Yksivuotiaat ovat päiväkodissa jopa yhdeksän tuntia
-
Kuva: Päivi TuovinenYksin yksivuotiaana. Roope Huuskosen arkipäivä Saunarannan päiväkodissa venyy jopa yhdeksäntuntiseksi. Tällä hetkellä espoolaisissa päiväkodeissa on hoidossa 24 yksivuotiasta pikkulasta. Lapsiperheillä on usein taloudellinen pakko laittaa perheen pienimmät hoitoon kodin ulkopuolelle.
Osa espoolaisista pikkulapsista tekee pitkää päivää – päiväkodissa. Kun vanhempien työpäivät venyvät, jopa yksivuotiaat viettävät poissa kotoa yhdeksänkin tuntia päivässä.
Usein ainoa vaihtoehto on yksivuotiaan vienti päivähoitoon.”
Monen pikkulapsen vanhemmat ovat hankalassa välikädessä, jolloin ainoa vaihtoehto on perheen pienimmän vieminen päiväkotiin.
– Saunalahden alueella on paljon nuoria vanhempia, jotka työskentelevät esimerkiksi it-alalla. Usein tuntuu olevan voimassa se sääntö, että äitiysloman jälkeen on tultava takaisin töihin.
– Työt muuttuvat nopeaan tahtiin ja työpaikka on vaarassa. Vanhempien on silloin tehtävä vaikea valinta, laittaako lapsi hoitoon vai jäädäkö mahdollisesti työttömäksi, pohtii Saunarannan päiväkodin johtaja Leena Kyrönen.
Mitä yksivuotias osaa?
Ensimmäiset omat merkitsevät sanat ilmaantuvat noin vuoden iässä.
Lapsi oppii seisomaan ilman tukea ja kävelemään tuettuna, joku ottaa jo ensiaskeleita.
Lapsi harjoittelee lusikan käyttöä ja sukkien riisumista.
Yksivuotias tarvitsee unta noin 12–13 tuntia vuorokaudessa.
Lisäruoan ohella lasta suositellaan imetettävän vuoden ikään asti.
Noin vuoden iässä lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa.
Lähde: Mannerheiminlastensuojeluliitto
Saunarannan päiväkodissa yksivuotiaita on tällä hetkellä hoidossa kaksi – heistä toinen on vastikään yhden vuoden ikään päässyt Roope Huuskonen.
Päiväkotiin Roope tuli helmikuussa ja on hoidossa kesäkuun puoliväliin saakka.
– Roopen isoveli Riku oli puolitoistavuotias, kun hän lähti päiväkotiin. Aivan selkeästi jopa puoli vuotta tekee näin pienten lasten kohdalla paljon. Rikun ikäinen on valmiimpi päiväkotiin kuin alle yksivuotias, arvioi Roopen ja Rikun äiti Camilla Huuskonen.
Roope on parisen viikkoa sitten oppinut kävelemään, joten nyt hänen toimintapiirinsä laajenee entisestään.
Yksivuotiaan hoitaminen poikkeaa melkoisesti vaikkapa viisivuotiaan kanssa olemisesta.
– Tämänikäisten päivähoidossa korostuu perushoito eli ruokailut, vaipanvaihdot ja riittävä uni. Aikuisten pitää tietenkin olla yksivuotiaiden elämässä tunnetasolla mukana, kertoo Saunarannassa työskentelevä lastentarhanopettaja Jaana Lindholm.
– Vuoden ikäiset lapset tarvitsevat koko ajan paljon aikuisen syliä. Kun hoitaja sitten antaa huomiota yksivuotiaalle, vanhemmat lapset voivat olla tästä hyvinkin mustasukkaisia, muistuttaa Leena Kyrönen.
Lukumääräisesti yksivuotiaat ovat sangen harvinainen näky espoolaisessa päivähoidossa.
Vuoden vanhoja lapsia on hoidettavana päivähoidossa tällä hetkellä 24, joista viitisentoista on kunnallisissa päiväkodeissa.
