Paljon pyykkiä pestäväksi

Jääkiekon MM-kisat päättyivät suomalaisittain pettymykseen. Leijonat jäivät ilman mitalia, kun Tsekki otti pronssipelistä voiton maalein 3-2.

Suomen valmennusjohdolla ja koko Jääkiekkoliitolla on nyt jälkipyykin paikka. Tämän turnauksen jäljiltä pyykkivuori onkin varsin korkea.

Neljäs sija on kelpo sijoitus, mutta pelillisestikin tapahtui jotakin käsittämätöntä. Suomi voitti turnauksen kuudesta viimeisestä pelistään vain kaksi. USA-voitto puolivälierässä oli äärettömän arvokas ja se pelasti koko Suomen kiekkomaineen.

Muita ”isoja päänahkoja” kisoista ei kuitenkaan tullut, ellei sellaiseksi lasketa kisojen yllättäjää Slovakiaa, jonka Suomi voitti alkusarjassa 1-0. Loput voittonsa Suomi otti Valko-Venäjästä, Kazakstanista, Sveitsistä ja Ranskasta.

Siis kiekkomaista, joista kaikkien ei pitäisi edes pelata tässä sarjassa.

Suomen eilisen tappion myötä katkesi Suomen kapteenin Mikko Koivun huikea mitaliputki. Koivulla oli allaan 11 arvoturnausta junioreista olympialaisiin, joista hän oli aina palannut mitali kaulassaan.

Neljäs sija on Suomen paras sijoitus MM-kotikisoista. Suomi oli neljäs myös vuoden 1974 kisoissa.

Tämän turnauksen jäljiltä pyykkivuori on varsin korkea.”

Edellisissä kotikisoissa osa menestymättömyyden syystä vyörytettiin myös median suuren kiinnostuksen piikkiin. Näissä kisoissa tuota osastoa oli rajoitettu mahdollisimman paljon ja nimenomaan Suomen joukkueen osalta.

Töiden rajoittaminen sai jopa huvittavia piirteitä. Eräs kollega teki lehteensä ison jutun kisojen maalivahtien käyttämistä erilaisista maskeista eli kypäristä. Kaikkien maiden veskarit kommentoivat lyhyesti maskiensa ideasta ja taustoista. Suomen joukkueen kolmesta maalivahdista yksikään ei joutanut kisojen missään vaiheessa heittämään edes lyhyttä kommenttia, kun tuo ei liittynyt seuraavaan peliin.

Muutenkin tiedottaminen menee erikoiseen suuntaan. Esimerkiksi Kari Lehtosen vammasta ei koko kisojen aikana sanottu muuta kuin, että kyseessä on alaraajavamma.

Eikö kiekkoa seuraavan tai siitä suuria suuriakin maksavan kuuluisi tietää, mitä oikein sattui ja koska mies pelaa seuraavan kerran.

Pyykättävää on myös Kalervo Kummolan joukoilla. Virallisen ilmoituksen mukaan kisoissa kävi yli 300 000 katsojaa, mutta jokainen näki, että iso osa otteluista pelattiin lähes tyhjille halleille. Olisi mielenkiintoista nähdä, mistä tuo kokonaismäärä kertyy.

Kisojen lippujen hinnat suututtivat suomalaiset penkkiurheilijat jo hyvissä ajoin ennen kisoja. Siinä onkin tulevalle kisaorganisaatiolle pohtimista.

Ensi keväänä Suomessa pelattavaan alkulohkoon, kun Suomi ei lähdekään enää hallitsevana maailmanmestarina.

Markkinamiehet saavat tosissaan pohtia, että miten saada katsojia myös esimerkiksi Ranska-Itävalta –peliin ensi keväänä. Se ja monet muut pelit eivät välttämättä aiheuta suuria jonoja lippuluukuille.

Tai sitten hintojen pitää olla sellaiset, että halliin voi oikeasti lähteä tavallinenkin penkkiurheilija. Siis oikea lätkän ystävä, joka ostaa pääsylippunsa omalla rahallaan. Ja ottaisi mieluusti perheensäkin mukaan.