Koska pääsee päiväkotiin?
Lapsen antaminen jonkun toisen hoidettavaksi. Se on vaikea tehtävä tarkoitti hoitoaika sitten tuntia – tai kaikkia viikon arkipäiviä.
Meillä ollaan hyppäämässä hoitoasiaan täysillä. Lasten isä aikoo töihin ja lapsista on tulossa päiväkotilaisia. Nyt jo! Vaikka kuopus on vasta puolitoista ja saisi olla kotona hoidettavana valtion tuella vielä toisen mokoman!
Mutta kolmevuotias jo kovasti kyselee, koska hän pääsee päiväkotiin. Surkuttelen mielessäni, että niin hän on vielä ymmärrykseltään pikkuinen, että luulee päiväkotia pääsemisen paikaksi. Joutumistahan päiväkotiin meneminen on. Eikö olekin?
Oikeasti kolmevuotiaani ymmärtää päiväkotielämää yllättävän hyvin. Huomasin tämän, kun hän eräänä iltana kertoi päiväkodista minulle ja pikkuveljelleen.
”Päiväkodissa on tätejä ja setiä, jotka leikkivät lasten kanssa”. --- ”Päiväkodin tädit auttavat, jos tulee joku hätä tai ei osaa syödä itse.” Tämän hän osoittaa rohkaisuksi pikkuveljelle, joka kyllä syö itse, mutta jolla saattaa välillä olla vaikeuksia esimerkiksi keiton kanssa.
Ja minä mietin, että tämänkö lapsen sopeutumista minä pelkään?
Taidan pelätä enemmänkin omaa sopeutumistani.
Surkuttelen mielessäni, kun lapsi luulee päiväkotia pääsemisen paikaksi. Joutumistahan päiväkotiin meneminen on. Eikö olekin?”
Pikkuvelikin, perheen puolitoistavuotias vauva, nauttii päästessään puistotädin huomaan tunniksi. Sukulaishoitajien kanssa hänellä on niin ikään hyvät välit. Hän menee luottavaisin mielin sinne minne isosiskokin.
Isosisko onkin kovasti menossa. Hän ehdottelee eri päiväkoteja kotimme läheltä: pääsisivätkö hän ja pikkuveli tuonne tai tuonne? Keitä lapsia tuolla käy? Onko tuolla päiväkodissa leluja?
Totta puhuen päiväkoti on jo valittu ja paikat lapsille saatu.
Meidän vanhempien täytyisi vain rohkaistua ja ruveta pohjustamaan lapsiakin tiedolla. Isosisko luottaa meihin ja päätöksiimme. Hän lopettaa päiväkotiselostuksensa näin: ”Sitten illalla äiti ja isä tulevat hakemaan lapsia. Sitten leikitään yhdessä kotona.”
Äidiltä-kolumnisarjassa pohditaan lapsiperheen arkea, sen iloja ja suruja.
Kommentit
Upeaa, että lapsella on noin hyvät odotukset. Kyllä se hyvin menee ;)
Laitoksissa kasvatetut lapset. Niistähän on kokemuksia: eivät muodosta tunnesidettä kumpaankaan vanhempaansa. Ja miksi pitäisi, koska sopivat paremmin kilpailuyhteiskunnan rattaisiin. Vanhemmat lohduttautuvat sillä, että lapsi pääsee ammattikasvattajan hoitoon. Vaikka alle vuoden ikäisenä. Ne ensimmäiset askeleet katselee hoitotäti. Vanhemman katsellessa tietokoneen monitoria.
Kun yhteistä koti-iltaa on perheen parissa tunti tai kaksi, ei lapsi muodostu turhaksi taakaksi vanhemmille. Ja onhan tv-ohjelmat, joita tenava mielellään katselee siinä vanhempien puuhastellessa tietokoneen äärellä.
Sitten 7-kymppisenä voi vaan ihmetellä miksi se lapsi minut laittoi tänne laitokseen. Eikä käy katsomassa edes jouluna.
Valitettavasti yleensä lapsen päiväkotiin menemistä surevat eniten vanhemmat. 3-4 vuotiaat ovat sopivan ikäisiä päiväkotiin. Päiväkoti opettaa sen tärkeimmän asian, sosiaalisuuden ja miten hommat hoidetaan muiden kanssa. Ainakin omat lapset viihtyivät päiväkodissa, no aina välillä oli känkkä-ränkkä aamuja jolloin olisivat mielusti jääneet kotiin.
Jokainen perhe joutuu punnitsemaan asia keskenään, aika monella raha ratkaisee eikä äiti tai isä voi olla niin kauan pois töistä kun olisi haluja.