– Tämä määrä on pysynyt vuosittain suhteellisen samana, joskin vuoden mittaan vaihtelut ovat melko suuria. Syksyllä ja tammikuussa yksivuotiaita on Espoossa päivähoidossa viitisenkymmentä, mutta heidän lukumääränsä vähenee loppuvuotta ja kevättä kohti, arvioi Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen johtaja Titta Tossavainen.
Kommentit
Surullista, niin surullista.
Onhan ehkäisy jo keksitty, miksi tehdään lapsia kärsimään tämän maan kurjuudessa?
Päivähoidon päättäjät voisivat katsoa matkaa, jonka lapsi joutuu päivähoitoon matkustamaan. Matkoihin menevä aika tietysti pidentää päivän pituutta. Ne joilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa lasta omalla autolla, saisivat paikan lähempää. Eikä toisin päin.
Nyt ei näytä olevan näin!
Mitähän tarkoitaa 24 "vuoden vanhaa" lasta? Vaikea kuvitella, että alle 2-vuotiaita olisi niin vähän. Tarkoittaako se tasan 12kk ikäisiä?
Kunnallisen päivähoidon lisäksi on muitakin vaihtoehtoja. Perhepäivähoito tai sitten perhe voi palkata hoitajan kotiin. Espoon kaupunki ja kela tukee hoitajan kotiin palkaamista ruhtinaallisesti yksityisen kotihoidontuen muodossa. Sillä tavalla lapsi saisi hoitajan jakamattoman huomion ja hoitoa omassa kotiympäristössä. Tähän tarkoitukseen voi mm. palkata esim. lapsen oman isovanhemmankin, kunhan hän ei asu samassa taloudessa lapsen kanssa vakituisesti. Kovin harva tuntuu tietävän tästä mahdollisuudesta. Yksityisen kotihoidontuen jälkeen hoitajan palkan erotusta ja muita työnantajamaksuja ei jää maksettavaksi juurikaan enempää kuin mitä päivähoitomaksu on päiväkodissa.
Luulisi olevan suomen taloudella isompi merkitys mutta kun katsoo miten
politiikkaa tehdään eduskunnassa niin eipä tuolla taida
olla paljoakaan merkitystä. Pääasia että orjakansa on tekee rikkaille rahaa hinnalla millä hyvänsä. Palkkiona siitä pääset kilpailutukseen jonka kirjoittamaton tarkoitusta on ahneus ja jonka tulos on vain ja
ainoastaan laadun laskeminen.
Mutta niinhän taas kansa äänesti kokoomuksen valtaan, sdp petti äänestäjänsä jotta saisi valtaa että näin täällä kansaa kunnioitetaan.
Varmaan on rahat tiukalla, missään kohtaan et kerkiä säästää rahaa mihinkään
asuntoon, käytännössä on pakko siis ostaa yleensäkin kaikki velalla ja maksaa niitä sitten 10-30 vuotta. Tässä välissä ei ole varaa juuri olla poissa työelämästä "lusmuilemassa lastenkasvatuksessa" yms,
sellaisessa "turhissa" asioissa.
Suunnatonta ahdistusta elämään tuo se että onko minulla työpaikkaa
tulevaisuudessa, jos ei ole niin koko talous romahtaa, kaikki mitä olet
rakentanut niin menetät ne. Ammatteja joissa on huono palkka muutenkin
kilpailutetaan ihan silmittömästi koko ajan, mitä ei voi kuin ihmetellä
että mitä järkeä moisessa on.
Osa syy kyllä lankeaa ihmisten omiin valintoihinkin, valitata että
peruna maksaa 30cnt liikaa, ok ne se peruna kilpailutetaan sitten
ja maajussi hyppää narukaulassa kaivoon kun menetti työnsä ja
puolainen alkaa tuottaa meille perunaa ja kiittää.
Maajussin perhe on pahoillaan että he elivät liian yltäkylläisessä
elämässä tekemällä 17h työpäiviä ja asumalla ökymäisesti maaseudulla
150 neliön omakotitalossa ja pihalla seisoo 400tkm ajettu mersu.
