Vertaistuki tarjoaa avun masentuneelle äidille

Ensimmäinen viikko oli ruusunpunaista aikaa, sitten kaikki muuttui yhtäkkiä mustaksi.

Vaikka paha olo tuli ikään kuin hiipimällä, äkkiä tilanne oli niin ahdistava ja kaoottinen, että tuntui mahdottomalta selvitä.

– Kaksiviikkoinen vauva makasi hoitopöydällä, ja tuntui vain, etten pysty tähän, espoolainen Kirsi kertoo.

Olo oli niin kamala, että Kirsi pystyi hädin tuskin hengittämään.

– En osaa tänä päivänäkään selittää, mihin ajattelin olevani kykenemätön.

Sen hän kuitenkin tietää, että oli tuolloin lähellä saada täysimittaisen paniikkikohtauksen.

Kova ahdistuskohtaus sai Kirsin hakemaan apua. Diagnoosi oli synnytyksen jälkeinen masennus. Koska hän ei uskaltanut olla yksin, hän suuntasi vanhempiensa luokse.

– Meidän piti mennä neljäksi päiväksi käymään, olimme puoli vuotta, Kirsi muistelee.

Ensimmäiset kuukaudet menivät sumussa. Välillä Kirsi oli syvällä masennuksen syövereissä, välillä mieli kirkastui, niin että kaikki tuntui olevan loistavasti.

– Tuntui etten hallitse omaa kehoani yhtään. Mielialat vaihtelivat täysin hallitsemattomasti, hän kuvailee.

– Hyvän olon fiiliksiä alkoi kuitenkin olla yhä harvemmin.

Tilannetta pahensi vauvan koliikki. Se itki iltaisin tuntikausia ja oli päivisinkin koko ajan tyytymätön.

– En pystynyt nauttimaan vauvan kanssa olemisesta. Koko ajan pelkäsin, että huuto alkaa taas, Kirsi selittää.

Vauvan voinnin helpotuttua parantui myös Kirsin tilanne. Perhe pääsi palaamaan omaan kotiin.

Sopivaa tukimuotoa etsinyt Kirsi löysi Helsingin Ensikodin perhekuntoutusyksikkö Varvaran.

Paikan tarjoama vertaistuki on ollut keskeisessä roolissa Kirsin toipumisessa.

– Pahimpina aikoina Varvava on antanut syyn nousta sängystä, hän kuvaa.

– Tänne on aina voinut tulla sillä fiiliksellä, mikä on, eikä ole tarvinnut esittää.

Perhekuntoutuksen lisäksi hän käy edelleen säännöllisesti myös psykologilla.

– Tällä hetkellä masennus oireilee lähinnä vain kovana väsymyksenä, hän arvioi.

Syitä masennuksen puhkeamiselle Kirsi näkee useita.

Hänellä on pitkä masennushistoria ja myös suvussa on paljon masennusta. Lisäksi elämäntilanne lapsen syntymän aikaan oli haastava. Kokemus ei kuitenkaan jättänyt niin suurta pelkoa, ettei toinen lapsi olisi jonakin päivänä tervetullut.

Saako masentunut äiti tarpeeksi helposti apua? Ota kantaa!