Henkinen valmennus

Maailma on täynnä opuksia siitä, kuinka voi selvitä kovissa paikoissa.

Ja on tohtoreita ja dekaaneja kertomassa siitä, kuinka itseluottamus vie läpi harmaan kiven tai betoniseinän.

Huippu-urheilumme tilasta käydyssä keskustelussa myös tämä henkinen tila on noussut keskustelun ytimeen. Johtavat ”urheiluasiantuntijat” pelkäävät suomalaisen henkisen valmennuksen jääneen kauas maailman huipulta.

Varmaa on ainakin se, että vaikka kuinka hyvin suomalaiset psykiatrit ja psykologit valjastettaisiin huippu-urheilun ihmeelliseen maailmaan, aina riittää kovissa kisoissa niitä, joilla kisat menevät penkin alle. Tällöin ruskeaa vanaa löytyy vaatetuksesta muualtakin kuin pintakuvioinnista.

Kilpaurheilussa on voittajia ja muita sijoja – peleissä maaleja ja ohilaukauksia.

Esillä ovat valitettavasti väärät henkilöt. Kun ministerit ja urheilujohtajat asiasta meuhkaavat, kyse on enemmän taktiikasta kuin asiasta.

Huomion siirtäminen monimutkaisen kokonaisuuden yhteen yksittäiseen asiaan on vanha kikka, jonka lehtimiehet urheilumaailmassa nielevät asiaa suuremmin maistelematta.

Idea – ihan sama mitä puhutaan, kunhan puhutaan – taitaa turhan usein olla teema myös urheilumaailmassa.

Seppo Räty karsiutui ensimmäisissä EM-kisoissaan. Seuraavana vuonna hän luuli jälleen karsiutuneensa MM-kisojen karsinnoissa Roomassa, kunnes ruokalassa Tiaisen Jussi kävi Sepolle ilmoittamassa, että jatkoon menit.

No, seuraavana päivänä Seppo olikin jo Maailman Mestari. Ja lehdet hehkuttivat kovaa kilpailupäätä ja rautaisia hermoja.

Seppo oli rautainen kilpailija, mutta kyllä hänellekin huonoja päiviä sattui ja olisi sattunut, vaikka kuinka monta rentoutuskasettia olisi kuunnellut.

Henkisen valmennuksen tärkein juttu on se, että siitä EI tehdä suurta numeroa. Olemme erilaisia. Joillakin urheilijoilla on kyky käsitellä paineistettuja tilanteita hyvin, toisilla ei.

Mutta kokemuksista voi viisastua ja niistä voi oppia. Tappiosta oppii aina enemmän.

Minä jännitin pirusti jokaisessa kovassa paikassa. Tuntui kuin repäisin paineista. Mutta paineet auttoivat myös keskittymään. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia. Maailma ja urheilu on sellaista.

Tässä suhteessa suomalaiset eivät poikkea muista lajikumppaneistaan. Tunnen paljon amerikkalaisia, saksalaisia, englantilaisia, venäläisiä, afrikkalaisia – ja ruotsalaisia urheilijoita, jotka ovat epäonnistuneet ja onnistuneet kovissa paikoissa. Näin se vain on.

Suomessa on paljon urheilijoita, jotka onnistuvat hyvin omissa suorituksissaan kovissa kisoissa.

Valitettavasti turhan usein heidän suorituskykynsä on turhan vaatimaton menestystä silmällä pitäen. Tuohon epäkohtaan ehkä kannattaa kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.