Joku pointti tässä kirjoituksessa on rivien välissä, vinkkinä että kukin
kansalainen voisi ihan itse vaikuttaa maan asioihin omilla valinnoillaan.
En halua olla ilkeä, mutta kun uusi vauvva syntyy perheeseen, niin usein huomataan kuinka tärkeää päivähoito onkaan esikoiselle, kun äiti ja uusi vauvva ei millään jaksa isompaa kotona. Niinpä esikoinen jatkaa päivähoitoa, eikä kukaan kitise sen enempää.
Jos vasta 3- vuotias viedään hoitoon on huuto kamala kun ei koskaan ole missään ollut hoidossa. Maailma on jo kolmessa vuodessa avautunut ja siinä on aina ollut tuttu ja turvallinen äiti, ei muita. Tuska on kamala. Se voi kestää viikkoja. Eroahdistus on kamala. Mutta kun lapsi on yksi, hänen maailmansa on niin pieni ettei isoa tuskaa tule , kunhan hän saa ehdottomasti sylin, ruokaa, kuivaa , pusuja ja paljon rakkautta. Turvallisuus on TÄRKEÄÄ. Äidin tuska on suuri, mutta yksivuotiaan on pienempi.
Työ matka voi kestää 45 min tai jopa 1 h työ aika on noin 8h. Mitä vaihtoehtoja on yksinhuoltajilla?? Perhepäivähoitajillakin on nykyään työaika.
Aika rankkaa henkilöillä, jotka tekevät töitä elääkseen ja hankkiakseen lapselleen elannon. Syyllistäminen tästä on jo aika törkyä.
Tietenkin toinen vaihtoehto on siirtyä yhteiskunnan elätettäväksi. Se lienee hyväksyttävämpää.
Kirjoitat vähän mutta asiaa.
Työttömänä sinulla on tasaisen varmat tulot ja turvattu tulevaisuus.
Kyllä meillä oikeasti on tosi vähän elämää.
Mitä on uutta tässä juttussa näinhän hoito on toiminut aina onhan työtekijöillä 8 tunnin päivät jolla on lapset hoidossa.Monta kertaa hoitopaikka parempi vaihtoehto kun koti missä ei ole edes ruokaa kun fyrkat on menneet tupakkaan ja viinaan.Vanhempia on monenlaisia.
Itkettää. Pienen pieni Roope. Maailmassa ei ole mitään tärkeämpää, kuin pienen ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu juttu. Mielestäni ei ole mikään ihme, että lapsi on päiväkodissa 9h tai enemmän. Kyllä itselläni työaika on 8h ja siihen työmatkat päälle. Ei auta, vaikka toivoisinkin lapselleni lyhyempiä päiviä.
"hänen maailmansa on niin pieni ettei isoa tuskaa tule , kunhan hän saa ehdottomasti sylin, ruokaa, kuivaa , pusuja ja paljon rakkautta. Turvallisuus on TÄRKEÄÄ. Äidin tuska on suuri, mutta yksivuotiaan on pienempi."
Oletko ollut pienten puolella? Siellä saattaa 5-6 ryhmästä huutaa sitä syliä ja halia (kiitos ei pusuja, se kuuluu äidille) ja yksi hoitaja on osan porukan kanssa vessassa ja yksi pukee ulos...ai ei tuskaa vai...ei voi tgietää mitäs sinne jää, pienen muistiinja tuo EHDOTTOMASTI syliä...huoh...sylejä on kolme ja tarve moninkertainen.
Oma lapsi meni tarhaan reilun vuoden ikäisenä ja ihan ok mennyt, kavereita löytynyt. Tärkeintä mielestäni on että lapsi oppii kunnolla kävelemään ennen tarhaa.
Ja sitten tähän päivittäiseen hoitoaikaan, 9 tuntia on käytännössä minimi pääkaupunkiseudulla. Työaika 8 h ja autolla menee matkoihin n. 30 min suunta. Jos kulkisin julkisilla, menee vaihtoineen n. 1h 15 min suunta eli hoitoajaksi tulisi 11 h. Ja lisäksi tietenkin päälle matka tarhalta kotiin. Ja itse kuljen työmatkani kaupungin sisällä. Tässä siis lisävinkkinä liikenneministeri Kyllöselle että nyt äkkiä tietullit "ruuhkia estämään" ja kaikki kulkemaan julkisilla. Saadaan lapsellekin kunnon pitkä hoitopäivä eikä mitään nössöä 9 h !
