Koko kylä kasvattaa – kulunut sanonta, joka on edelleen totta. Naapuriapu ei ole kadonnut, ja virkavallalla on aikaa hoitaa myös nuorten kasvatustehtävää. En usko, vaan tiedän.
Perheen alaikäinen teini tahtoi harrastuskavereiden kanssa päiväksi Tallinnaan. Hyväuskoiset vanhemmat arvelivat, että nuoret lähtevät matkalle viettääkseen mukavan päivän vaatekaupoissa. Arvaus meni väärin. Viikko matkan jälkeen poliisi soitti, rakkaan teinitytön laukusta oli takavarikoitu pullo virolaista viinaa. Seuraavana perjantaina puhelu tuli harrastuspiiristä. Ohjaaja kertoi nähneensä Facebook-sivuilla samaisesta tyttärestä hummauskuvia, jotka eivät jättäneet epäselväksi, että viinaa oli juotu.
Muutaman viikon kuluttua yöksi kotiin kaksin ystävänsä kanssa jäänyt tytär järkkäsi sopimuksen vastaisesti rymyjuhlat. Naapuri soitti paikalle poliisit ja salakemut loppuivat lyhyeen.
Puhelut ja poliisin vierailu pistivät hiljaiseksi. Oli pakko kysyä, missä kohtaa kasvatus oli mennyt vikaan. Milloin olisi pitänyt olla enemmän läsnä, milloin antaa enemmän vastuuta? Oliko homma nyt tässä ja pilalla?
Omaa syyllisyyttä kieltämättä päädyttiin toteamaan, että hyvä näin. Vanhemmat eivät ole kasvatusvastuunsa kanssa yksin. Lapsen hyvinvointi kiinnostaa myös muita aikuisia. Hälytyspillit soivat, kun raja ylittyy. Tieto nuoren tekemisistä ei lisännyt tuskaa, vaan antoi mahdollisuuden korjata kurssia. Tyttärestä kasvoi ihan kelpo aikuinen. Kiitos siitä kuuluu yhteiskunnalle, joka edelleen välittää.