Vammaiskodin turvallisuus huolettaa vanhempia

Kilpailuttaminen ja voittojen kerääminen hädänalaisten kustannuksella tulisi lopettaa

'Aiemmin meitä riistivät patruunat, tänään markkinavoimat.'
(vapaasti François Ozonin elokuvan 'Potiche' mukaan)

Viimeistään vuodesta 2007 lähtien maassamme on kauhistuneena ja närkästyneenä kuvattu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun 'huutolaisuutta'. Kauhistelu on ollut aiheellista: järjestelmä oli epäinhimillinen ja ihmisarvoa halventava. "Huutolainen oli Suomessa etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa elatusta vailla ollut lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta vähiten vaatineelle talolle huutokaupanomaisessa tilaisuudessa. Huutolaistapahtuma järjestettiin viattomien lasten päivänä." Mutta samaan aikaan, kun huutolaisuutta on kauhisteltu, on maassamme sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja 'kilpailutettu' kuntien toimesta 'henkensä edestä'. Miksi 'sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kilpailuttamista' ei ole kauhisteltu? Miksi tuosta kilpailuttamisesta ei ole närkästytty?

On perustellusti väitettävissä, että 'sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kilpailuttaminen' on monessa tapauksessa 'huutolaisuuteen' rinnastettavaa toimintaa. Myös tuossa kilpailuttamisessa kilpailutuksen kohteena on viime kädessä ihminen, ulkopuolista apua välttämättä tarvitseva ihminen, jolle 'välttämättä tarvittavat palvelut' järjestetään kuntien suorittaman kilpailutuksen tuloksena varsin yleisesti 'halvimmalla mahdollisella tavalla', toisin sanoen juuri samalla tavalla kuin millä 'huutolaiselle' järjestettiin 'välttämättä tarvittava elatus' ('kunta luovutti elatusta vailla olevan kunnan asukin ylläpidosts vähiten vaatineelle talolle').

Summa summarum: Kärjistetysti: 'Ihmiskauppa' elää ja voi hyvin - 2000-luvun Suomessa.

Voiko 'poliittinen valtaeliitti' olla asiaintilaan tyytyväinen? Muistanemme tässä yhteydessä Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten peruspalveluministerin 'keksinnön': vaatimus vaikeavammaisten kuntalaisten työnantajuudesta henkilökohtaisen avun vastapainoksi (sic!). (Oliko kenties tarkoitus saada lisää 'työnantajia' EK:n sateenvarjon alle ja potentiaalisia äänestäjiä asianomaisen peruspalveluministerin edustamalle puolueelle?)

Vaikeavammaisten kuntalaisten palveluasumisyksikköjen raakaa kilpailuttamista seuratessa monen on vaikea hahmottaa, että kysymys on pohjimmaltaan vaikeavammaisen henkilön subjektiivisesta oikeudesta palveluasumiseen eli perustuslaissa jokaiselle turvattuihin perusoikeuksiin rinnastettavasta oikeudesta. On selvää, ettei sanotunlaisten oikeuksien sisällön tulisi olla epäinhimillisen ja ihmisarvoa halventavan kilpailutuksen kohteena. Mutta uusliberalistisen markkinaliberalismin Suomessa kaikki on kaupan, ja kaikki on kilpailutuksen kohteena, myös ihmisarvo ja ihmiselämä.

Vammaispalvelulaissa säädetään: "Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle (...) [muun ohessa] henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista". Kysymys kuuluu, miksi Suomessa kunnat kilpailuttavat sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka on lailla säädetty asianomaisille ihmisyksilöille järjestettäviksi subjektiivisiksi oikeuksiksi?

Miten maan valtaeliitit (valtapuolueet, valtapoliitikot, Eduskunta, Hallitus, korkeat virkamiehet, ylimmät laillisuusvalvojat, niin kutsutut asiantuntijat etc etc) ovat voineet hyväksyä sellaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kilpailuttamisen, jotka ovat asianomaisille ihmisyksilöille elintärkeitä ja välttämättömiä ja jotka on lailla säädetty sanottujen ihmisyksilöiden subjektiivisiksi oikeuksiksi?

Julkinen valta on lyönyt laimin perustuslaillisen velvollisuutensa

Julkinen valta (valtio ja kunnat) on lyönyt ja lyö jatkuvasti laimin perustuslaillisen velvollisuutensa. Perustuslain mukaan "[j]okaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" (PerustusL 19 §:n 1 momentti). "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä" (PerustusL 19 §:n 3 momentin ensimmäinen virke). Vammaispalvelulain (380/1987) mukaan "[k]unnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle (...) [muun ohella] henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista" (8 §:n 2 momentin ensimmäinen virke)..