Eikö ole jopa lainvastaista tarjota yhteiskunnan taholta päivähoitoa joka ei pysty lapsen ikävaihekohtaisiin tarpeisiin vastaamaan? Ymmärtääkseni liian usein juuri tämä on tilanne. Laki edellyttää että vanhemmat kantavat ensisijaisen vastuun lapsen hyvinvoinnista samalla kuitenkin laki myös edellyttää että viranomaiset puuttuvat tilanteeseen jos lapsen etu ei toteudu. Skitsofreninen tilanne tosiaan. Yhteiskunta ei pysty tarjoamaan riittävän laadukasta hoitoa erityisesti alle kolmevuotiaille, mutta tarjoaa sitä siitä huolimatta. Vanhemmille ei jää muuta vaihtoehtoa kun uskoa että kaikki menee hyvin. Näinkö yhteiskunta tukee lapsia ja perheitä Suomessa?
Kukaan ei osaa ottaa hoitaakseen asioita kuntoon. Vanhemmille uskotellaan asioiden olevan paremmin kuin ne ovat. Päiväkodissa iloitaan, jos lapsi on selvinyt ehjänä päivän ajan, ja kerrotaan, että päivä meni hyvin!
Rehellinen surkeuden myöntäminen ei näytä kuuluvan päiväkodin tapoihin. Koulutus tähtää maailmojasyleilevään upeaan päivähoitoon, ja kouluttajat, päiväkotien johtajat ja päättäjät luulevat kaiken olevan niin kuin papereissa.
Kuitenkin Tehyn hiljattain julkaisema ryhmäkokoselvitys kertoo ihan oikeata tietoa huolestuttavasta tilanteesta päivähoidossa, asiantuntijat ja päivähoidon kasvattajat tuovat esille suuria huolenaiheita alle kolmevuotiaiden ryhmähoidosta Suomessa, kaikesta tästä huolimatta päivähoidosta vastaavat päättäjät eivät mitenkään reagoi tai ota kantaa. Näin se vastuu lapsen hyvinvoinnista vesittyy ja siirtyy "ei kenellekään".
Voin näin Roopen äitinä sanoa, että nämä suomen päättäjät voisivat ihan oikeasti ruveta menemään sinne ongelmien alkulähteelle, eli juurikin siihen, että kun ihmisillä on halua hoitaa lapsensa kotona, niin sitä myös tuettaisiin! Nykyinen kotihoidontuki ei yllä edes puoleen normi keskiverto kansalaisen peruspalkan kanssa. Ja päiväkotien ryhmä koot on aivan pyöristyttävät! Onko ihme että lapset kärsii ja joka toinen joutuu psykologin testeihin, kun tulee keskittymisongelmia, ym. eikä mahdu siihen muottiin mihin kaikkien lasten tänävpäivänä pitäisi mahtua! Ja musta on myös mielenkiintoista, että jos äiti hoitaa pienempää lasta kotona, niin sit esim viiden vuodenkin ikäerolla oleva vanhempi lapsikin on hoidettava kotona, jotta saa täyden kotihoidontuen kuntalisineen. Esim. 5 vuotias tarvitsee jo erilailla ohjausta ja ryhmäytymistä , pärjätäkseen myöhemmin koulussa jne. jolloin lapsen kotona hoitaminen sen ikäisenä, ei ehkä ole paras vaihtoehto. En silti sano, ettei viisi vuotiasta pitäisi hoitaa kotona, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Artikkeli ei antanut kovin mairittelevaa kuvaa päiväkodista myöskään. Pakko myöntää, että aina emme ole olleet edes vanhemman lapsen kohdalla tyytyväisiä hoitoon, toisaalta itsekin päiväkodissa työskennelleenä, tiedän että, paineet on kovat, kun ryhmiin tungetaan kokoajan lisää lapsia. Se on hyvästi sille mallille, jossa pienten ryhmässä sai olla 12 pientä.
