Määrä vai laatu?

Katsoessani eilen Irlannin teurastusta Espanjan toimesta mieleen juolahti yksi asia. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskisat poikkeavat maailmanmestaruuskisoista eniten siinä, että EM-kisoissa joukkueet ovat tasaisempia etenkin alkulohkoissa. Irlannin ja Espanjan välisen ottelun yksipuolisuus on ollut tähän asti enemmän poikkeus kuin sääntö 16 joukkueen turnauksessa. Yleensä altavastaajakin pystyy laittamaan edes jotenkin kampoihin.

Mitä sitten tapahtuu, kun vuonna 2016 Uefa nostaa kisojen osallistujamäärän 24 joukkueeseen? Toki mukaan pääsee maita, jotka aikaisemmin ovat voineet vain haaveilla kisapaikasta. Tähän listaan lukeutuu myös Suomi, jonka päävalmentaja Mixu Paatelainen laittoikin tavoitteeksi joukkueen pääsemisen näihin suurennettuihin karkeloihin. Hyvin todennäköinen seuraus kisojen laajentamiselle kuitenkin on se, että edellä mainitun Espanjan näytöksen kaltaisia täystyrmäyksiä nähdään aikaisempaa enemmän.

Onko se sitten huono asia? Maalien määrä toki lisääntyy, mutta se on ehkä makukysymys kumpi on parempi ottelu: 1-1 tasapeli kahden tasaisen joukkueen välillä vai 4-0 murskaus, jossa toisen joukkueen hyökkääjä koskee palloon noin yhdeksän kertaa koko ottelussa. Itse ainakin kallistun ensimmäisen suuntaan.

Odotan seuraavia EM-kisoja vähän sekaisin tuntein. Toisaalta odotan jo vesi kielellä sitä, kun Suomi pääsee ensimmäisen kerran maistamaan arvokisatunnelmaa. Toisaalta odotan vähän varauksella mitä tapahtuu, kun määrä ohittaa laadun ja hyvän ja huonon joukkueen ero laajenee entisestään.

Voiko kauan odotetuista kisoista nauttia jos Suomi kokee Irlannin kohtalon?