Tämä liha kasvaa syömäkelpoiseksi 35 päivässä – harpisti hyppäsi sirkkafarmariksi

Kotisirkka sopii lajikkeena kotikasvatukseen, sillä se hyppii vähemmän ja on siten helpompi käsitellä.

Lotta Åberg

Laura Hynnisen sirkkafarmi sijaitsee kotipihalla kasvatukseen suunnitellussa kontissa.

Lotta Åberg

Harpisti Laura Hynninen vaihtoi kiireisen ja työntäyteisen muusikkouran rennompaan. Päivät täyttyvät nyt maalaamisesta ja kotisirkkojen kasvatuksesta. Koti vanhassa makkaratehtaassa on myös galleria.

Lotta Åberg

Sormissa sinnittelevää sirkkaa takajalasta kiinni ja suuhun? Päälle kulaus vettä ja irvistys?

Ehkä niinkin, mutta hyönteisten syöminen voi olla myös mukavampaa: sirkka- ja luomujauhoista leivottuja pekaanipähkinä-suklaapipareita ja kulaus kahvia? Miellyttävää ja pehmeää.

Porvoolainen Sirisee Oy on kuluneella viikolla viettänyt avoimien ovien-viikkoa tehdäkseen omaa toimintaansa sekä hyönteisten syöntiä tunnetuksi ja hälventääkseen ennakkoluuloja.

Hyönteiset vaativat työtä ja osaamista kuin mikä tahansa karjatila."

Vanhassa Makkaratehtaassa sirisee ja kukoistaa Laura Hynnisen uusi elämä. Vuosi sitten pääkaupunkiseudulta Porvooseen muuttanut harpisti jätti vakituisen viran Radion Sinfoniaorkesterissa ja täytti elämänsä muilla asioilla - kuten sirkoilla ja taiteella.

Vanha tehdassali on muutettu taidegalleriaksi. Parhaillaan siellä on esillä Hynnisen omia akryyli- ja öljyvärimaalauksia ja suunnitteilla on järjestää galleriassa muitakin näyttelyitä ja konsertteja.

Kotisirkkojen kasvattaminen alkoi halusta kasvattaa itse oma ruokansa.

– Koska emme syö lihaa, käytimme paljon soijaa, mutta sekään ei ole ihan ekologista kun sitä tuodaan ulkomailta Suomeen, Laura Hynninen kertoo.

– Hyönteisasia oli esillä mediassa, ja mietimme olisiko siinä meille jotain.

Sirisee Oy on Hynnisen ja hänen miehensä Arthur van der Kampin yhteinen projekti. Vastuu sirkkojen hoidosta on kuitenkin pääasiassa Hynnisellä.

Vaikka sirkat ja taide kuulostavat varsin erilaisilta asioilta, niiden yhdistäminen uudeksi elämäntavaksi ei kaduta.

-Orkesterimuusikkona voi hirveän vähän vaikuttaa omaan tekemiseensä. Varmastikaan en palaa mihinkään virkaan ikinä, hän hymähtää.

Laura Hynninen viettää päivittäin jopa nelisenkin tuntia pihalla sijaitsevassa kontissa, jossa sirisee arviolta 50 000–100 000 kotisirkkaa.

– Hyönteiset vaativat työtä ja osaamista kuin mikä tahansa karjatila, Hynninen huomauttaa.

Pikkusirkat kasvavat syömäkelpoisiksi 35 päivässä."

Kontissa on optimaaliset olosuhteet sirkkojen kasvattamiselle. Se tarkoittaa noin 30 asteen lämpötilaa ja 50–80 prosentin kosteutta.

Kotisirkka on yksi maailman suosituimmista ruokahyönteisistä. Se on helppo käsitellä, sillä se hyppii sukulaissirkkojaan vähemmän.

Periaatteessa sirkkoja voi kasvattaa vaikkapa kotikeittiössä, mutta Hynniselle on tärkeää, että kasvatusolosuhteet ovat hygieeniset ja olosuhteet optimaaliset. Sirkat on tutkittu Turun yliopistossa bakteerien ja virusten varalta.

Sirkat kasvatetaan elintarvikehyväksytyissä laatikoissa. Sisustuksena on pahvikennoja kiipeilyä ja piileskelyä varten.

