Olarin kirkon pitkä ja perusteellinen korjausurakka on loppusuoralla. Saneeraus ulottui myös kirkon urkuihin, joita parhaillaan äänitetään uudestaan.
Äänittäminen tarkoittaa äänen tekemistä pilleihin. Äänittäjä tarvitsee muun muassa pientä äänitysvasaraa, jolla hän naputtelee ja koputtelee yksittäistä pilliä.
– Pienillä muutoksilla äänittäjä tekee pilliin äänen. Visuaalisesti äänittäminen näyttää vaatimattomalta, mutta korvia vartenhan sitä tehdäänkin, kertoo Olarissa äänitystä tekevä Heikki Autio.
Katso video. Vie hiiri kuvan päälle ja klikkaa play-nappulaa.
Kuvaus: Else Kyhälä
Saneeratut tilat
Olarin kirkko on rakennettu Gräsan kartanon paikalle.
Suunnittelijat Käpy ja Simo Paavilainen.
Käyttöön 1981.
Peruskorjaus kestänyt yli vuoden. Pääurakoitsija Fira Oy.
Talotekniikka uusittu kokonaan.
Enemmän toimistotiloja.
Kirkkosaliin lämpöpatterit ja turvavalot.
Esteettömyyttä parannettu, lisätty hissi ja nostimia.
Kellotapuli muurattu tiilistä kokonaan uudestaan.
Tiiliä vaihdettu myös kirkon julkisivussa.
Ikkunat tiivistetty, vessat ja vesieristeet uusittu.
Autio ja hänen työparinsa Juha Virtanen ovat espoolaisen Urkurakentamo Veikko Virtasen kokeneita nokkamiehiä.
Olarin suurissa uruissa on kolme sormiota ja noin 40 äänikertaa. Äänitystyöt pääsivät alkamaan vasta, kun kirkkosaliin oli palautettu penkit ja verhot, sillä ne vaikuttavat akustiikkaan.
– Äänittämisessä ääni nimenomaan sovitetaan siihen akustiikkaan, jossa urut ovat, Autio selventää.
Ja urkujen lopullisen äänen kuulee vasta kun kirkkosalissa istuu väkeä.
Ennen äänittämistä kaikki urkupillit on käyty läpi, puhdistettu ja tarvittaessa korjattu tai vaihdettu uusiin.
– Kolmessakymmenessä vuodessa urutkin väistämättä kuluvat. Pillit keräävät pölyä ja se vaikuttaa sointiin ja viritykseen, toteaa Virtanen.
Pillejä Olarin kirkon uruissa on yli 2 700, pääosin ”urkumetallista” eli tinan ja lyijyn seoksesta tehtyjä. Puupillejä on vain vähän.
Äänityksessä pillien sointia myös osin muokataan alkuperäisestä vähän toisenlaiseksi.
Melodioita äänittäjät eivät uruilla soittele, vaan toinen heistä menee urkujen sisälle ja toinen käyttelee sormiota.
– Vertaamme vierekkäisiä ääniä toisiinsa. Vaihdamme mielipiteitä, onko ääni sellainen kuin pitää olla, Autio tarkentaa.
Hän painottaa, että ääni tehdään pelkästään kuulon pohjalta. Mittareita ei käytetä.
– Lopputulosta ei voi mitata, vaan siihen pitää päästä korvalla. Siinä piilee äänittämisen haaste ja mielenkiinto.
Iso osa äänitystä on alukkeiden laittaminen kohdalleen. Aluke on ihan ensimmäinen ääni, se, josta ääni lähtee.
Äänittäminen on erikoisosaamista, jossa äänittäjä kuuntelee pienen pieniä eroja äänen värissä.
– Pään asennollakin on vaikutusta, huomauttaa Aalto ja lisää, ettei äänittäjä tee työtään itselleen tai kollegalleen.
– Vasta urkuri ja seurakuntalaiset antavat merkityksen tälle kaikelle.
Urkujen piti alunperin soida adventtina, mutta kirkon saneerauksen viivästyminen venytti äänittämisenkin aikataulua.
Käyttöönotto menee ensi vuoden puolelle, loppiaiseen.
Urkurakentamo Veikko Virtasen pitää myös lomittaa Olarin äänitystyö muiden hankkeiden kanssa. Vantaan uusiin kappeleihin äänitetään kahdet urut.
Lisäksi yritys rakentaa uudet urut Espoon tuomiokirkkoon.