Leffa-arvio: Louhimies voitti sodan – vain yksi seikka oudoksuttaa Tuntemattomassa

Kariluoto (Johannes Holopainen) ja Rokka (Eero Aho) Tuntemattomassa sotilaassa.

Juuli Aschan © Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017

Uusi Tuntematon sotilas on komea ja vaikuttava pasifistinen elokuva.

Ajatus juhlistaa satavuotiasta itsenäistä Suomea Väinö LinnanTuntemattoman sotilaan kolmannella elokuvaversiolla tuntui tylsältä. Itsenäisyytemme vaikuttaa olevan yhtä sotaa, vaikka itsenäisyyden ajasta on sodittu vain viitisen prosenttia. Seitsemällä miljoonalla eurolla tekisi viitisen normaalihintaista nyky-Suomesta kertovaa elokuvaa.

Niin tekisi, mutta seitsemää miljoonaa euroa ei sellaiseen projektiin saataisi. Aku Louhimiehen ohjaamaan Tuntemattomaan saatiin. Vaikka kolmas Tuntematon on mielestäni yhä tylsä idea, itse elokuva on hieno.

Linnan romaanin ja aiempien filmatisointien tunteminen on melkein kansalaisvelvollisuus. En silti ole lainkaan varma siitä, että tarina tunnetaan niin hyvin ja tarkasti kuin oletamme. Kuinka moni nuorista tunnistaa Tuntematon-sitaatin sen kuullessaan?

Joten varmuuden vuoksi: Tuntematon sotilas kertoo jalkaväkiosaston kolmen vuoden vaelluksesta jatkosodassa. Lukuisista henkilöhahmoista tärkeimpiä ovat Rokka (Eero Aho), Kariluoto (Johannes Holopainen), Koskela (Jussi Vatanen) ja Hietanen (Aku Hirviniemi).

Louhimiehen Tuntemattoman päähenkilöksi nousee Rokka, puhelias maanviljelijä Kannakselta, komppanian paras sotilas. Rokka on tullut sotaan tappamaan, ei kuolemaan. Vaikka Rokka on täydellinen sotilas, sotilaskuri ei ole häntä varten. Rokka menee mieluummin sotilasoikeuteen kuin pokkuroi ylemmilleen.

Uusi Tuntematon sotilas on komea ja erittäin vaikuttava pasifistinen sotaelokuva. Kolmetuntisena se on pitkä, vaan ei hetkeäkään ylipitkä.

Taistelukohtaukset ovat lukuisia ja näyttäviä, mutta tärkeämpää on, että ne menevät ihon alle. Louhimies on löytänyt täsmälleen oikean tyylin. Sota ei ole jännä miehinen seikkailu, jossa heilutetaan Suomen lippua hurmahenkisesti.

Sodassa ei ole mikään hyvää. Ihmiset pelkäävät, eivätkä välttämättä tottele suoriakaan käskyjä. Aluksi lähdetään tekemään Suur-Suomea, mutta lopulta tajutaan, että Suomi jää kahakassa toiseksi.

Näinhän se menee Linnan kirjassakin, eikä elokuvan ole tarvinnut näkökulmaa itse keksiä. Mutta että elokuva saadaan toimimaan myös tunnetasolla, on vaatinut valtavasti työtä, taitoa, tyylitajua ja älyä.

Näyttelijöistä ei heikkoa lenkkiä löydy. Eero Aho Rokkana saa eniten näkyvyyttä ja vastuuta. Miehen Jussi-patsaan voi jo pistää postiin. Monien etukäteen parjaamat Putous-koomikot, eli Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi, ovat aivan yhtä vakuuttavia. Ikonisista hahmoista löytyy ihminen.

Kuten ohjaaja Louhimies on sanonut, tämä Tuntematon vie kunnian sodalta, vaan ei sotilailta. Aivan samaa on todennut myös Väinö Linna itse.

Elokuva ei ota poliittisesti kantaa, koska sen aika meni jo. Elokuva kyllä herättää kysymyksen koko jatkosodan oikeutuksesta. Arkistofilmissä Mannerheimintiellä liehuvat natsiliput.

Mukana on myös hurttia huumoria sekä – ja varsinkin – miehistä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Kotirintamallakin käydään, lähinnä Rokan maatilalla, vaan ei niin pitkään, että itse pääasia unohtuisi.

Yhtä asiaa pitää kuitenkin ihmetellä, ja se on suomalaisen elokuvan peruskummallisuuksia. Ihmisten puheesta on toisinaan vaikea saada selvää. En viittaa lukuisiin murteisiin, ne kuuluvat asiaan, vaan äänitysteknisiin ongelmiin.

Käykää katsomassa uusi Tuntematon sotilas. Ei satavuotiaan itsenäisen Suomen tai isänmaallisuuden vuoksi, vaan itsenne ja hienon elokuvan vuoksi.

Marko Ahonen

*****

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tuntematon sotilas

Ohjaus: Aku Louhimies.

Käsikirjoitus: Aku Louhimies ja Jari Olavi Rantala.

K16.

Written by:

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Tälle listalle Vanhalakin hihittää: JNG ja RSOO sekä 98 muuta Tuntemattoman repliikkiä – nyt nettikielellä