Omalla kohdalla sattui ehkä hyvä tuuri, mutta täytyy kiittää henkilökuntaa, resursseista huolimatta hoitivat homma todella hyvin. Aina oli aikaa vaihtaa muutaman sana siitä miten päivä oli mennyt ja yleensä hyvin oli sujunut.
vau, päiväkoti valittu... ? missä päin Vantaata tällä hetkellä voi valita päiväkodin?
Eikö Äiti jaksa hoitaa lapsiaan lainkaan, kun "isä aikoo töihin"? Tähän tämä maailma menee, isien vastuu on jo kasvanut todella paljon lasten kasvatuksessa, mutta isien oikeudet ovat 40-vuoden takaa. Esim. erotilanteessa on itsestään selvää, että lapset menevät suoraan äidille.
Niinpä... ja kun isältä on putsattu rahat ja tavarat niin lapsen - oman lapsen - tapaaminen estetään... viimekädessä sossuämmien suosiollisella avustuksella :-(
Kyllä arvostan eniten äitiä joka on mahdollisimman pitkään kotona lapsia hoitamassa, useimmat perheet tulee toimeen toisen vanhemman palkalla.
Turhuuksia välttämällä.
Noh... jos vuokranmaksu, syöminen ja vaatetus ovat turhuuksia niin kyllähän sitä ihan mainiosti toimeen tullaan... sillä alle €2.000,-/kk-palkalla - brutto, joo :-(
Jos päivähoitopaikkoja annetaan lapsille joiden vanhemmat tai toinen maleksii kotona, niin hulluhan sen ilmaisen paikan jättää ottamasta vastaan. Oikeutta pitäisi rajata, ja paikat antaa niille perheille, joissa molemmat vanhemmat käy ansiotyössä. Ansiotyöläiset myös tuovat kunnalle verotuloja! Kotiäidin ydintehtävä kun luulisi olevan lastenhoito. Kotirouvat taas ovat niitä, jotka keskittyvät vain itseensä.
Lämmin kannatukseni. Subjektiivinen päivä"hoidattamis"oikeus on ollut suomalaisen hyysäyspolitiikan yksi kaikkein suurimmista mokista :-(
Ennenkuin nimimerkkien "Lapsen etu" ja "Tarkkailija" rollaattorit lähtevät keulimaan, niin on aivan pakko oikaista muutama fiksaatio heille: päivähoitopaikat eivät ole ilmaisia. Itse maksoin yh-äitinä 6 vuoden ajan jokaisesta kuukaudesta korkeimman taksan mukaan, koska ansiotuloraja paukkui reippaasti yli. Raja on niin alhalla, että yhdenkin tuloilla se ylitetään helposti. Subjektiivinen päihoito-oikeus tarkoittaa sitä, että kunnan on tarjottava päivähoitoa, silloin kun vanhemmat/vanhempi käyvät työssä. Jos jompi kumpi vanhemmista jää kotiin, niin tuo subjektiivinen päivähoito-oikeus loppuu.
Täysin toinen asia on tilanne, jolloin lapsi käy päivähoidossa lastensuojelullisista syistä, mutta nämä tapaukset ovat poikkeuksia.
Itse siis en olisi päässyt työhön ja maksamaan niitä veroja kunnalle, jos Suomessa ei olisi tuota Tarkkailijan moittimaa suurta mokaa: hyysäyspoliittista hoidattamisoikeutta.
hankkikaa elämä.
Näitä samoja keskusteluja voi lukea netistä satoja. Paljonko maksaisi yhteiskunnalle luoda kyttäysohjelma, jolla selvitetään mitä se vanhempi oikein tekee lapsen tarhassa oloaikana? Jos käy lähelläkään kotia niin ei kun selvityspyyntö ja ilmoitus heti poliisille.
"päivähoitopaikat eivät ole ilmaisia." Kirjoitinko niiden olevan - vastaan itse: en, en todellakaan... ja kiitos jo ennakkoon siitä rollaattorista jonka lupasit minulle hankkia... ilmoitan heti kun tarvetta on :-)
Heippa! En tiedä mistä olet hankkinut tietosi subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, mutta ne ovat yksiselitteisesti väärät. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että lapsella voi olla kaksikin työtöntä vanhempaa kotona kattoon syljeksimässä, ja SILTI vanhempien paikkaa hakiessa, on kunnan se järjestettävä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei siis liity mitenkään millään tapaa vanhempien työntekoon.
"Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei siis liity mitenkään millään tapaa vanhempien työntekoon."
