Aarteenetsijä teki elämänsä löydön – ”Täysin ainutlaatuista Suomessa”

Nyt on hyppysissä mahtava aarre: kauklahtelainen Antti Hirvinen pitää kädessään löytämäänsä keskiaikaista kultasormusta. Espoon kaupunginmuseon intendentti Tryggve Gestrin ja museolehtori Anna Wessman ovat löydöstä riemuissaan.

Johanna Erjonsalo

Espoonkartanon pellosta löytynyt sormus on ainutlaatuinen esinelöytö 1300-luvulta. Sormuksessa on kaunis kukkakuviointi.

Johanna Erjonsalo

Kauklahtelainen metallinetsijä Antti Hirvinen on tehnyt äärimmäisen harvinaisen kultasormuslöydön. Alustavien tutkimusten mukaan sormus on peräisin sydänkeskiajalta. Harvinainen löytö voi johtaa uusiin kaivauksiin.

 

Tällaista sormusta ei ole Suomesta koskaan aiemmin löytynyt.”

Löytö on niin ainutlaatuinen, että kokeneetkin tutkijat ovat sormuksesta todella innoissaan.

 

– Kyllä tämä on erittäin merkittävä löytö, sillä tällaista sormusta ei koko Suomesta ole koskaan aiemmin tehty, arvioi Espoon kaupunginmuseon museolehtori Anna Wessman.

Wessmanin mukaan vastaavia keskiajan kultasormuksia on löydetty koko Skandinaviasta vain muutama.

Sormus löytyi 21. elokuuta Espoonkartanon pellolta. Maan kätkeämiä aarteita reilut pari vuotta metallinpaljastimella etsinyt Hirvinen löysi sormuksen heti etsintäpäivän alussa.

Kun piippari ilmoitti, että pellossa on jotain kiinnostavaa, Hirvinen luuli bonganneensa vain tavallisen pullonkorkin.

– Kyllä se aikamoinen yllätys oli, kun esiin tulikin sormus, myöntää Hirvinen.

– Sen verran olen vanhoja koruja tutkinut, että osasin sijoittaa sormuksen keskiajalle.

Wessmanin mukaan sormus on valmistettu mitä todennäköisimmin 1300-luvun puolivälissä.

Tutkimuksissa sormuksen alkuperää pyritään selvittämään lisää.

– Se on aivan selvää, että tätä sormusta ei ole voinut mikään tavallinen talonpoika käyttää, korostaa Wessman.

– Uskaltaisin arvella sormuksen liittyvän tavalla tai toisella Kuninkaantiehen. Sen on voinut kadottaa joku ohikulkeva mahtimies tai sitten se on kätketty tarkoituksella.

Espoon kaupunginmuseon intendentti Tryggve Gestrin puolestaan tyrmää ajatuksen siitä, että kyseessä olisi hautalöytö.

– Ei ole löydetty merkkejä siitä, että sormus olisi peräisin haudasta. Tuohon aikaan keskiajalla ei ollut enää tapana sijoittaa ruumiin mukaan hautalahjoja, pohtii Gestrin.

– Mitään leimoja tai kirkollisia merkintöjä ei sormuksessa ole, joten todennäköisesti piispansormus se ei ole.

Tavallisten espoolaisten ensimmäinen mahdollisuus nähdä huippuharvinainen sormuslöytö koittaa vasta kuukausien kuluttua.

– Sormus on ensin puhdistettava ja konservoitava huolella. Kulta tosin on hyvin säilyvää, eikä tämäkään sormus tee poikkeusta: se on erittäin hyvässä kunnossa.

 

Sormus on konservoitava huolella.”

– Uskoisin, että konservointi- ja luettelointityöhön menee ehkä puolisen vuotta, pohtii Wessman.

 

Itse löytäjä on aarteesta ilahtunut, mutta suhtautuu silti asiaan rauhallisesti.

– Kyllä tämä varmasti lisää innostustani etsiä maasta lisää vanhoja esineitä. Aikamoinen tapaushan tämä on kaikkien etsijöiden keskuudessa, arvioi Hirvinen.

Hän on löytänyt jo aiemmin muun muassa vanhoja rautakautisia esineitä sekä satoja vuosia vanhoja kolikoita.

Nyt sattui sitten kohdalle miltei lottopotti: tämän sormuksen arvo on mittaamaton.

Espoonkartanon sormuslöytö

Ennennäkemätön sormuslöytö on kultainen sormus, jossa on runsaasti kukkakoristeita.

Keskiaikaisen sormuksen tarkkaa kultapitoisuutta ei vielä tiedetä.

Sormuksen paino on 10,3 grammaa. Sen halkaisija on 20 millimetriä, joten se on ollut aikuisen miehen käyttämä.

Sormuksen löytöpelto on kaupungin omistuksessa.

Löytöpaikka rauhoitetaan jatkotutkimuksia varten. Paikalle ei toivota lisää aarteenetsijöitä, ettei löytöpaikan maaperä tärvelly.

Rauhoitus on muinaismuistolakiin perustuva toimenpide, jota käytetään merkittävien historiallisten tai esihistoriallisten löytöjen kohdalla.

Written by:

Jari Pietiläinen

Ota yhteyttä