Julkinen valta (valtio ja kunnat) on pyrkinyt ja pyrkii pääsemään tosiasiallisesti irti perustuslaillisesta vastuustaan. Julkinen valta (valtio ja kunnat) toimii kuin Pilatus. Se pesee kätensä. Valtio privatisoi (yksityistää). Ja kunnat ulkoistavat ja kilpailuttavat.

Sellaisia ovat valtio ja kunnat meidän aikanamme, täällä tänään. Entä miksi on niin? Siksi on niin, että vaikka periaatteessa, lainsäädännöllisesti ja perustuslaillisesti, elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa, tämä valtio noudattaa kaikessa olennaisessa markkinaliberalismin ja talousliberalismin periaatteita niiden uusliberalistisessa merkityksessä. Tämä tarkoittaa, että kaikki on privatisoitavissa, ulkoistettavissa, tuotteistavissa ja kilpailutettavissa. Ihmisyksilöstä ja apua välttämättä tarvitsevasta kansalaisesta ja kuntalaisesta on tehty 'tavara', 'tuote', jolla on 'markkina-arvo' ja joka voidaan alistaa säälimättömän kilpailuttamisen kohteeksi. Nykyinen käytäntö on julkeassa ristiriidassa voimassa olevan perustuslain kirjaimen ja hengen kanssa. Mutta siitä vähät välittävät ne valtaeliitin edustajat, jotka edustavat vallitsevan markkinaliberalismin arvoja. Se ainoa arvo on 'raha'. Enemmän rahaa, more money, mera pengar!

'Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kilpailuttaminen' merkitsee monessa tapauksessa epäinhimillistä kohtelua ja jopa julkisen vallan toimesta tapahtuvaa häikäilemätöntä heitteillejättöä. Apua tarvitsevat heitetään surutta markkinoiden armoille, markkinoiden, joiden hermostuneisuuden astetta muu yhteiskunta pelonsekaisin tuntein herkeämättä seuraa.

Mutta kuten moni tarkkailija tietää, ongelmat eivät tyhjenny julkiseen valtaan. Toinen puoli asiaa on nimenomaan yksityisten tahojen (yksityiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottajat) keinottelu apua välttämättä tarvitsevien kuntalaisten kustannuksella. Tämä tarkoittaa, että monet sanotunlaiset kuntalaiset on saatettu tilanteeseen, jossa heillä tehdään taloudellista voittoa. Toisin sanoen, useat niistä apua välttämättä tarvitsevista kuntalaisista, joilla on subjektiivinen oikeus palveluasumiseen ja henkilökohtaiseen apuun, ovat lopullisessa analyysissä ainoastaan väline palvelujen tuottajien (yleensä osakeyhtiöitä) voiton maksimoinnissa eli rahan kasaamisessa osakkeenomaistajille. On kysyttävä vakavasti: Miksi nykyinen järjestelmä sallitaan?

Esimerkkitapaus - Asumispalvelusäätiö ASPA

Yleishyödyllisenä säätiönä Asumispalvelusäätiö ASPA edistää valtakunnallisesti eri tavoin vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia itsenäiseen ja omaehtoiseen elämään. Säätiön omistama ASPA Palvelut Oy tuottaa yksilöllisiä asumispalveluja eri tavoin vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille. Asumispalvelusäätiö ASPA on 13 vammaisjärjestön vuonna 1995 perustama valtakunnallinen säätiö. ASPA Palvelut Oy tuottaa eri tavoin vammaisille ihmisille, mielenterveyskuntoutujille ja muille erityisryhmille yksilöllisiä asumispalveluja ja itsenäistä elämää tukevia palveluja. Asumispalvelusäätiö ASPA omistaa ASPA Palvelut Oy:n.

ASPA Palvelut Oy on tuottanut hyvää tulosta vuosina 2006 - 2009 (yhteensä 2.666.000 euroa): 382.000 euroa vuonna 2006, 528.000 euroa vuonna 2007, 886.000 euroa vuonna 2008 ja 870.000 euroa vuonna 2009. Toisin sanoen, 'asumispalvelujen ja itsenäistä elämää tukevien palvelujen' tuottaminen 'eri tavoin vammaisille ihmisille' osakeyhtiömuodossa on varsin 'palkitsevaa' toimintaa, ainakin rahallisesti.

Vammaisjärjestöt tuottavat 'tulosta' ja voittoa - paljon. Todisteena voidaan viitata esimerkiksi seuraavaan tietoon, joka on julkaistu ASPAn verkkosivustolla: "Ajankohtaista - Vammaistutkimukselle professuuri Helsingin yliopistoon - Joukko vammaisjärjestöjä ja vammaisia lähellä olevia yhtiöitä, rahastoja ja yhdistyksiä lahjoitti 22.6. Helsingin yliopistolle 170 000 euroa viisivuotista vammaistutkimuksen professuuria varten." Ajatella: 170.000 euroa, joka olisi voitu käyttää esimerkiksi monen vaikeavammaisen henkilön tarvitsemaan henkilökohtaiseen apuun. Eikä rahasta ole ASPAlla muutoinkaan puutetta. Sehän saa euroja kosolti myös RAY:ltä; vuonna 2011 heltisi peräti 2.678.000 euroa! Yhteensä RAY:n tuottoa käytetään yhteiskunnallisiin tarkoituksiin 367,5 miljoonaa euroa.

Summa summarum: Vaikeavammaisten ihmisten subjektiivisilla oikeuksilla rahastaminen ja voittojen tekeminen on maassamme institutionalisoitu. 'Privatisointi', 'ulkoistaminen', 'yhtiöittäminen', kilpailuttaminen', 'rahastaminen' ja 'voittojen tekeminen' ovat julkisen vallan (= valtio ja kunnat) erityisessä suosiossa.

Vaikeavammaiset ihmisyksilöt on alistettu 'tavaran' asemaan. Heidän välttämättä tarvitsemiaan palveluja kilpailutetaan kuin juoksijaoriita ravikisoissa. Voiton korjaavat ne, jotka vähiten kuntia laskuttavat. Voitto tehdään toisaalla: palveluista tinkimällä ja RAY:tä rahastamalla. Vuodesta toiseen, vuodesta kolmanteen ... Ja tahti sen kuin kiihtyy. Vaikeavammaisten ihmisten subjektiivisten oikeuksien edellyttämien palvelujen rahastaminen on havaittu jo yli- ja monikansallisesti. Vuoroaan odottavat yli- ja monikansalliset palvelujentuottajafirmat, suuryhtiöt, korporaatiot, joille vaikeavammaiset ihmisyksilöt ovat riiston ja kaupankäynnin kohde.

Miksi moinen meno sallitaan? Miksi rahasta on tehty epäjumala myös välttämättömissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa? Eikö olisi jo korkea aika muuttaa kurssia ja valita inhimillisyys? Aikaamme ja yhteiskuntaamme osuvasti leimaava järjetön ja epähumaani kilpailuttaminen tulisi lopettaa. Julkisen vallan (= valtio ja kunnat) olisi vihdoinkin otettava sille perustuslain mukaan kuuluva konkreettinen vastuu kaikista kansalaisista, myös vaikeavammaisista ihmisistä. Aikamme huutolaisuus, ihmiskauppa ja nöyryyttäminen tulisi lopettaa.

RAY:llä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöillä on toimihenkilöitä pilvin pimein. Palkkamenot ovat valtavat. Niillä rahoilla moni vaikeavammainen henkilö saisi tarvitsemansa välttämättömän henkilökohtaisen avun.

Yhteenvetoa

Suomen perustuslain mukaan "[j]okaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" (PerustusL 19 §:n [Oikeus sosiaaliturvaan] 1 momentti). "Välttämättömällä toimeentulolla ja huolenpidolla tarkoitetaan sellaista tulotasoa ja palveluja, joilla turvataan ihmisarvoisen elämän edellytykset" (HE 309/1993). "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä" (PerustusL 19 §:n 3 momentin ensimmäinen virke). "Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä" (HE 309/1993). Suomen perustuslain 22 § (Perusoikeuksien turvaaminen): "Julkisen vallan [= valtio ja kunnat] on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen."

On ilmeinen tosiasia, että nykyinen asiaintila, jossa kunnat kilpailuttavat sellaisia sosiaali- ja terveydenhoidon palveluja, joiden saaminen kuuluu asianomaisille kuntalaisille subjektiivisina oikeuksina, ei ole kaikissa tapauksissa Suomen perustuslain kirjaimen ja hengen mukainen. Rahallisen hyödyn ja voiton tavoittelu vaikeavammaisilla henkilöillä on moraalis-eettisesti tuomittavaa. Vallitseva järjestelmä on muutettava inhimillisemmäksi sekä perustuslain kirjaimen ja hengen mukaiseksi. Nykyinen 'markkinaliberalistinen järjestelmä' on muutettava järjestelmäksi, joka tekee oikeutta demokraattisen oikeusvaltion keskeisille ihanteille.

Valvira on pyytänyt 18.11 mennessä lausuntoja määräysluonnoksesta, joka koskee yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaista omavalvontasuunnitelmaa.
Onko Aspa laatinut Niittymaalle jo yksikön toimintaa koskevan omavalvontasuunnitelman, jonka tulee olla julkisesti nähtävillä toimintayksikössä.
Omavalvontasuunnitelman tarkoitus on parantaa asiakkaan turvallisuutta, asiakkaan kohtelua ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista.

Yksityisten sosiaalipalveluiden valvonnassa tarvitaan omavalvonnan rinnalle omaisvalvontaa, koska kaikki asiakkaat eivät aina pysty valvomaan oikeuksiaan, Viranomaisvalvonta tulee aina jälkijunassa.
Ravintoloissa omavalvonta toimii, koska asiakas tuskin tulee toista kertaa saatuaan huonoa ruokaa tai alaarvoista palvelua.

Työntekijät tulee myös velvoittaa puuttumaan havaitsemaansa asiakkaan huonoon kohteluun, vrt Ruotsin Lex Sarah.

Espoon luottamushenkilöiden niin lautakunnasta kuin valtuustosta tulee pestatua vapaaehtoistyöntekijöiksi Niittymaalla vaikka päiväksi, tutustuakseen vaikevammaisten arkeen, jossa asukas joutuu joka päivä odottamaan vessaan ja pesulle pääsyä, syöttämistä ja pukemista. Turistimatkalla luottamushenkilö ehkä saa häivähdyksen kokemuksesta, millaista on nuoren vaikevammaisen elämä, kun sinut laitetaan yöpuvulle jo klo 18 ja joudut viettämään sängyssä jopa 15 tuntia, jona aikana et saa syötävää etkä juotavaa.
Tällaisen kokemusmatkan jälkeen luottamushenkilö on ehkä vähän pätevämpi päättämään valitakko kunnan oma palvelutoiminta vai yksityinen palveluntuottaja, joka nettoaa vuodessa suuria summia kunnan maksamista hoitopalvelumaksuista.

Kyllä Espoon kaupungin tulisi tarttua tilanteeseen ja arvioida miten hinta/laatu ovat kohdallaan. Valitettavasti nyt näyttää sekä terveydenhuollon että asumispalveluiden tuottamisen puolella yksityiset yritykset "juhlivat". Eipä tarvitse tutkailla kuin mm. Mehiläisen ja Medonen johtajien palkkoja! Hallelujaa! Diplomi-insinöörit ja kauppatieteilijät juhlivat sosiaa-ja terveysalalla ja luovat julkisen kustannuksella (kunnat ja Kela) bisnestä??? Olen kyllä ihmetellyt miten diplomi-insinöörit voivat olla luomassa lääkärikeskustoimintaa, kuntoutustoimintaa yms? Samalla vedetään hurjat summat veronmaksajilta Kelan kautta ja en ymmärrä miten yritysopeilla (insinööriopeilla) tätä voidaan tehdä. Ja kuka maksaa? Sinä ja minä, veronmaksajat!
Taitaa Aspa Palvelut mennä tähän samaan porukkaan ainakin tuosta voitosta päätellen. Joku juttu tässä hommassa on mennyt vinksalleen ja joku tässä kusettaa. Lääkärifirmat (omistajat), Ray (jos katsoo tuota Aspa juttua)?

Näin perusteltiin vammaisten hoidon kalleutta Hitlerin Saksassa, todettiin, että oli parempi käyttää rahat ja työntekijöitten työ muuhun kuin vammaisten hoitoon. Sairaaloissa eutanasian avulla vammaiset hoidettiin tuonilmaisiin, jossain vaiheessa keksittiin kaasuttaminen, jota sitten sovellettiin juutalaisiin ja muihin rodullisesti alempiarvoisiin. 60-luvulla asuennsani Länsi-Saksassa ei aikuisia vammaisia näkynyt.

Jotta yhteiskunnassa inhimillisyys säilyisi, kaikille ihmisille myös vammaisille tulee taata ihmisoikeudet ja inhimillinen hoito ja tukipalvelut, muuten yhteiskunta sortuu kuten kävi natsisaksallekin.

Ei ne vimputtimet paljoa maksa, tärkeämpää on kuitenkin riittävä ja pätevä hoito- henkilökunta takaamaan inhimillisen avun, tuen ja huolenpidon.
Kunnallisena toimintana tukipalvelut tulevat halvemmiksi, valvonta toimii paremmin ja hoidon laatuun on lyhyempi tie vaikuttaa

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Jokainen puolustaa omia etujaan ja omaisen huolen ymmärtää, kun on vammainen lapsi. Hänelle haluaa lapselleen kaiken mahdollisen! Kokemukseni perusteella sanon, että usein tämän taustalla on vanhemman oma pettymys, suru ja jopa vihakin vammaisesta lapsesta. Ja jos on vaikkapa omalla toiminnallaan vaikuttanut lapsen vammautumiseen, haluaa "korvatata" kaiken lapselleen ja vähän enemmän. Vanhemman taakkana on oma syyllisyyden tunne tekemistään asioista tai tekemättä jättämisistään. Ja jos itse ei voi antaa "sitä hyvä" lapselleen, haluaa että muut sen tekevät. Tämä käsittää myös rakkauden antamisen. Valitettavasti rakkautta ei hoitohenkilökunta voi oikein antaa hoidettavilleen ja heiltä ei voi sitä edellyttää.

Ja samankaltainen tilanne taitaa olla vanhuksilla. Ei kaikilla heillä ole kuka rakastaa ja huolehtii, ja omaiset haluaisivat kaikkea mahdollista hyvää vanhemmilleen. Harvalla omaisella on mahdollista olla läsnä vanhuksen arjessa niin paljon kuin haluaisi, mutta ei sitä kaikkea huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta voi kaataa hoitohenkilökunnan huolehdittavaksi.
Näissä molemmissa tilanteissa on omaisten tehtävä valintoja, elääkö omaa elämää, mahdollisesti omaisen rinnalla häntä tukien vai keskittyykö vain toisen hyvään. Tasapainoilua se on. Mutta rakkautta ei koskaan ole liikaa ja sitä läheisten ihmisten kuuluu antaa rakkailleen, ei hoitohenkilökunnan.

Vaikuttaa sille, että syyttävä sormi on pystyssä varsin tanakasti näillä vanhemmilla. Kuka ei tehnyt sitä tai tätä, mitä sattui (mutta mikä oli tilanne jäi kertomatta) mitä laki sanoo, tekikö kaupunki jotain, kuka on syyllinen jne. Tulee surullinen olo...onko vammaista lasta hyväksytty sellaisena kuin hän on vai täytyykö hänen olla jotain muuta että voisi rakastaa??

Omaisten syyllistäminen tai syyttäminen on aikansa elänyt valttikoirtti, jolla omainen hiljennetään. Eihän ole sopivaa, että omaiset vaativat vammaiselle perheenjäsenelle perustuslain turvaamisa ihmisoikeuksia, sellaiset omaiset pitää hiljentää syyllistämällä.

Meidän kansalaisten luottamus yhteiskunnan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon valvontaan on pahemman kerran pettänyt. Lääkäreiden käyttämään kunnian ja omantunnon vakuutukseen on totuttu luottamaan, valelääkäreiden kautta sekin on romuttunut.
Viranomaisvalvonta on lähtenyt olettamasta, että virkamies tai viranhaltija puhuu totta ja virkamies uskoo toista virkamiestä, tässä toinen valttikortti (trump), jota käytetään.

Jos Valviran valvonta on näin totaalisesti pettänyt terveydenhuollon valvonnassa, on syytä epäillä että se on pettänyt myös sosiaalihuollon valvonnassa, etenkin kun sosiaalipuolelta puuttuu Julkiterhikin tapainen rekisteri. Vanhus- ja vammaispalveluissa ei työskentele vain epäpäteviä vaan myös valehoitajia.

Esitteessään "Valvonta vaikuttaa" Valvira linjaa yhdeksi strategiakseen "ohjaamme toiminnanharjoittajia tehostamaan omavalvontaa".
Terveydenhuollon yksikön olisi siis pitänyt paljastaa petturi keskuudestaan, lojaalisuudesta tunnettu terveydenhuollon henkilökunta ei helposti lähde kantelemaan työtoverista. Ei ole ihme, että näissä yksiköissä on nyt Auervaaralainen tunnelma.
Ruotsin mallin mukainen Lex Sarah, työntekijöiden ilmoitusvelvollisuus asiakkaan huonosta kohtelusta pitäisi saada sekä vanhus- ja vammaispuolelle että terveydenhuollon ja päivähoidon puolelle.
Jos Valviran esittämään yksityisten sosiaalipalvelujen omavalvontaan lisätään is, saadaan omaisvalvonta, mikä pitäisi nyt laillistaa ja nostaa kunniaan asiakasvalvonnan rinnalle.

Perinteisesti omaisten ja asiakkaiden tekemiin valituksiin ja kanteluihin on suhtauduttu sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnassa nuivasti.
Kantelut ovat kokeneet prosessiuuvuttamisen, ne ovat hautautuneet Aluehallintovirastoissa ja Valvirassa vuosiksi jonnekin, paikallistasolla valittavat omaiset ja asiakkaat on luokiteltu hankaliksi ja joutuneet erilaisten sanktioiden kohteiksi.

Viranomaisen lausunto on aina ollut totta, johon seuraava taho on uskonut, Oman pesän suojeleminen on ollut tärkeintä, virkamies on tukenut toista, kirjoituspöytäleimalla on todettu kaiken olevan kunnossa toimintayksikössä, samalla kanteleva asiakas tai omainen on saanut leiman otsaansa, seuraava valttikortti.

Englannissa vastaavissa skandaaleissa ministeri ja virkamiehet ovat joutuneet eroamaan.
Meillä ministeri on tarmokkaasti lähtenyt liikkeelle, Valvira on poliisitutkinnassa ja selvitystyöryhmä toiminnassa. Kansliapäällikkö katsoi asiakseen opettaa ministeriä eli nolasi ministerin ja Valviran pääjohtajan.
Virkamiesvalta näytti taas valtansa. Eikö olisi jo aika alkaa purkaa virkamiesten ylivaltaa.
Yliopistoissakin lakkautettiin kaikki virat.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta olisi nyt uudistettava omais- ja asiakasvalvontaan perustuvaksi.

Kun iltapäivälehdet näyttävät parhaiten selviytyneen terveydenhuollon rötösten paljastamisessa ja myös niiden selvittelyssä, eikö kannattaisi harkita koko terveyden- ja sosiaalihuollon valvonnan ulkoistamista iltapäivälehdille. Iltapäivälehdet ovat Valviraa nopeammin ja uskottavammin selvittäneet omaisten tekemiä ilmiantoja.

Ehkä Niittymaallakin asiat paranevat, jos valvonta siirtyisi medialle, tämä on omaisen valttikoirtti

Kyllä on hyvää luettavaa, mutta kuka asioihin vaikuttaja näitä juttuja lukee.
Ne pitäisi saada todella kuuluville.

Ihmettelen sitä vanhusten ja huonokuntoisten vanhusten palveluiden yksityistämistä.

Yksityisissä laitoksissa on 1 Huom. YKSI hoitaja 16 asiakasta kohden viikonloppuisin.

Kun kysyin asiaa, niin minulle tästä yksityispalveluiden tuottajafirmasta vastattiin, että VALVIRA tai vastaava on kontrolloiva firma.

Kysynkin, miten ihmeen paljon porukkaa tämä yksityinen firma työllistää Valvirassa toimintojen ylläpitäjän esimiehenä. VALVIRA ei ole edes puuttunut tällaiseen YHDEN HOITAJAN PUTIIKKIIN?

MIKSI?

Tuttavani osallistui kehitysvammaisten omaisten parin päivän seminaariin. Tavoitteena oli verkostoituminen: kehitysvammaiset henkilöt ja heidän omaisensa sekä vammaispalvelujen virkamiehet, toimitsijat ja ruohonjuuritason työntekijät. Tuttava oli siellä asiantuntijan roolissa. Tauoilla, ruokailun ja illanvieton yhteydessä hän kuuli monta riipaisevaa kertomusta varsinkin autististen omaisten uuvuttavasta arkipäivästä. Huoli ja tuska eivät näytä koskaan loppuvan. Kokemukset autististen henkilöiden asumisesta ovat niin karmaisevat, että omaiset eivät uskalla päästää heitä pois lapsuuden kodista. Näin iäkkäätkin henkilöt vielä asuvat vanhempiensa kanssa. Tuttavani oli järkyttynyt. Seminaarissa hän kuuli myös toisenlaisia kertomuksia. Innostuneet nuoret suunnittelijat kertoivat, miten hienosti kehitysvammaisten asuminen on tänä päivänä järjestetty. Power Pointit tilastoineen osoittivat tämän totuuden. Hyvin menee: omaisten ja ”auttajien” välit ovat mutkattomat ja avoimet. Arvostus puolin ja tosin on suurta. Johtotason puheenvuorot tukivat toisiaan. Ystäväni jäi miettimään, että puhutaanko todella samoista kehitysvammaisista ihmisistä, niistä joista hän kuulee tauoilla. Onkohan kysymys jostakin erehdyksestä?

Tuttavani osallistui myös työryhmään, jossa asumista pohdittiin. Mukana olivat muun muassa vanhempien edustaja ja innostunut nuori ”auttajamies”, josta kaikki pitivät. Tuttavani ja nuoren miehen suunnistaessa buffetpöydän antimien ääreen nuori mies huokasi: ”Huh mikä helpotus. Onneksi on ohi. Oli se rasittavaa. On ne niin vaikeat noi vanhemmat! Hyvä että pääsi vihdoin pois!” Tuttavani totesi, että olihan se hieman hankalaa, mutta sellaisia me vanhemmat välillä olemme, kun pinna on kireellä. Nuoren miehen silmät suurenivat ja ruoat tippuivat lattialle: ”Anteeksi, anteeksi, en tiennytkään, että olet omainen!” Kuilu on suuri auttajan ja autettavan välillä.

Onkohan näin myös Ruotsissa? Surullisen kuuluisan Carema Caren vanhustenhoidosta omaiset tekivät noin 150 virallista valitusta. Vasta kun henkilökunta median kautta ilmoitti, etteivät suostu punnitsemaan vanhusten vaippoja, jotta niistä saisi irti maksimaalisen hyödyn, niin häly syntyi. Porvarisministeri älähti ja Carema Caren asiakkaat siirtyvät kunnalle hoidettavaviksi. Carema Care lopetti yleisön painostuksesta huikeat bonukset johtajille, myös väliportaan johtajille. Näin ei ole tapahtunut Suomessa. Bonukset jatkuvat sekä Carema Caren Espoon että Karjaan yksiköissä. Suomessa kaikki on ennallaan. Täällä ei kadehdita johtajien bonuksia mutta kylläkin vaikeavammaisten lakisääteisiä etuuksia kuten apuvälineitä ja päivätoimintaa.

”Ihan oikean lääkärin” Jukka Alihangan sanoittama ja säveltämä laulu ”Yksinäinen mopomies” kuvatkoon tätä meidän suomalaisten kansanluonnetta:

”Saunan jälkeen pihalla miesten selät huuruaa. / Kuuletko metsän huminasta tuon äänen? / Siellä ajaa taas tuo mies kummallinen. / Vä ittää olevansa onnellinen. (...) Hän kiertää koko ajan samaa reittiä. / Kunta maksaa mopon bensan ... / Häntä ikuisesti monet silti kadehtivat, /että mies on toisia onnellisempi. / meidän kaikkien rahoilla ympyrää ajelee. / Siellä ajaa taas mies tuo kummallinen. / Sanoo olevansa onnellinen ...”

Saunoavat miehet piipahtavat uudestaan ja uudestaan saunaan ja aina vilvoitellessaan ihmettelevät uudestaan ja uudestaan kummallista ja onnellista mopomiestä, joka kunnan rahalla ... (You Tube. Susi Artturi: Yksinäinen mopomies)

Tässä keskustelussa on tullut monia tärkeitä asioita esille. Me vammaisten vanhemmat olemme usein hankalia ja haastavia. Meillä on suuri huoli omaistemme tulevaisuudesta. Välillä tuntuisi ihan mukavalta jos voisi ulkoistaa se tuskamme. Jokin ostopalvelu ottaisi hoitaaksen sen ja me olisimme vapaita ja tyytyväisiä. Mistähän sellainen palvelu löytysi?

Kiitos "Onnellisen mopomiehen sielunhenkilö"! Täyttä asiaa - mukavalla sävyllä! Kiitos meidän "terveiden" terveydenhuollon palveluja tarvitsevien, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden puolesta! Eletään kummallista aikaa: Valvira mm. "ulkoistaa" nyt lääkäreiden selvitykset mm. Laihon osalta yskityisissä laitoksissa ko. laitosten järjestämiksi. Laitosten kustantamiksikin (?) vaikka ko. lääkäreillä on ollut Valviran antama lupa toimia tehtävässään! On tämä kaikki kohellus niin surullista... Enpä olisi koskaan, vuonna -70 sairaanhoitajan tehtävään ryhtyessäni, voinut kuvitella aikaa, jota nyt terveydenhuollon alalla yleensä eletään - kuten muussakin maailmassa! On se niin surullista sekä hoidettavien että hoitajien kuin omaistenkin näkökulmasta... Miten tässä maailmassa kävi näin, että vain rahalla on merkitys!!

MTV3:n eilisessä (30.11.) ohjelmassa 45 minuuttia tuotiin esiin karu totuus: "Hyväntekeväisyysjärjestön yhtiö jättää vammaisia hoitamatta — säästöistä järjestölle osinkoja"

Invalidiliiton pääosin omistama yhtiö Invalidiliiton Asumispalvelut Oy mainostaa olevansa Suomen laadukkain vammaispalvelujen tuottaja.
Samaan aikaan yhtiön omassa toiminnassa on arvostelemisen varaa, kertoo MTV3:n 45 minuuttia. Vammaisten asumispalveluja pitkään tarjonnut Invalidiliitto yhtiöitti toimintansa viisi vuotta sitten. Pari vuotta myöhemmin neljännes asumispalveluyhtiön omistuksesta myytiin pääomilleen tuottoa hakeville eläkeyhtiöille, säätiöille ja vakuutuslaitoksille.
Viiden toimintavuotensa aikana Invalidiliiton Asumispalvelut Oy on kahminut jo yli 250 kunta-asiakasta omistajayhdistyksensä hyväntekijän maineella. Monen kunnan lakisääteisessä vammaispalvelutuotannossa Invalidiliiton pääosin omistamalla yhtiöllä on jo monopoliasema.
Yhtiöittäminen kurjistanut asukkaiden oloja
Kunnat ovat asuttaneet Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n Validia - asuntoihin runsaat 1300 vammaista ja vanhusta. MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman haastattelemien asukkaiden ja omaisten mukaan olot ovat käyneet yhtiöittämisen jälkeen vuosi vuodelta tukalammiksi. Yhtiö hakee liikevoittoa nipistämällä kaikessa hiljaisuudessa avun määrästä ja palvelusta. Asukkaiksi haalitaan korkeimmin korvattuja vaikeavammaisia. Heidän avustajikseen rekrytoidaan määräaikaisia ja sijaisia, opiskelijoita ja tukityöllistettyjä.
– Tämä on mennyt kauhean pelkistetyksi tämä toiminta. Saa odottaa puolitoistakin tuntia ennen kuin avunpyyntöön vastataan, sitten tullaan ja mennään niin ettei edes puhua ennätetä, kuvailee M:n äiti R Invalidiliiton yhtiöittämien avustuspalvelujen nykytilaa.
R:n mukaan siivouksen ja kodinhoidon laatu on ala-arvoista.
– Taso on tätä nykyä mitä sattuu. Hella on välillä ihan mustana kiinni palaneesta liasta tai mikroaaltouuni niin huonossa kunnossa, että oikein haisee. Astiat ovat likaisia, vaikka ne on muka tiskattu. Työn jälki on kaikkialla tosi huonoa. En tiedä sitten onko syynä ajan puute vai ammattitaidottomuus.
Tulosta haetaan henkilöstökuluista

Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n toimitusjohtaja myöntää, että yhtiö on joutunut turvautumaan epäpätevään työvoimaan. Liikevoittoa tavoittelevan yrityksen on tehostettava toimintaansa.
Avustuspalvelutuotannossa ainoa keino on puristaa tulos esiin juuri henkilötyöstä.

Pääomistajan Invalidiliitto ry:n toimitusjohtaja myöntää, että aika harva asiakas kykenee arvioimaan palvelujen laatua saati reklamoimaan laatuvirheistä.
– Ihmisethän eivät pysty kirjoittamaan eivätkä välttämättä puhumaankaan, joten siinä mielessä meidän täytyisi kyllä löytää oikeat keinot saada sitä palautetta.
Toimintaa rahoittavien kuntien kustannuksia arjessa tapahtuva palvelun kurjistaminen ei ole leikannut millään tavoin. Laadun alenemista ei havaita eikä siihen puututa, koska kuntien varainkäytön omavalvonta on olematonta.
Kuntien taloudenpidon leväperäisyys ja seurannan puute mahdollistavat julkisten varojen kierrättämisen kunnista Invalidiliiton pääosin omistamaan yhtiöön ja sieltä edelleen pääomasijoittajille. Vammaiset ovat pelinappuloita tässä välissä.
45 minuuttia -ohjelman haastattelema Jyväskylän kaupungin vammaispalveluyksikön johtaja myöntää, ettei kustannettujen palveluiden toteumaa kyetä valvomaan niin hyvin kuin pitäisi.
– Teemme valvontakäyntejä, mutta ei meillä tietenkään niiden puitteissa ole mahdollista tutkia kaikkien asukkaiden saamaa avustusta kaikkina arkipäivinä.
Asumispalvelut Oy teki viime vuonna liikevoittoa 2,2 miljoonaa euroa. Osinkoja jaettiin 600 000 euroa. Pääomistaja Invalidiliitto sijoitti osinkojaan muun muassa yhdistyksen markkinointiin ja viestintään sekä arvotaiteeseen.
Palveluja myydään, toteutusta ei valvota
Invalidiliiton Asumispalvelujen toiminta ei ole lainkaan läpinäkyvää. Asukkaat eivät tiedä, mistä palveluista ja kuinka paljon kunnat heidän avustamisestaan maksavat. Kunnat eivät puolestaan tiedä, millaista vastinetta rahoilleen todella saavat.
Invalidiliiton Asumispalvelut Oy myy palvelujaan kunnille kartoittamalla ensin tarpeen ja tekemällä sen perusteella valmiin sopimusluonnoksen. 45 minuuttia -ohjelmassa esiintyneen vaikealajista epilepsiaa sairastavan J:n kohdalla pelkkä palvelutarvekartoitus maksoi 16 500 euroa. Kartoituksen pohjalta synnytetään palvelusuunnitelma, jonka perusteella kunnat tilaavat yhtiöltä palveluja.
Palvelusopimus tehdään kunnan ja yhtiön välillä, kuukausittaiset korvaukset vaihtelevat asukkaiden kunnon mukaan tuhansista euroista yli kymmeneentuhanteen euroon kuukaudessa.
Asukkaiden suuntaan yhtiö tekee palvelusitoumuksen, jonka asukkaat olettavat olevan kunnan ja yhtiön tekemän sopimuksen mukainen. Tarkkaa tietoa ei ole, koska asukkaiden avustamista koskevia ostopalvelusopimuksia ei näytetä asianomaisille itselleen.
Kuntarahoittaja valvoo hoidon toteutumista satunnaisesti ja ylimalkaisesti kokonaistuntimääriin perustuvista kuukausiraporteista. Asukaskohtaisiin avustuskirjauksiin ei paneuduta.

Tadaaa.

Näin hommaa jalostetaan, kun lahjonta kukoistaa järkeä monin verroin kirkkaammin!

Pyydetään paikalle tyhmä savolaistoimittaja, joka ei fidduakaan ymmärrä kehitysvammaisten hoidosta yhtään mitään, mutta joka kirjoittaa jutun kosiskellakseen lukijoita (arvottomiin roskalehtiin) propaganda mielessä...