Ei, valitettavasti ei. Se on pullamössösukupolven itselleen hankkima oleskeluyhteiskunta.
"Työ on aina ollut suomalaiselle tärkeä asia, niin toimeentulon lähteenä kuin elämän arvonakin. Kaikki työ on arvokasta, ja arvokasta on myös työn tavoittelu. Sen sijaan vaikeaa on ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän."
Sitaatti on tas.pres. uudenvuodenpuheesta. Lullukoiden on vaikeaa ymmärtää sitä, etenkin sen viestiä: pitäisikö minun muka itse tehdä, voi kauhistus.
"päivähoitopaikat eivät ole ilmaisia. Itse maksoin yh-äitinä 6 vuoden ajan jokaisesta kuukaudesta korkeimman taksan mukaan, koska ansiotuloraja paukkui reippaasti yli."
Tietysti maksoit. Ei ilmaista ole, ei edes ns. yh-porukalle.
Kaikilla lapsilla on oltava oikeus päivähoitoon - käyttivät sitä tai eivät se on toinen asia. Tämä on monesti lapsen etu.
Kaikilla lapsilla se nyt - kiitos hölmöjen päättäjien - on... mutta ei todellakaan ole oltava.
Mietippä vähän sitä vaihtoehtoa että työssäkäyvän pitäisi todistaa tarpeensa lasten päivähotoon. Sinun pitäisi toimittaa päivähoitoon todistuksia ja kaavakkeita, joilla todistat tarvitsevasi hoitopaikkaa. Mitäs sitten kun päivähoidosta vastaava viranomainen on tarpeesta eri mieltä ja vaatisi että käytät työajan joustoaja välttyäksesi pävähoidolta?
Ymmärrän hyvin "Isä" -nimimerkin kannan.
Kaikkien lasten subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan on pitkällä tähtäyksellä kuntien ja yhteiskunnan etu. Monet lapset joutuvat elämään rikkinäisissä perheissä, alkoholisoituneitten vanhempien lapsina, taakkansa alle masentuneiden vanhempien "hoivissa". jne. Joillakin saattaa olla jopa pute ruoasta!
Päiväkotipaikat voivat katkaista osattomuuden, osaamattomuuden ja syrjäytymisen kierteen.
Päiväkotipaikkojen riittävyydestä huolehtiminen vähentää pitkällä tähtäyksellä onnettomien aikuisten määrää.
Ei sen asian päättelemiseksi mitään "asiakasjohtajajärjestelmiä" eikä "kätilöekonomeja" tarvita. Ihan vaan perussuomalainen päättelykyky ja empaattisuus toista ihmistä kohtaan riittävät.
"Monet lapset joutuvat elämään rikkinäisissä perheissä, alkoholisoituneitten vanhempien lapsina, taakkansa alle masentuneiden vanhempien "hoivissa". jne. Joillakin saattaa olla jopa pute ruoasta!
Päiväkotipaikat voivat katkaista osattomuuden, osaamattomuuden ja syrjäytymisen kierteen."
Fantasiat kullakin.Toivottavasti ei kuitenkaan lähdetä seuraavan taloyhtiön kokouksen päätteeksi sairaalaan ja sen jälkeen poliisin pakeille. Taas vaikuttaisi "henkiset" rollaattorit keulivan sen suuntaisesti.
Ei tässä fantasioista ole kirjoiteltu.
Lasten hoitopaikkojen ja päiväkotipaikkojen riittävyys on tärkeä asia nykymaailmassa.
Tänään se on karmealla tavalla taas kertaalleen Helsingissäkin todettu.
Tässä asiassa olen samaa mieltä kanssasi: päivähoitopaikkoja ei ole riittävästi. Ongelma ei ole se, että päiväkodit kansoittuisi lapsista, joiden äiti/isä on kotona.
Ongelma lienee siinä, että päivähoidon tarjonta ei aina vastaa kysyntää ja nimenomaan joustavasti. Noin pari vuotta sitten useissa kunnissa ja kaupungeissa oli päiväkoteja vajaakäyttöisinä, jolloin kustannussyistä päiväkoteja suljettiin ja toisia yksiköitä laajennettiin. Nyt tilanne on taas päinvastainen, päivähoitopaikkoja on liian vähän kysyntään nähden, sillä päivähoitotiloja ja resurssointia on vähennetty.
