Seksikkäät vai kiristävät push upit? – Johanna Lemettinen näkee naisesta myös rujon puolen

Johanna Lemettisen maalauksissa on sekä jotain esteettistä että jotain ahdistavaa.

Anneli Tuominen-Halomo

Nainen on aihe, joka on oikeastaan aina kuulunut kuvataiteilija Johanna Lemettisen aihepiiriin. Hän muistaa pikkutyttönä piirtäneensä tikku-ukkoja.

–Sitten minulle tuli sellainen olo, että niissä on jotain vikaa. Tikkuihmisiin alkoi ilmestyä muotoja: rinnat, kapea vyötärö ja lanteet.

Ihmishahmo ei jättänyt Lemettistä rauhaan.

– Vähän aikaa sitten löysin teininä tekemiäni piirustuksia, joihin olin ilmeisesti ottanut mallia sen ajan tähdistä, joita oli kuvattu Suosikkiin.

Nyt Johanna Lemettinen maalaa kuvia käyttäen itseään, omaa vartaloaan mallina.

– Taidekoulussa aloin käyttää itseäni mallina ihan käytännön syistä, koska minulla ei ollut varaa maksaa mallille.

Galleria Aarnissa on meneillään Johanna Lemettisen näyttely Kieromanssi. Nimi viittaa siihen kieroutuneeseen maailmankuvaan, jonka kautta nainen pakotetaan romanttiseen, epätodelliseen muottiin.

Perinteisissä maalauksissa ja valokuvissa naista katsotaan usein filtterin läpi. Johanna Lemettinen haluaa maalauksissaan näyttää myös rujon puolen. Näin kuvasta tulee todellisempi.

Katsoja voi löytää maalauksista piirteitä, joissa hän näkee itseään tai elämänkokemuksiaan."

Teoksissaan taiteilija pohtii, millaista on olla ruumiinsa rajoittama, ihmisruumiin rajallisuuden ja lihallisuuden asettaman materiaalisen perustan ja vallitsevan kulttuurin ja yhteiskunnan rajoissa todentuva ihmisyksilö.

– Ihmiskehon rajat, ruumiillisuus ja aistit pakottavat yksilön aina johonkin tiettyyn materiaaliseen todellisuuteen, joka on lähes universaali ja kulttuureista riippumaton, Johanna Lemettinen sanoo.

Viime aikoina Lemettinen on keskittynyt vartalon kuvaamiseen. Vuosia sitten hän teki sarjoja kasvoista ja aihe alkoi kyllästyttää. Maalauksiaan varten taiteilija valokuvaa itseään itselaukaisimen avulla tai pyytää kaveria ottamaan kuvia.

– Aiemmin en muokannut luonnoksia, vaan pyrin maalaamaan kuvaan saman valaistuksen kuin valokuvassa oli.

– Minua kiinnostaa iho ja ihonväri, miten muotokin muuttuu kun väri muuttuu.

Se on taiteilijalle tähtihetki, kun omat teokset vaikuttavat katsojan tunteisiin."

Haastavimmaksi asiaksi Lemettinen kokee sen, että hän työstää maalausta liian pitkään.

Hän kertoo myös yrittäneensä oppia pois isoista maalauksista, mutta pienet teokset eivät tule luonnostaan. Näyttelyssä onkin vain yksi pienehkö maalaus.

– Minun pitäisi tehdä isolle kankaalle useampi kuva ja sitten leikata ja pingottaa ne uudelleen, taiteilija naurahtaa.

Johanna Lemettisen taiteellinen kehitys on kulkenut poikkeavia polkuja. Opintojensa alussa hän teki hyvin abstrakteja kuvia, mutta vähitellen maalauksiin ilmestyi hahmoja ja entistä tunnistettavampia piirteitä.

Uusi suunta on orastamassa näyttelyn kahdessa uusimmassa maalauksessa. Niissä siveltimen jälki on jäänyt näkyviin aiempaa selvemmin.

Katsoja voi löytää maalauksista piirteitä, joissa hän näkee itseään tai elämänkokemuksiaan.

– Kun pidin näyttelyn Lahdessa, valvoja kertoi, että eräs näyttelyvieras oli samaistunut naiskuviini niin voimakkaasti, että hän alkoi itkeä. Näyttelystä tuli hänelle vapauttava kokemus. Se on taiteilijalle tähtihetki, kun omat teokset vaikuttavat katsojan tunteisiin.

Johanna Lemettinen on valmistunut kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan ammattikoulusta vuonna 2008 ja suorittanut kuvataiteen erikoistumisopinnot Lahden taideinstituutissa vuonna 2010. Hän on Taidemaalariliiton ja Lahden taiteilijaseuran jäsen.

Kieromanssi-näyttely jatkuu Galleria Aarnissa Tapiolan Heikintorilla (Kauppamiehentie 1) 23. syyskuuta asti.

Näyttely on avoinna tiistaista perjantaihin kello 11–18 ja viikonloppuisin kello 12–16.

Written by:

Anneli Tuominen-Halomo

Ota yhteyttä