Lepakkotutkija ei haaveile toimistotyöstä

Lepakkonaaraat synnyttävät yhden poikasen vuodessa. Lepakkonaaraat asustavat poikasten sekä muiden naaraiden kanssa yhdyskunnissa, mutta koiraat oleskelevat yleensä yksinään.

Kuva:

Seurantalaite sisällä. Lepakkotutkija Rasmus Karlsson esittelee laatikon sisältä löytyvää passiiviseurantalaitetta. Ultraäänidetektori on tärkein lepakkokartoittajan työkalu.

Tuulia Paulanto

Tällä kertaa lepakkoretkellä ei lepakoita kuitenkaan näkynyt. Lepakkotutkija Rasmus Karlssonin mukaan tämä ei ole tavatonta. -Itsellänikin on vielä muutama Suomessa esiintyvä lepakkolaji omin silmin näkemättä,Karlsson kommentoi.

Kuva:

Sillan alusta vaikuttaisi paikalta, joka olisi lepakoille mieluinen. -Esimerkiksi vesisiippa viihtyy vesistöjen äärellä.

Tuulia Paulanto

Harmaa laatikko on varustettu tekstein, siltä varalta että sen sattumalta löytänyt metsäkävijä osaa jättää laitteen paikalleen.

Tuulia Paulanto

– Tässä työssä ei pidä pelätä pimeää, toteaa lepakkotutkija Rasmus Karlsson.

Ei niin, sillä lepakkokartoittajan työstä suurin osa tapahtuu yöaikaan.

– Lepakkokartoittajan tärkein työkalu kartan ohella on ultraäänidetektori, joka muuntaa lepakoiden ultraäänet ihmisten kuultavaksi.

Laite rekisteröi äänitaajuudet, joita ihmisten ei ole normaalisti mahdollista kuulla lainkaan.

Karlsson kertoo, että eri lepakkolajit on mahdollista tunnistaa jälkikäteen äänitaajuuksien perusteella.

– Melkein kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit voidaan tunnistaa äänitaajuksien perusteella. Ainoastaan pienikokoisempien siippojen tunnistaminen ja erottaminen toisistaan on hieman hankalaa.

Mutta miten eri lepakkolajit erottaa toisistaan?

Maasto-olosuhteissa Karlssonin mukaan eri lepakkolajeja tunnistettaessa ei voida luottaa pelkkään näköhavaintoon. Siksi ultraäänidetektori on tarpeen.

– Yöaikaan liikkuvista lepakoista on hankala tehdä näköhavaintoja. Eri lepakkolajit voidaan toki myös erottaa toisistaan esimerkiksi koon, värin, karvoituksen ja korvanrakenteiden perusteella, jos niitä pääsee näkemään läheltä. Eri siippalajit on myös mahdollista erottaa hampaiden rakenteesta.

Maastoon sijoitettava lepakkojen seurantalaite löytyy harmaasta laatikosta, joka on varustettu tekstein siltä varalta, että sen sattumalta löytänyt metsäkävijä osaa jättää laitteen paikalleen.

– Laitteet ovat paikallaan läpi yön. Yleensä pyrin hieman naamioimaan laitetta maastoon. Välillä laitteet ovat olleet turhankin hyvässä piilossa, sillä en ole itse meinannut löytää niitä ollenkaan, naurahtaa Karlsson.

Hyvänä apuna toimivat kartta sekä gps-paikannin, johon piilotuspaikan koordinaatit syötetään. Passiiviseurantalaitteita sijoitetaan varsin vaihteleviin maastoihin.

– Toki laitteita sijoitettaessa mietitään minkälaisessa maastossa lepakot yleensä viihtyvät, mutta on tärkeää sijoittaa niitä monenlaisiin paikkoihin. Myös se on tulos, että tietyltä alueelta ei yön aikana ole havaintoja.

Karlssonin mukaan esimerkiksi avohakkuu väärälle alueelle voi olla tuhoisa lepakoiden alkuperäisen elinympäristön kannalta.

– Lepakot ovat herkkiä ympäristössä tapahtuville muutoksille ja ne tarvitsevat tietynlaisen elinympäristön.

Vesistöt ovat lepakoiden mieleen.

– Lepakot tarvitsevat esimerkiksi jokien uomien kaltaisia merkkejä suunnistamiseen. Lisäksi vesistöjen läheisyydessä on tarjolla lepakoille runsaasti hyönteisiä syötäväksi. Esimerkiksi vesisiippa viihtyy nimensä mukaisesti hyvin vesistöjen äärellä ja se liitelee paikoitellen varsin lähelläkin veden pintaa. Kyllä tässä kartoittajana toimiessani ovat monet sillan alustat tulleet tutuksi.

Lepakot ovat eläiminä varsin mystisiä.

– Lepakoista tiedetään edelleen vain vähän, joten ne ovat pysyneet meille ihmisille salaperäisinä olentoina. Lepakoista kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi Suomen Lepakkotieteellinen yhdistyksen toimintaan. Heidän toimestaan järjestetään esimerkiksi lepakonbongausretkiä.

Lepakkoretkelle voi suunnata toki myös omatoimisesti.

– Lepakkoretkelle kannattaa varustautua hyvin välinein. Jalkaan kannattaa valita kumisaappaat. Sen ohella ultraäänidetektori ja otsalamppu ovat lähes välttämättömiä apuvälineitä lepakoiden löytämisessä ja pimeässä kesäyössä suunnistaessa.

Karlssonin mielestä lepakkokartoittajan työ parhaisiin puoliin kuuluu nimenomaan luonnossa liikkuminen.

– Tavallinen toimistotyö ei ole minun mieleeni. Pidän luonnossa liikkumisesta ja lepakot ovat kiinnostavia eläimiä ja tärkeä osa luonnon tasapainoa.

Written by:

Tuulia Paulanto

Ota yhteyttä