Neliraajahalvaantunut Harri Sopanen: Pyöräillessä koen olevani vapaa

Kun Harri Sopanen treenaa ulkona, päässä on kypärä ja pyörän yläpuolella heiluvat liput.

Sirpa Repo

Harri Sopanen tietää, että menestyäkseen käsipyöräilyssä on harjoiteltava vuosia määrätietoisesti. Tuloksia ei synny hetkessä.

Sirpa Repo

URHEILU Laaksolahtelaisen käsipyöräilijä Harri Sopasen tavoite täyttyi aika-ajossa. Hän sai siinä pronssia MM-kisoissa.

Harri Sopanen on enemmän kuin tyytyväinen. Toisaalta miestä harmittaa.

Hän oli asettanut tälle vuodelle tavoitteekseen olla omassa luokassaan kolmen parhaan joukossa maailmancupin kisoissa ja MM-kilpailuissa. Kahta lähtöä lukuun ottamatta hän saavutti tavoitteensa.

Kauden pääkilpailu oli elo-syyskuun vaihteessa Etelä-Afrikassa. Neliraajahalvaantunut Sopanen kilpailee käsipyöräilyssä H1-luokassa.

Sopanen oli lähtöviivalla aika- ja maantieajossa. Kelloa vastaan ajettaessa hän ylsi pronssille.

– Tällä kertaa minulla ei ollut saumaa voittoon eikä kakkossijaan, mutta niitä kohti, käsipyöräilijä tuumii.

Maantieajossa hän pysyi kärjen joukossa kaksi kilometriä. Lopputuloksissa Sopanen oli seitsemäs.

Hän sanoo tietävänsä, että pystyy petraamaan. Ei hän muuten treenaisi ja kilpailisi.

Sopanen on keskittynyt käsipyöräilyyn, kun lopetti pyörätuolirugbyn. Kansainvälisiin kilpailuihin hän on osallistunut vuodesta 2014.

Pyörä maksaa 12 000 euroa."

Ne ovat todistaneet, että tasainen reitti sopii hänelle.

– Painoa on saatava pois ja ylämäkeä on petrattava. Voimakestävyyttä on haettava lisää salilta ja lisättävä ylämäkitreeniä. Pelkkä lajitreeni ei riitä.

Parhaimmillaan hänelle tulee seitsemän harjoitusta viikossa, johon mahtuu yksi vapaapäivä.

Sopanen kertoo, että hänellä pitää olla elämässä tekemistä ja tavoitteita, koska ei ole mukana työelämässä.

– Tarvitsen avustajaa, jotta pääsen pyörään. Kun olen siinä, olen omillani. Voin polkea niin pitkälle kuin tietä riittää. Siinä on vapauden tunne, Sopanen kuvailee.

Hänen pyöränsä maksaa noin 12 000 euroa, eikä se kestä loputtomiin. Parin vuoden sisällä on hommattava uusi, jotta hän ei anna tasoitusta kilpakumppaneilleen.

Sopanen treenaa pyöräteillä niin paljon kuin mahdollista. Hän kehuu, että kotoa pääsee niitä pitkin Järvenpäähän asti.

– Yllättävän hyvin autot antavat tilaa. En voi kuitenkaan olettaa, että autoilijat aina näkevät minut, vaikka pyörääni on kiinnitetty tangon päässä heiluvat liput.

Seuraavissa paralympialaisissa kilpaillaan H1-luokassa. Sopanen tuumii, että olisi hienoa saada sieltä mitali yli 50-vuotiaana.

Sopanen nimeää toisen espoolaisen käsipyöräilijän Jani Peltopuron innoittajakseen ja neuvojen antajaksi.

Harri Sopanen

49-vuotias Laaksolahdessa asuva käsipyöräilijä.

Loukkaantui auto-onnettomuudessa vuonna 1993.

Eläkkeellä.

Neliraajahalvaantunut, kilpailee H1-luokassa.

Pelasi pyörätuolirugbya 1994–2005.

Osti ensimmäisen käsipyörän vuonna 1998.

Voitti pronssia luokkansa aika-ajossa 15 kilometrin matkalla käsipyöräilyn MM-kilpailuissa Etelä-Afrikassa, maantieajossa seitsemäs.

Tavoitteena menestyä ensi vuoden MM-kisoissa ja myöhemmin vuoden 2020 Tokion paralympialaisissa.

Seura Cycle Club Helsinki.

Written by:

Sirpa Repo

Ota yhteyttä