3 000 suomalaisen elämä päättyi Tammisaaren vankileirille 1918 – "Itsenäisen Suomen suurin humanitäärinen katastrofi"

Sture Lindholmin ”Vankileirihelvetti Dragsvik - Tammisaaren joukkokuolema 1918” ilmestyi ruotsiksi Proclion kustantamana viime toukokuussa. Suomenkielisen käännöksen on kustantanut Atena. Kirjaa esiteltiin lehdistölle Dragsvikin varuskunnan sotilaskodissa keskiviikkona.

Kai Jauhiainen

Tammisaaren vankileirillä kuoli vuonna 1918 kaikkiaan noin 3 000 punaisten puolella ollutta suomalaista. Karkeasti joka kolmas vanki kuoli ja sen ajan vankileirien joukossa Tammisaaren kuolleisuus oli aivan omaa luokkaansa.

– Dragsvikin vankileiri on itsenäisen Suomen suurin humanitäärinen katastrofi, kiteyttää tammisaarelainen Sture Lindholm.

Häneltä on juuri ilmestynyt Atenan kustantamana kirja Vankileirihelvetti Dragsvik – Tammisaaren joukkokuolema 1918.

Sama teos ilmestyi jo toukokuussa ruotsiksi Proclion kustantamana.

Vuosikymmenien ajan Tammisaaren vankileiri oli vaiettu tragedia. Ensin historiaa kirjoitettiin voittajien ehdoilla, mutta väärää tietoa levisi punaistenkin puolella.

– Dragsvikissä ammuttiin kaikkiaan 13 ihmistä. Kuolemaantuomitut kuljetettiin teloitettaviksi Helsinkiin. Huhut joukkoteloituksista Dragsvikissä eivät ole totta. Tammisaaressa tappoivat taudit ja ravinnonpuute, kertoo Lindholm.

Sture Lindholmin mukaan valkoisten tavoitteena ei ollut punaisten joukkokuolema Dragsvikissä. Näin kuitenkin tapahtui, koska liian suuri joukko tutkintavankeja sullottiin suunnittelematta kasarmeihin ilman peseytymismahdollisuutta. Huono hygienia sai tappavat kulkutaudit raivoamaan. Tavoitteena suunnitelmissa oli 1500 kalorin ruoka-annos päivässä, mutta usein kaloreita tuli päivässä vain 800. Välillä ruoka oli syötäväksi kelpaamatonta.

– Kalakeittoa tehtiin norjalaisesta kuivatusta turskasta. Sitä oli määrä liottaa kolme päivää viileässä vedessä. Sitä liotettiin kesähelteellä kolme päivää lämpimässä merenlahdessa ja voi kuvitella kuinka epäterveellistä keitosta tuli.

Vesi loppui Dragsvikissä täysin ja vangit joutuivat juomaan jopa ojista. Heitä ei päästetty merenrantaan peseytymään, koska vartijoita oli liian vähän.

Leirin ylilääkäri Robert Tigerstedt kirjoitti olosuhteiden olevan "katastrofi, jonka vertaista tuskin oli nähty edes Venäjän keisarikunnan vankiloissa". Jotkut vangit pyysivätkin, että heidät mieluummin ammuttaisiin heti kuin näännytettäisiin hitaasti nälkään.

Leiristä oli suhteellisen helppo paeta.

– Kyllä sieltä paettiinkin. Läntiseltä Uudeltamaalta kotoisin olevan oli helppo päästä kotiseudulleen, mutta Hämeestä tai Viipurista kotoisin olevan oli lähes mahdotonta päästä jalan kotiseudulleen.

Vankileiri lähes kolminkertaisti Tammisaaren väkiluvun vaikkei leiri keskustassa näkynytkään.

– Tammisaaressa oli tuolloin 3 000 asukasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tammisaarelainen historianopettaja

Vuonna 1964 syntynyt tammisaarelainen Sture Lindholm on alunperin lähtöisin Pohjasta.

Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on Åbo Akademin historianlaitoksen tohtorikoulutuksessa.

Lindholm on julkaissut kahdeksan paikallishistoriaa käsittelevää kirjaa ja hän on kirjoittanut useita lukion historian oppikirjoja.

Lindholm opettaa historiaa Tammisaaren ruotsinkielisessä lukiossa. Vuonna 2010 Lindholm julistettiin Vuoden historianopettajaksi.

Written by:

Kai Jauhiainen

Ota yhteyttä