Espoon kaupunki on tehnyt hienon työn rakentaessaan merenrantaa myötäilevän rantaraitin. Asukkaat pääsevät liikkumaan hienossa ympäristössä yhtenäistä reittiä pitkin.
Kevyen liikenteen rantaraittia on valmiina jo nelisenkymmentä kilometriä. Lisää on tulossa noin kymmenen kilometriä, jolloin rantaraitti kattaa Espoon koko rantavyöhykkeen.
Mutta ei niin hyvää, ettei jotakin sanomistakin. Raitilla liikutaan ahkerasti – eivätkä kaikki oikein osaa kunnioittaa sitä ja ympäröivää, yhteistä luontoa. Ulkoilijan silmään pistävät koirien jätökset, roskat, tyhjät olut- ja siideritölkit.
Näin keväällä, ennen yleistä vihertymistä, paljas maisema on paikoin karmeaa katsottavaa. Esimerkiksi Otaniemen rannoilla täytyy oikein ihmetellä, mitä ihmisten päässä liikkuu, vai liikkuuko mitään? Miksi tiukasti solmittuja roskapusseja päätyy rantavesikkoon kellumaan? Linnut ehkä levittelevät roskia, mutta tuskin nekään kokonaisia pusseja nokassaan kantavat.
Otaniemen rantaseutu ei ole mikä tahansa alue. Vieressä pitää majaa Aalto-yliopisto, korkean teknologian tutkimuslaitoksia ja kansainvälisiä yrityksiä.
Jorpakolta näyttävä rantaraitin ympäristö ei anna kovin mairittelevaa kuvaa tärkeiden laitosten takapihasta.