Jippu ei salaa eikä peittele

Jippu sanoo löytäneensä uutuuslevyllään musiikillisen minänsä. Henkilökohtaisen identiteetin etsintä sen sijaan jatkuu.

Neljä vuotta sitten hän pohti levyllään, kuka teki hänestä kaltaisensa naisen. Nyt uuden levyn julkaistuaan hän ei ole vieläkään täysin varma.

– Mulle on niin mielettömän vaikea kohdata itseäni, laulaja Jippu myöntää.

Pysähtymisen pelko on tehnyt Jipun ihmissuhteista myrskyisiä. Niistä pyörteistä syntyvät myös hänen kitkerät laulunsa. Väärinpäin lentävät linnut -levyllään Jippu avaa jälleen rohkeasti itsensä kuulijoille.

En pysy hengissä, jos pidän jotain sisälläni.”

– Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. En pysy hengissä, jos pidän jotain sisälläni, Jippu pohtii.

– Taiteen kautta pystyn jäsentelemään sisäisiä ristiriitojani.

Ilmaisuunsa Jippu on löytänyt aiempaa dramaattisemman soundimaailman.

– Mulla on vankka konemusiikkitausta. Halusin päästä sille alueelle kokeilemaan rajojani.

Tuottajakseen Jippu valitsi pitkään ihailemansa Leri Leskisen, jonka hän koki suurten kertosäkeiden ja tuotantojen mieheksi.

Kokeneesta tukipilarista huolimatta artisti otti itsekin entistä enemmän vastuuta.

– Tulin laulajaksi kuin vahingossa ja tein ensimmäisen levyni hyvin nuorena. Tähän asti olen ollut kuin pikku hippi, joka hyppii Helsingin kaduilla.

– Nyt halusin juurtua ja löytää ydinminäni. Tämä on ensimmäinen levy, jossa olen sovituksellisesti vaikuttanut kaikkeen.

Levy äänitettiin metodilla, jota Jippu kuvailee ”perverssiksi, mutta toimivaksi”. Laulajan itselleen tärkeäksi kokemat ihmiset vierailivat studiossa nauhoituksissa.

– Henkisesti ja hengellisesti se oli raskas kokemus ja herätti tunteita, kaipuuta ja ristiriitoja. Pitää katsoa silmästä silmään ihmisiä, joista välität.

Nämä läheiset saavat oman osansa musiikillisesta tunnekuohusta, sillä kappaleissa on paljon tosielämän kohtaamisia ja yksityiskohtia – tatuoinneista lempielokuviin.

Tähän asti olen ollut kuin pikku hippi, joka hyppii Helsingin kaduilla.”

Jippu kertoo, ettei jättänyt levyllä kertomatta mitään.

– Olen kauhean huono valehtelemaan. Olen rehellisyyden torvi, vaikkei tarvitsisikaan. En osaa tehdä laulua asiasta, mitä en ole kokenut tai tuntenut.

Tässä kiteytyy erällä tavalla Jipun traaginen ydin. Hänen musiikkinsa ei synny ilman kivun kokemista.

Silti nainen uskoo vielä törmäävänsä ihmiseen, joka kestää hänen epävakauttaan.

Mutta syntyykö sitten enää lauluja?

– Silloin täytyisi varmasti opetella ensimmäistä kertaa kirjoittamaan kunnolla. Kaaoksessahan se on paljon helpompaa, Jippu pohtii.