Poliisi liikuttui: ”Kannoimme lapsen ruumisautoon”

Kun poliisipartio saapui rikospaikalle, näky oli järkyttävä. Kaksi 8- ja 5-vuotiasta tyttöä ja 44-vuotias nainen löydettiin asunnosta kuolleena. Perheenisä oli myös saanut puukosta ja oli hädin tuskin hengissä.

Ylikonstaapeli Sami Lilja sai tiedon Hakunilan perhesurmasta neljän aikaan iltapäivällä.

Paikan päällä hänelle kerrottiin, mitä ylhäällä on odotettavissa.

– Menin suoraan huoneeseen, missä nämä karmeudet olivat tapahtuneet. Tunteet eivät tässä vaiheessa vielä nousseet pintaan. Tutkin verijälkien muotoja ja uhrien vammoja. Tarkoitus oli saada kattava kuva siitä, mitä oli tapahtunut ja missä järjestyksessä, ylikonstaapeli kertoo.

Rikoksen selvittäminen ei ole ainoa poliisin tehtävä tapahtumapaikalla.

– Operatiivisen tutkinnan lisäksi autamme naapureita ja uhrien omaisia ohjaamalla heidät avun piiriin, rikoskomisario Kimmo Hyvärinen kertoo.

Poliisit työskentelivät asunnolla iltamyöhään asti. Lopuksi ruumiit peitettiin ja kannettiin kuljetusta varten autoon.

– Normaalisti hautaustoimiston miehet kantavat ruumiit. Tällä kertaa päätettiin kollegan kanssa, että me haluamme itse viedä 5-vuotiaan tytön ruumisautoon. Sen jälkeen pidimme hiljaisen hetken uhrien muistoa kunnioittaen. Siinä tuli sellainen surullinen hetki, kun tunteet nousivat pintaan, ylikonstaapeli Sami Lilja kertoo.

– Kyllähän tällainen tapaus saa aikaan oman aivomyrskyn. Sitä miettii, että miksi pitää lapsiltakin riistää elämä. Mutta poliisina näihin juttuihin on tottunut, Hyvärinen täydentää.

Onhan se varmasti ollut shokki herätä sairaalasta, kun on luullut tappaneensa itsensä.”

Tutkinnan alkuvaiheesta lähtien isää pidettiin pääepäiltynä. Silti poliisin oli tutkittava, liittyikö juttuun muita tekijöitä.

– Perheenäitikin olisi voinut tehdä nämä murhat niin, että isä olisi jäänyt vahingossa henkiin. Kaikki seikat on otettava huomioon. Tutkinnan perusteella kuitenkin selvisi, että isä yritti itsemurhaa, rikoskomisario Kimmo Hyvärinen kertoo.

Perhesurmat eroavat tavallisesti henkirikoksesta niin, että usein tekijä on heti tiedossa.

– Onneksi perheen isä selvisi, jotta hänen kertomuksiaan pystyttiin peilaamaan tutkinnassa selvinneisiin seikkoihin, ylikonstaapeli Sami Lilja kertoo.

Tapahtumapaikan operatiivisen tutkinnan jälkeen alkoi perheen taustan ja teon motiivin selvittely. Poliisin mukaan motiivilla on suora yhteys siihen, pidetäänkö tekoa tappona vai murhana.

– Hyvin nopeasti selvisi, että tekojen taustalla ei ollut ihan perinteinen juttu muun muassa sen takia, että perheenjäsenillä oli kehitysvammaisuutta. Omalta osaltaan taustat selittävätkin isän ratkaisua. Poliisin rooliin kuuluu myös tekijän motiivin ymmärtäminen, tutkinnanjohtaja Kimmo Hyvärinen kertoo.

Kun perheenisä oli tarpeeksi hyvässä kunnossa kuulusteluun, häntä käytiin jututtamassa sairaalassa. Viiden minuutin haastattelussa poliisi sai vain lyhyitä ei- ja kyllä-vastauksia.

– Isä ei halunnut käsitellä tapahtuneita. Onhan se varmasti ollut shokki herätä sairaalasta, kun on luullut tappaneensa itsensä, Hyvärinen miettii.

Myöhemmin kuulusteluja jatkettiin.

– Mielestäni isä ei katunut tekojaan, ylikonstaapeli Sami Lilja pohtii.