ja karvan muokkaukseen käytetyt karstat.

Jokainen vanha esine sopii ympäristöönsä, kuten vanha pyykkilauta kuumavesipadan yläpuolelle ja pellavaloukku, kasvin katkomiseen tarkoitettu työkalu, sängyn päätyyn.

Mistään ei kuulu häiritsevää mölyä, eikä pikkuisesssa tuvassa ole tietoakaan kaupungin kiireestä. Aika tuntuu pikimminkin pysähtyneen.

Saavutan saman tyynen olotilan, jonka valtaa minut mummolan saunassa maalla. Tällaiseen ei hevillä uskoisi törmäävänsä Helsingissä.

Paikka onkin täällä ainoa ympärivuotisessa käytössä oleva saunatupa, jonka voi vuokrata omaan käyttöönsä. Näin talvisin kuluu paljon halkoja, jotta saunan emäntä saa täysin puulämmitteisen mökin käyttökuntoon.

Kaurilaiset tulivat isolla bussilla katsomaan taloa ja lauloivat pihalla Karjalan kunnailla.”

Tupaan mahtuu juhlimaan tai pitämään kokousta viisitoista henkeä. Lauteille kaikki eivät kuitenkaan mahdu tuppautumaan yhtä aikaa. Ruokatarjoilut saa kukin järjestää itse.

Kolmiorimakattoinen vanha hirsitalo on tilkitty pellavariveellä ja maalattu itsekeitetyllä punamultamaalilla.

Perinteisin menetelmin rakennettu Villa Kaurila tönötti aiemmin Tuusulassa, kunnes se vuonna 1996 löysi tonttinsa toisten talovanhusten keskeltä Helsingin keskustan tuntumasta.

Lähes poikkeuksetta vaikuttuneet saunojat haluavat kuulla saunan alkuperästä. Korutaiteilijana työskentelevä Lehtonen kertookin siitä mielelllään, sillä kotonaan koruja tehdessään hän viettää pitkät tovit yksin hiljaisuudessa.

Pihalla seisoo samoihin aikoihin tuotu, Venäjän rajalla vanhana raja-asemana toiminut Kaurilan rautatieasema, Lehtosen kotitalo.

– Kaurilaiset ovat aivan vallattomia: He tulivat isolla bussilla katsomaan taloa ja lauloivat pihalla Karjalan kunnailla. He olivat niin onnellisia, että talo on saanut uuden elämän.