Camilla Huuskonen: Oikeastaan on hyvä että annat kasvot (tai lapsesi kasvot) ongelmalle. Mietin kuitenkin hyvin pitkään sitä, miksi perheenne valinta on kunnallinen päiväkoti, vaikka tiedostat tilanteen.
Ensinnäkin saunalahden alueella ei yksinkertaisesti ole perhepäivähoitajia, ei yksityisiä eikä kunnallisia, joka olisi ollut ykkösvaihtoehtoni noin pienelle, toinen oli se että kunnallisilla perhepäivähoitajilla on työajat, ja kun kyselin niitä, niin minulle sanottiin että työaika on 7.00 - jolloin minun olisi pitänyt olla töissä jo. Toisekseen isompi lapsi oli jo päiväkodissa tuossa päiväkodissa, jolloin tuntui paremmalta vaihtoehdolta (kaikista huonoista) laittaa Roope edes samaan päiväkotiin isoveljensä kanssa, että olisi edes yks tuttu naama.
Joku uskoo vielä että tässä eurokriisissä ja finanssikriisissä missä ihmisiä irtisanotaan kiihtyvällä vauhdilla Suomessakin että yhteiskunnalla olisi varaa nostaa kodinhoidon tukea.Tilanne menee koko ajan 90 luivun laman suuntaan paitsi että Suomen velat tuplamääräisiä jo nyt kun silloin ja 90 luvun lamassa poistettiin kyllä lähes kaikki etuudet ja kodin hoito tuki laski 3700 markkasta 500 markkaan silloihan eletiin markka aikaa.Toteaisin vaan että lastenhoito Espoossa suorastaan mallillaan jos vertaa vanhusten hoitoon.Voin kyllä senkin kertoa että jos joku odottaa jonkun tuen minkä tuen tahansa nousevan korvausmäärissä voi kyllä pettyä pahasti koska Suomen suunta on Kreikkan suunta tai valtavat säästöt tilalle ja veikkaan viimeistä koska Suomen talous ei kestä tuen tukea enään valitettavasti.
Poliittiset päättäjät havahtuvat vasta silloin kun pelkäävät menettävänsä äänestäjien tuen. Asiantuntijalausunnot ja tutkimukset eivät paljokaan kiinnosta niin kauan kun vanhemmat ovat tyytyväisiä ja sitähän he ovat. Päivähoitotyytyväisyys kyselyjä julkaistaan aina silloin kun huoli päivähoidon laadusta pääsee julkisuuteen. Näissä kyselyissä vanhemmat ovat tavallisesti hyvin tyytyväisiä päivähoitoon. Miten ihmeessä?! Kyse joko siitä että kysymykset asetettu niin että positiivinen tulos taataan tai sitten, joka ehkä vielä todennäköisempää: Vanhemmilla yksinkertaisesti varsin rajoitetut eväät arvioida päivähoidon laatua koska arki jää heille usein epäselväksi,ja tarve niin suuri uskoa sen toimivuuteen. Päiväkodin mahdollisista ongelmista ja niiden vaikutuksista lapsiin ja hoitoon ei vanhempien kanssa keskustella tai niitä pohdita. Selvää tuntuu olevan että huoli alle kolmevuotiaiden hoidosta päiväkodeissa ei siis ole vanhemmilla vaan päivähoidon ammattilaisilla. Jostain kummallisesta syystä pidetään oikeutettuna pitää vanhemmat pimennossa oman lapsensa hyvinvointiin vaikuttavista ratkaisevista tekijöistä. Kyllä päivähoito yhteiskunnan merkittävänä lapsen kasvatukseen ja hyvinvointiin vaikuttavana laitoksena on hyvin pitkälti vastuussa vanhempien pitämisessä ajan tasalla oman lapsensa päivähoitoon liittyvissä epäkohdissa .
