Trilok Gurtu toi Intian rytmityksen norjalaiseen äänimaisemaan

Useaan otteeseen kaikkien aikojen perkussionistiksi valittu Trilok Gurtu esiintyi mukana norjalaisen Jan Gartbarekin kanssa mieliin painuvassa lähes 2,5 tunnin konsertissa April Jazzeilla.

Garbarekin saksofoneista on lähtenyt maailmalle melodisia Norjan vuonojen kaikuja ja hiljaisuuden äänimaisemia jo neljättä vuosikymmentä. Nyt hän oli koonnut huippukvartetin, jossa yhdistyivät kauniit melodia intialaiseen rytmitykseen ja nykyjatsin sävelkulkuihin.

Haastattelutilanteessa sohvalla istuu rauhallisen oloinen mies harmaassa villapaidassaan.

Lavalla Tapiolasalissa intialainen Gurtu on tulta ja tappuraa nelisenkymmentä erilaista osaa käsittävän perkussiovälineistönsä keskellä. Kasvojen ilmeet vaihtelevat alati musiikin ja rytmimuutosten mukaan. Hän on eläytynyt täysillä käsitellessään länsimaista rumpuvälineistöä, tabloja, symbaaleja, helistiä ja yhtä merkkituotettaan, rautaämpäriä, jossa on vettä.

– Olen hyvin onnellinen kun soitan lavalla, ja voisin jatkaa sitä tuntikausia, Gurtu kertoo.

– Olen saanut tämän nauttimisen lahjan jo lapsuudestani ja äitini kautta, hän jatkaa.

Konsertissa Gurtu toteutti myös jännittävän kuuloista, vanhaa intialaista traditiota, puhuvaa rumpua.

Tätä talaksi, kanakoliksi tai pradantiksi kutsuttavaa menetelmää käytetään musiikin rytmittämisessä ja kommunikoitaessa toisten soittajien kanssa.

Gurtu on esiintynyt omien yhtyeittensä kanssa ja vierailevien muusikkojen kanssa jo yli kaksikymmentä vuotta, jonka tuloksena on nyt ilmestynyt kokoelma tuplalevy. Suomeenkin hän on ehtinyt 6–7 kertaa.

– On innostavaa ja opettavaista soittaa yhdessä muiden kanssa. Garbarek on vanha ystäväni ja on hienoa olla hänen erikoisvieraansa.

Gurtu asuu nykyään Hampurissa ja osin Italiassa. Puolet hänen perheestään on Intiassa, missä hän myös viettää paljon aikaa. Gurtu näkee Intian elämässä paljon ikäviäkin amerikkalaisia vaikutuksia.

– Sosiaalinen media, Youtube ja Google, ovat tarpeen, että voin välittää musiikkia muille. Mutta niiden kautta myös huonot mallit, intialaista musiikkiakin korruptoivat trendit. Sama koskee meidän ruokakulttuuriamme joka jää McDonald’sien jalkoihin. Surullista, mutta näin täytynee tapahtua.

Gurtun valmistaa soittimensa itse. Myös omakohtaisen harjoittelun, eläytymisen ja kokemisen merkitystä hän haluaa korostaa.

– Musiikki ei ole teoriaa kuten koulussa opetetaan. Teoria voi auttaa, mutta silloin juostaan osin väärien asioiden perässä. Musiikkia täytyy rakastaa, harjoitella. Sama koskee jumalaa; kumpi on tärkeämpi, uskonta vai jumala. Nyt on uskonto etusijalla!

Garbarekin-Gurtun konsertti oli monella tapaa täydellinen elämysmatka. Tempot, tunnelmat vaihtelivat lyyrisistä kuulaista sävelistä rajuihin sooloihin, joita antoivat pääesiintyjien lisäksi myös yhtyeen pianisti. Täällä lännessä idän äänet rikastuttavat musiikkielämäämme.

Riku Cajander