Asukkaat unohdettiin Hannusjärvellä

(PÄÄKIRJOITUS) Erilaisuus on ongelma, jos se tulee liian lähelle. Esimerkiksi naapuriin.

Hannusjärven alueen lasten vanhemmat eivät halua mielenterveysongelmista toipuvien palvelukotia lähelle kotiaan eivätkä lähelle koulua, jossa on 700 oppilasta. Missä lapset sitten leikkivät, jos ja kun palvelukoti avataan, kysyvät vanhemmat (LV 26.-27.5.).

Näinhän asia usein on. Erilaisuus herättää pelkoa ja kun kyse on lapsiperheistä, ovat vanhemmat huolissaan lastensa turvallisuudesta. Ilmassa on paljon epätietoisuutta ja kysymyksiä, joihin halutaan vastauksia.

Samankaltaisia esimerkkejä on pääkaupunkiseudulla ollut useita. Usein kyse on ollut päihdeongelmaisista, joille on avattu asuntoloita tai tukikoteja, ja närää on naapurustossa syntynyt.

Kaupunki vakuuttaa, ettei Hannusjärvellä ole kyse päihdeongelmaisista. Asukkaiden närää ja ihmetystä lisäsi kuitenkin se, ettei palvelukodista tiedotettu riittävästi – tai oikeastaan ei ollenkaan. Asukkaat kokivat sen salailuksi, mikä ei ole hyvä lähtökohta aran asian eteenpäin viemiseksi.

Läpinäkyvyys on muotisana, joka tarkoittaa, ettei arkojakaan asioita pimitetä tai lakaista maton alle. Hannusjärvellä läpinäkyvyys ei toteutunut vaan asukkaille syntyi kuva, että kaupunki ujuttaa viihtyisälle omakotialueelle salaa ei-toivottua naapuria.

Ujuttamistaktiikka on väärä. Se ruokkii turhaan pelkoa, jota on jälkeenpäin vaikea hälventää.