Mitä tarkoitat tuolla "karmealla tavalla" todettu. Kirjoitatko tuosta kauheasta tragediasta, jossa isä surmasi vaimonsa ja kaksi lastaan. Valitettavasti päivähoitopaikat eivät olisi voineet estää tragediaa. Vuoden alusta voimaan tullut uusi rikoslaki pitää myös lähisuhdeväkivaltaa yleisen syytteen alaisena rikoksena, mutta ongelma on se, että naiset jäävät väkivaltaiseen suhteeseen.
Valitettavasti nimim. Tarkkailijan häpäisevät kirjoitukset rikkinäisistä perheistä ja yh-äitien mollaaminen jne. kuvastaa hyvin sitä häpeää, joita naiset pelkäävät eli eivät uskalla lähteä ja pelastaa itseään ja lapsiaan, sillä epäonnistumisen näyttäminen on vaikeaa. Tämän sanoi Sauli Niinistö tänään television tv-tentissä. Ja yksin lasten kanssa ollessa pelätään juuri Tarkkailijan kaltaisten kommentien ja hengen kohtaamista.
Ei tässä fantasioista ole kirjoiteltu.
Lasten hoitopaikkojen ja päiväkotipaikkojen riittävyys on tärkeä asia nykymaailmassa.
Tänään se on karmealla tavalla taas kertaalleen Helsingissäkin todettu.
Hyvä idea = jätetään kakaras suoraa sinne synnytystehtaaseen niin ei satu mitään ikävää... pääsevät sit täys´ikäsinä suureen maalimaan tekemään uusia päiväkoteja... ai juu mut eihä niitä enää tartteta... no tehkööt sitte vaikka tsumbasaleja pullamössöämmille.
Tarkkailija - opettele edes kirjoittamaan ja sen jälkeen mieti mitä kirjoitat.
Kun et asiasta mitään ymmärrä, älä turhaan yritä provosoida - sinulla ei varmaankaan ole lapsia - eihän?
"sinulla ei varmaankaan ole lapsia - eihän?"
=
Neljä itse tehtyä, kolme itse tehtyjen tekemää.
Tarkkailija ei vastaa kirjoittamaani kritiikkiin hänen kirjoituksista. Ei kanna vastuuta. Liekkö koskaan kantanut todellista isän vastuuta lapsista eli ollut arjessa mukana, vaihtanut vaippoja, vienyt päiväkotiin,laittanut ruokaa jne. Lapset lienee tehty eri naisten kanssa. Jotkut naiset ovat tyytyneet rahaan ja joku ilmeisesti on estänyt Tarkkailijaa tapaamasta lastaan, sillä niin kipeän kirvoittavia on hänen kirjoitukset naisista, jotka eivät anna isän tavata lastaan. Voiko olla niin, että naista ja äitiä on loukattu niin, että tunteet estävät rationaalisen toiminnan eli lapsen edun mukaisen suhteen isään eli Tarkkailijaan. Sääli, yritä kuitenkin rakentaa suhde, jotta lapsesi saa sinut oikeasti isäkseen.
Lasketaanko nykyään päivähoitomaksujen perusteisiin yksinhuoltaja äitien saamat elatusmaksut mukaan?! Jos lasketaan, niin kyllähän ne tulorajat aika äkkiä paukkuu yli, jos isä maksaa 300 eur/kk per lapsi, niin johan yhdellä "tienaa" 3600 eur/vuosi. Ja mitä enemmän lapsia, summa tuplaantuu, triplaantuu, .... ei tule kyllä yksihuoltajaperheissä vilu, eikä nälkä. Ja vielä jos saa ilmaisen päivähoidon kunnalta kaupan päälle.
Saa kyllä olla todella kovatuloinen iskä jos maksaa 300€/kk per LAPSI elatusapua :O Ja ei, sitä ei lasketa äidin tuloiksi, sillä se ei sitä ole. Tavallisempi summa elarille on n puolet mainitsemastasi summasta. Jos saa ilmaisen päivähoidon, niin se tarkoittaa sitä, että elää muutoin hyvin pienillä tuloilla. Ole hyvä ja tule itse kokeilemaan arkea yksinhuoltajana, kun pitäisi elättää kaksi ihmistä alle 1500€:lla kuukaudessa (ja siinä on siis kaikki tuet jo laskettu mukaan, että turha ruveta itkemään mistään extra-tuista kun ne ovat jo tuossa summassa). Emme me nälkää näe, mutta ei tämä nyt mitään ruusuilla tanssimistakaan ole. Olen ihan tyytyväinen elämääni, mutta kun teen kovasti töitä saadakseni kaiken toimimaan, niin ottaa päähän kun joku nimittelee elätiksi ja pitää tätä rumbaa helppona.
