Geenitestit yleistyvät vauhdilla – "Vetää maton rasismin alta"

Suomi Dna -projektia hallinnoiva Marja Pirttivaara ja Raisa Lardot ovat tutkineet omia sukujuuriaan muun muassa dna-testien avulla. Ihmisen geeniperimästä on tehty myös jättikokoon suurennettu dna-malli.

Päivi Tuovinen

GEENIT Dna-testit voivat mullistaa käsityksen omista juurista.

Kesän sukukokoukset tulevina vuosina saavat taakseen todennäköisesti kokonaan tuoretta ytyä, kun perinteisen sukututkimuksen rinnalle otetaan uudenlaisia apuvälineitä, vaikkapa dna-testit.

Geeniperimää kartoittava Suomi Dna -projekti on yksi kansainvälisen Family Tree Dna -yrityksen yhteisöllisistä projekteista. Maailman suosituimman geenitestin on tehnyt koko maailmassa jo noin 670 000 henkilöä.

Tavoitteena on porautua kunkin yksilön omaan, ainutkertaiseen genomitietoon ja etsiä sille geneettisien sukulaisten kanssa yhteisiä tekijöitä.

Geenitesteillä tutkitaan niin isä- kuin äitilinjankin sukulaisia sekä kaikkia mahdollisia sukulinjoja.

Innostus alkoi näytepakkauksesta.”

Marja Pirttivaara on toinen Suomi Dna -projektin hallinnoijista, joka kiinnostui dna-sukututkimuksesta useita vuosia sitten.

– Tilasin aviomiehelle lahjana näytepakkauksen jo vuonna 2009, ja siitä alkoi innostus.

Itse dna-testi on noin sadan dollarin arvoinen: kun tilattu kirjekuori saapuu, sen uumenista pullahtaa kaksi hygieniapakattua tikkua.

Noilla tikuilla kaavitaan posken limakalvon ainesta. Tikut asetetaan takaisin koepulloon, ja ne palaavat analysoitaviksi ulkomaille.

Kaukaisia sukulaisia on sen jälkeen löytynyt mittava määrä: heillä ja Pirttivaaralla on yhteisiä sukulaisia vaikka viidennen tai kuudennen sukupolven jälkeen tai vieläkin kauempaa.

– Olen kokenut geenitestit kaikin puolin avartavana ja varsinaista, historiallisiin lähteisiin pohjautuvaan sukututkimustapaa täydentävänä, Pirttivaara arvioi.

Dna-testin tulosten perusteella hän on löytänyt suomalaisista kaksi mielenkiintoista piirrettä.

– Yleensä on niin, että vuosituhansia sitten äitilinjat ovat tulleet lännestä ja isälinjat idästä. Siksi suomalaiset ovat geeneiltään melkoista sekakansaa, ei mitään puhdasta valiojoukkoa.

Pirttivaaran mielestä geneettisessä sukututkimuksessa voi hienosti hoidettuna olla omalta osaltaan jopa rasismia lieventäviä piirteitä.

– Kun kuka tahansa meistä voi huomata sen, että yksikään ihminen ei voi olla täysin minkään ”puhtaan rodun” jälkeläinen, se parhaimmassa tapauksessa vetää maton rasismin aika tehokkaasti, Pirttivaara iloitsee.

Eräissä tapauksissa dna-testit voivat kertoa myös erillisen kansanryhmän jäsenistä. Esimerkiksi juutalaisten ja Amerikan intiaanikansojen perimä saattaa näkyä omaperäisinä tuloksina tutkittavissa markkereissa.

Kun aloittelija ryhtyy tulkitsemaan dna-testien tulosta, pää täytyy pitää viileänä.

– Jos testin tulkitsija käyttää testattavalle tarkkoja vuosilukuja ja paikkakuntien nimiä, silloin hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Ei ole tärkeintä, missä kaupungeissa yhteiset esi-isät ovat eläneet – mutta se on mielenkiintoista, mitä kautta he ovat voineet tänne muuttaa.

– Tarkkoja asuinpaikkoja ei dna-testeillä voi yleensä edes selvittää. Toki tuntemattomienkin esivanhempien selville saaminen voi onnistua, Pirttivaara muistuttaa.

Suomi on geneettisen tutkimuksen kärkimaita aivan maailmanlaajuisestikin. Suomen Molekyylilääketieteen instituutti FIMM on puolestaan koonnut Suomalaisten Geeniatlaksen, johon on kerätty geenimarkkereita reilulta 40 000 suomalaiselta. Kokoelman ensimmäiset löydökset liittyvät suomalaisten alkuperän selvittämiseen.

Gene by Gene Ltd -laboratorioiden tietokannassa on yhteensä noin 700 000 dna-näytettä, joihin tuloksiaan voi myös harrastajatutkija peilata. Omaa genomiaan pääsee vertaamaan maailmanlaajuisiin tietokantoihin kotikoneelta.

Dna-sukututkimus

Dna-sukututkimuksessa tutkitaan henkilön dna-näytettä. Tutkimus on kenen tahansa teetettävissä.

Dna-tutkimus kertoo henkilön esihistoriasta.

Kun eri dna-näytteitä verrataan keskenään, tutkimuksen avulla voi löytää geenisukulaisia.

Sukututkimuksessa käytettäviä dna-testejä on kolmenlaisia: isälinjan, äitilinjan ja kokonaisperimän tutkimus.

Written by:

Jari Pietiläinen

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Tupakoivan mummin geenit saattavat saada lapsenlapsenkin sauhuttelemaan