Ravintona sirkoille annetaan periaatteessa samaa rehua kuin kanoillekin, se vain on hienommaksi jauhettua.

Munista kuoriutuvat pikkusirkat kasvavat syömäkelpoisiksi 35 päivässä, jolloin sirkka Hynnisen mielestä on parhaimmillaan, ja farmilla alkaa sadonkorjuu. Osa syötävistä sirkoista jätetään munijoiksi. Sykli on suunniteltu siten, että uusia sirkkoja syntyy päivittäin.

Syötävät sirkat Hynninen siirtää jääkaappiin. Viileässä niiden elintoiminnot hidastuvat ja ne vaipuvat horrokseen. Jääkaapista sirkat siirretään pakastimeen, jossa ne kuolevat huomaamattaan.

– Jauhoiksi menevät sirkat kuivatan uunissa, jonka jälkeen jauhatan ne hienoksi.

Maku on lihaisa ja mieto."

Vaikka Hynninen puuhailee sirkkojen parissa päivittäin hän ei omien sanojensa mukaan kiinny niihin. Hoidokkien syömisestä ei seuraa omantunnon vaivoja.

– Pidän niiden touhujen seuraamisesta, mutta ne eivät aiheuta minussa säälin tunteita, kuten esimerkiksi eläimet, jotka hoivaavat poikasiaan.

Sirisee Oy:n sirkoista syntyy päivittäin noin puoli kiloa sirkkaa. Määrästä saa noin sata grammaa jauhoja.

Hynnisen ja van der Kempin perheessä nautitaan sirkkoja päivittäin. Kokonaiset, pakastetut sirkat voi kiehauttamisen jälkeen paistaa öljyssä ja syödä vaikkapa tacojen täytteenä. Niistä voi myös tehdä taikinaa, joka taipuu pihveiksi tai makkaraksi.

– Maku on lihaisa ja mieto. Sirkan maussa ei ole mitään mitä tarvitsisi mausteilla peittää, Laura Hynninen huomauttaa.

Jorma Hynninen lupautui mainoskasvoksi."

Sirkat ovat hyvin ravintorikkaita ja proteiinipitoisia.

– Jauho on todellista superfoodia, se sisältää jopa 70 prosenttia proteiinia, Hynninen sanoo ja kertoo eräänkin kehonrakentajan kyselleen sirkkafarmin perustamisohjeita.

Vaikka sirkkoja nautitaan ruoaksi päivittäin on sirkkafarmin tuotanto liian runsasta yhden perheen käyttöön. Niinpä sirkkoja toimitetaan tilauksesta hyönteiskokki Topi Kaireniukselle, joka pyrkii tekemään omalta osaltaan hyönteisten syöntiä tunnetuksi.

Lähipiiri on suhtautunut positiivisesti Laura Hynnisen elämänmuutokseen. Vanhemmat kuulemma hieman aluksi ihmettelivät sirkkojen syömistä.

Maistiaisten jälkeen oopperalaulaja-isä, Jorma Hynninen lupautui tarvittaessa tyttärensä yrityksen mainoskasvoksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Kotisirkan (acheta domestica) kasvatus

Sirkka tarvitsee yli 30 astetta lämpöä ja riittävästi kosteutta.

Sirkat syövät kuivan soijapohjaisen jauheen lisäksi tuoreita kasviksia nesteen saannin turvaamiseksi.

Aikuinen sirkka (35 päivän ikäinen) munii steriloituun, hieman kosteaan multaan.

Noin 10–11 päivän kuluttua munista kuoriutuu pieniä sirkkoja, jotka siirtyvät kasvatuslaatikkoon.

Aikuiset sirkat siirrettään jääkaappiin, ja sieltä horroksessa pakastimeen, jossa ne kuolevat.

Hyönteisiä voi kasvattaa suuria määriä pienessä tilassa, eikä niiden kasvatukseen kulu juurikaan vettä.

Vain aikuiset, sukukypsät sirkat sirittävät.

Hyönteisten tietoista syömistä kutsutaan entomofagiaksi.Pakastimessa sirkat kuolevat huomaamattaan

Written by:

Mia Grönstrand

Ota yhteyttä