Vuorikiipeilijä matkaa äärirajoille

Kampin keskukseen loppuviikoksi rakennettu kiipeilyseinä toi kiipeilyn luolista ihmisten ilmoille.

Suomalaiset saavat hakea kiipeilyvuoria muualta, mutta kiinteitä kiipeilyseiniä on rakennettu pääkaupunkiseudulle ja kalliokiipeilyynkin löytyy passeleita paikkoja lähiluonnosta. Viritettiinpä Helsingin Veräjämäelle jääkiipeilypaikkakin tänä talvena.

”Ensimmäisessä putoamisessa nousee kivekset kurkkuun.”Korkeita sisäkiipeilyseiniä jököttää Helsingin Tapanilassa, Salmisaaressa ja Kumpulassa sekä matalampia boulderointiseiniä Pasilassa, Konalassa, Myllypurossa ja Kauniaisissa.

Ensimmäisenä suomalaisnaisena Mount Everestin valloittanut Espoon Matinkylän koukkuniemeläinen Carina Räihä ei seinille hypi. Vuorikiipeilynsä hän aloitti 13 vuotta sitten Borneossa saakka kipuamalla yli nelikilometriselle huipulle.

Urheilullinen ja seikkailunhaluinen Räihä kaipaa luonnonmaisemia ja kestävyyshaasteita.

– Minulla on sitkeyttä ja kestän ohutta ilmaa. Haastan itseni fyysisesti ja henkisesti. Teen matkan itseni äärirajoille, perustelee Räihä vuorenvalloitusvimmaansa.

Räihä vaihtoi pankkimaailman urheilulliseen yrittäjyyteen ja kannustaa muitakin elämäntapamuutokseen. Räihän tavoitteena on valloittaa maanosien korkeimmat vuoret.

– Kolme pahinta, Aasia, Afrikka ja Amerikka on jo hoidettu, se kertoo minusta jotain.

Teemu Seppälä lähti Räihän lailla poistamaan korkean paikan kammoaan kiipeilyllä.

– On aika voittajaolo, kun seisoo kallion päällä. Aloita helpoista reiteistä omalla tahdilla, ei liian korkealta.

– Kiipeillessä unohdat kaiken muun ja tulee flow. Se on terapiaa, luonnehtii lumenpudotuksesta markkinaraon löytänyt Seppälä.

Räihää rupesi pelottamaan ja heiluttamaan parvekkeella.

– Se ärsytti. On luonnollista pelätä korkeita paikkoja. Mutta kun pääset pelon yli ja luotat itseesi, fiilis on hieno ja löydät uuden maailman, rohkaisee Räihä.

Putoamista ei pidä aristella.

– Ensimmäisessä putoamisessa nousee kivekset kurkkuun, kuvailee Seppälä tuntojaan.

– Putoaminen on tärkein juttu. Se kuuluu lajiin, harmittaa, mutta sen pelko pitää unohtaa, koska se rajoittaa kiipeämistä, neuvoo turvalliseen kilpakiipeilyyn ja kiipeilykoulutukseen omistautunut osteopaatti Sampo Kiesiläinen.

Kiesiläinen viihtyy seinillä ja kallioilla.

– Vuorikiipeily on oikeasti hengenvaarallista. Kiipeilyssä ei tarvitse ottaa isoja riskejä, korostaa Kiesiläinen.

Vuorenseinämät, vähäinen happi ja kylmyys ovat uhkia. Aina ei auta, vaikka varusteisiin ja kiipeilykaveriin luottaa täysin.

Kiesiläinen on käynyt korkeimmillaan Euroopan huipun Mont Blancin tuntumassa hissillä.

– Minulle kiipeily on urheilua, kiteyttää maajoukkuekiipeilijä.