Ruuan haaskaus on hulluutta

Pikaruokaravintolassa tehdään juustohampurilainen odottamaan valmiiksi, jotta sellaisen tilaava asiakas saa sen nopeammin. Juustohampurilaista halajavaa asiakasta ei kuitenkaan kuulu. Tehty hampurilainen seisoo pöydällä noin viisi minuuttia, jonka jälkeen sitä ei elintarvikelainsäädännön mukaan voi myydä enää asiakkaalle. Hampurilainen heitetään avaamattomassa paketissa roskiin.

Kuunnellessani pikaruokaravintolassa työskentelevän ystäväni selostusta paikan arjesta, tulee väkisinkin äimistynyt olo. Koko tapahtumaketju kuulostaa hölmöläissadulta.

Tarpeeksi kauan pöydällä seissyttä hampurilaista ei toki voida myydä enää asiakkaalle, mutta onko roskiin heittäminen oikeasti ainoa vaihtoehto?

Viime kesänä julkaistussa Pohjoismaiden ministerineuvoston raportissa todettiin, että Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan ravintolat ja suurkeittiöt heittävät vuosittain yli 450 000 tonnia ruokaa roskiin.

Tätä lukua katsellessa äimistyminen vaihtuu nopeasti turhautumiseksi.

Onko täysin mahdoton ajatus, että kun ruoka on määritelty myyntikelvottomaksi, sen voisi silti tarjota ilmaiseksi tai hyvin pienellä korvauksella vaikka asunnottomille tai muille vähävaraisille?

Tietenkin tässä tilanteessa ravintola vapautettaisiin syödystä ruuasta aiheutuvien asioiden vastuusta. Kuluttaja tekisi itse päätöksen syödä myyntiin kelpaamatonta ruokaa.

En voi millään mittarilla kutsua itseäni asiantuntijaksi, mutta palveleeko periaatteessa syömäkelpoisen ruuan roskiin heittäminen kuitenkaan ketään? Itse olen syönyt yöksi pöydälle unohtunutta pizzaa seuraavana päivänä ja selvinnyt hengissä kirjoittamaan tämän kolumnin.

Luin yläasteella historiankirjasta, kuinka keskiajalla yksi paiseruton hoitokeinoista oli peseytyminen nuoren pojan virtsassa. Se nauratti. Ehkä joskus parin sadan vuoden päästä yläastelainen lukee siitä, kuinka meidän elinaikanamme osa planeetasta näki nälkää, kun toinen puoli heitti ruokaa pois aivan järjettömiä määriä turhaan.

Toivottavasti se on silloin vain muisto, jolle voi nauraa.

Written by:

Toni Tervo

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Itse kukin kodeissamme voimme olla ostamatta liikaa syötävää. Sekin on plussaa, että hankkii vain sen minkä syö.

Ruuanjakelu - joka sinänsä on hyvinvointivaltion häpeän pilkku - on oiva keino kierrättää läheltäpiti eräpäiväläistä ruokaa. Kuten toimittaja Tervo, on meilläkin syöty pari päivää "vanhat" jugurtit ym. pois ja perusterveitä ollaan. Lihajalosteet on sellainen tuote, jonka kanssa sietää olla varovainen.

asiaihminen (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun