"Terapeutit eivät osaa suhtautua uskontoon" – Jehovan todistajista eronnut Pia löysi avun vertaistuesta

Pia Hasan kertoo saaneensa vertaistuen avulla uusia, ihania ihmisiä elämäänsä.

Anniina Virtanen

Yhteiskunta pitää uskontoa edelleen tabuna eikä halua puuttua siihen, vaikka toisinaan pitäisi. Tätä mieltä on Jehovan todistajien perheeseen syntynyt Pia Hasan.

Hasan irtaantui uskonyhteisöstä parisenkymmentä vuotta sitten, ja nyt hän vetää yhtä Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmää.

Vertaistukeen tulee tyypillisesti entisiä vanhoillislestadiolaisia, helluntailaisia, Jehovan todistajia tai muista karismaattisista seurakunnista eronneita tai erotettuja. Kaikkia heitä yhdistävät Hasanin mukaan hengellisen väkivallan kokemukset ja oman uskonnollisen taustan merkityksen pohdinta nykyisessä elämässä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon opintoihin täytyisi kuulua hengellisen väkivallan käsittely."

Hasan kokee, etteivät lääkärit, asiantuntijat tai terapeutit tunnista tai osaa käsitellä uskonnollista traumaoireyhtymää. Terapiaan voi mennä, mutta uskonnosta ei haluta puhua.

– Minulla on terapeuteista sellaisia kokemuksia, että uskontoon ei osata suhtautua, Hasan kertoo.

Hänen mukaansa sosiaali- ja terveydenhuollon opintoihin täytyisi kuulua hengellisen väkivallan käsittely.

– Vertaistuen parissa käytyjen keskustelujen ja omien oireideni tunnistamisen perusteella voin sanoa, että uskonnollinen traumaoireyhtymä on olemassa. Tärkeää olisi, että sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat tunnistaisivat sen, jotta hengellistä väkivaltaa kokeneet saisivat apua. Tällä hetkellä ainoa apu on vertaistuki, hän sanoo.

Uskonnollisen traumaoireyhtymän oireet muistuttavat paljon traumanjälkeisen stressihäiriön oireita, mutta siihen liittyy uskonnollinen tausta. Oireita ovat muun muassa masennus, pelkotilat, paniikkikohtaukset, itsetuhoisuus ja painajaiset. Moni uskonnollista traumaoireyhtymää poteva jää työkyvyttömäksi.

Uskon ja uskonyhteisön menettämisen myötä koko identiteetti täytyy rakentaa uudelleen. Moni uskonyhteisöstä irtaantunut menettää samalla perheensä ja läheisensä. Jehovan todistajien oppeihin kuuluu karttaa erotettua tai eronnutta henkilöä. Muissa uskonyhteisöissä yhteydenpito voi katketa muutoin.

Pia Hasan kokee, että karttamisoppi on Jehovan todistajien törkein ihmisoikeusloukkaus. On tyypillistä, että esimerkiksi aviopuolison irtaantuessa yhteisöstä lapsi joko manipuloidaan tai hän itse uskonoppien mukaan päättää olla näkemättä irtaantunutta vanhempaansa.

– Se on vanhemmalle todella raastavaa, eikä tällaisiin voida puuttua. Tiedän myös monia, jotka eivät ole karttamisopin vuoksi saaneet nähdä koskaan lapsenlapsiaan.

Hengelliseen väkivaltaan pyrkii puuttumaan Uskontojen uhrien tuki ry. Pia Hasan löysi vasta kolme ja puoli vuotta sitten yhdistyksen vertaistuen internetistä. Monien vuosien ajan irtaantumisensa jälkeen hän kamppaili oireidensa kanssa yksin. Noin kaksi vuotta sitten hän alkoi käydä Turussa vertaistukiryhmässä.

– Vertaistuki on auttanut minua käsittelemään hengellisen väkivallan aiheuttamia traumoja, nostanut itsetuntoani ja olen päässyt monista peloista eroon. Olen myös saanut ihania, uusia ihmisiä elämääni, Hasan iloitsee.

Nykyään hän ei kaipaa mitään uskontoa elämäänsä.

– En koe tarvitsevani sitä. Olen myös alkanut kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon. Uskonnot ilmiönä kiinnostavat minua edelleen.

Vertaistukitoiminta

Uskontojen uhrien tuki ry haluaa vähentää ihmisoikeusloukkauksia, hengellistä väkivaltaa ja syrjintää uskonnollisissa yhteisöissä.

Yhdistys järjestää kuukausittain vertaistukitapaamisia usealla paikkakunnalla Suomessa, muun muassa Helsingissä.

Myös vertaistukipuhelin palvelee apua tarvitsevia.

Lue lisää: uskontojenuhrientuki.fi

Written by:

Anniina Virtanen

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Suuri joukko venäläisiä Jehovan todistajia Helsingissä – Yle: tapahtumat kielletty Venäjällä