Kaduttaa vieläkin, että aikoinaan laitoin 1,5-vuotiaan esikoisen hoitoon. Työni oli projektiluontoista ja ainoa mahdollisuus oli tehdä työt tuona ajankohtana. Rahallisesti en kyllä kostunut hommasta mitään, että kai se työ oli laskettavissa äidin harrastukseksi! Ryhmäkoko oli 11 alle 3-vuotiasta lasta, ja ryhmässä oli kaksi 1,5-vuotiasta ja muut 2-3-vuotiaita. Hoitajat olivat mukavia ja ammattitaitoisia ja useimmiten paikalla oli 2-3 hoitajaa omassa ryhmässä. Ei siis valittamista tässä suhteessa. Sattui kuitenkin kerran niin, että flunssakauden aikana hoitajiakin oli paljon pois ja koko päiväkodissa oli vain 2 hoitajaa ja johtaja paikalla. Ryhmiä oli kolme, joista kaksi 3-5-vuotiaiden ryhmää. Lapsella ei siis ollut tuttua hoitajaa sinä päivänä ja vaatteet märkinä (hoitajat eivät olleet osanneet käyttää kestovaippoja). Tämä yksi kerta oli minulle liikaa: miten ihmeessä lapsilla ei ollut tarpeeksi hoitajia! (Lapsiakin oli silloin paljon pois, ettei heitä oikeasti ollut 11+15+15 vai mikä isompien ryhmäkoko nyt olikaan, mutta silti.) Minä olisin ilmanmuuta jäänyt töistä pois, jos olisin tiennyt tilanteen. Kantani on, että työt joustavat ja työnantajat joustavat, eivät lapset ("maamme tulevaisuus"). Mutta aika ihmeellinen työ ja suuri palkka saa olla, että laitan lapseni pienenä hoitoon (ja tietysti auttaa tässä "kotona lomailussa" ja valinnanteossa se, että miehellä on suht hyväpalkkainen työ.) En halua sitä sairastelukierrettäkään, enkä missään nimessä pitkiä päiviä, koska sitten kotona vaan illalla itketään ja kitistään. Myös yksilöllisyyden huomioiminen on minulle ja lapsilleni tärkeää: en halua, että he joutuvat olemaan vain yksi ryhmästä ja tekemään kaiken samoin kuin muut kellon mukaan. Toki menee hermot kotona välillä noihin tyttöihin, mutta en anna heitä vieraan hoitoon. En itsekään hoitaisi "muittenmukuloita" yhtä huolella kuin omiani, joten aivan 100% en pysty luottamaan hoitajiin, vaikka monet ovatkin niin ihania ja lapsirakkaita. Hoitopaikan pitäisi myös olla sisäilmaltaan priima, ulkotiloiltaan turvallinen ja ekstravirikkeellinen, ryhmäkoko tosi pieni, vaikka 6, hoitajien yliammattilaisia, eikä koskaan väsyneitä, heitä pitäisi olla ainakin yksi per kaksi lasta, ruoka pitäisi olla tuoreista raaka-aineista (ei puolivalmisteita tai lisäaineita) ja tietenkin monipuolista. Tällaisesta voisin maksaakin jotain. Sitten hoito olisi parempaa kuin kotona (äiti on usein väsynyt, eikä keksi riittävästi tekemistä, syömme toisinaan kaupan maksalaatikkoa, eikä salaattia jakseta joka aterialle vääntää) ja voisi ajatella, että hoidosta on jotain hyötyä lapselle ja jopa jotain kautta yhteiskunnalle.
Osallistu keskusteluun
Uusimmat
- Shout haluaa voittaa Tukholmassa
- Jussi Vasara rakentaa peliä Hongassa
- Kuukauden koeajo: Ravin neljäs mallisukupolvi on tässä
- Kaupunki takaa ratsastuskeskuksen lainat
- Angry Birds -postimerkit lähtevät lentoon syksyllä
- Lasten kanssa kalaan – ainakin ongelle
- Lääkärijonot puhuttivat valtuustoa
- Cantores Minores laulaa Espoossa
Uusimmat blogit ja kolumnit