Anteeksi, se taisi olla minulta ihan tarkoituksellista, mutta olet monin verroin useammin loukannut kirjoituksillasi sitä henkeä, jonka puolesta teen yhteiskunnallista työtä. Vaikka loukkaavat kirjoituksesi on kohdistettu ehkä johonkin tiettyyn ihmisiin, niin silti se koskee kaikkia. Henkilökohtainen on nimittäin sittenkin poliittista.
Olen kerran ollut mukana lähisuhdeväkivaltatapauksen ulkopuolisena selvittäjänä. Prosessi oli jo kertalleen käynyt juridisen prosessin ja palautui taas käsiini. Surullinen tarina naisesta, jolle kulissit ja pelko ympäristön suhtautumisesta eroon, yh-äitiyteen jne nousi tärkeämmäksi asiaksi kuin oma turvallisuus. Kuukauden päästä ko. tapaamisesta mies pahoinpiteli naisen raa'asti ja heitti parvekkeelta alas. Tuolloin vielä lähisuhdeväkivalta ei ollut yleisen syytteen alainen rikos.En syytä itseäni, enään, mutta silloin päätin, että ei näitä juttuja enään.
Kuka siis on sanonut, että elämän pitää olla helppoa ja ettei kärsimys kuuluisi siihen, mutta jos ei muuta voi tehdä "paremman yhteiskunnan eteen", niin eikö kohtuullista olisi pidättäytyä häpäisykirjoituksista. Itse menetin lapseni isän viimeisilläni raskaana ollessani ja siitä asti tarponut joskus kevyemmin ja joskus raskaammin. Kirjoituksesi pullamössöäideistä, miehiä putsaavista naisista jne. loukkaa syvästi sitä henkeä, jossa ihmisarvo ei ole kiinni siitä, mitä on kokenut. En palaa aiheeseen ja pyydän anteeksi kirjoitukseni henkilökohtaiselle tasolle mennyttä osuutta.
Korkein päivähoitomaksu nousee syksyllä 10 euroa ja on 264 e nuorimmalta lapselta. Lapsilisä taas nousi vain 4 e vuoden alusta eli kyllä siinä osa lapsellisista taas joutuu maksupuolelle.
en kyllä ikinä veisi lastani päiväkotiin ja toivon että sitä PAKKOA ei myöskään tule. olen itse töissä 3-4vuotiaiden ryhmässä, se on aivan kamalaa 18lasta pienissä tiloissa, meteli on aivan kauhea, lapsille ei kenelläkään riitä aikaa eikä lapset todellakaan opi sosiaalisiataitoja. Lapset oppivat päiväkodissa odottamaan, odottamaan ja odottamaan ja kun on tarpeeksi odottanut ei mitään tapahdu. juuri ehtii aloittamaan pienen leikin kun on jo jäljet siivottava, ei ole aikaa olla lapsi eikä saa sitä huomiota jota tuon ikäinen tarvitsee. kova meteli ja paljon muita lapsia on stressi tila lapselle. huoli tuleeko äiti tai isä hakemaan näkyy jokaisessa lapsessa. Ihan pienten ryhmästä en viitsi sanoa kuin sen että sääliksi käy, todella sääli. yhteiskunnan olisi tuettava perheitä hoitamaan itse lapsensa eikä laitostuttaa niitä jo alle vuoden ikäisinä. sairas yhteiskunta kasvattaa sairaita aikuisia, ja suomessa on vielä maailman terveimmät vastasyntyneet mutta pahoinvoiva nuoriso.
Mulla on tohon pulmaan ratkaisumalli... se sama jota kuntapoliitikot tarjoaa koulujen ja terveyskeskusten malliksi = joka kivijalkaan päiväkoti, korkeintaan viisi mukulaa per paapola... ja saman verran "opettajia".
Koska on mielestäsi kamalaa olla töissä päiväkodissa niin miksi ihmeessä et hakeudu muualle töihin?
Olet selvästi täysin epäpätevä päiväkoti työhön.
"Nimimerkin Toivoa lapsille" kirjoitukseen; meillä on aivan päinvastaiset kokemukset päivähoidosta.
Tyttäremme meni päiväkotiin puolentoistavuoden ikäisenä. Kyseessä oli yksityinen 1-3 vuotaille tarkoitettu pk, lapsia oli 10 ja henkilökuntaa neljästä viiteen. Aina oli syli tarjolla ja lapsista pidettiin todella hyvää huolta. Yhteydenpito päiväkodinhenkilökunnan ja kodin välillä oli avointa ja jatkuvaa. Meteliä ei ollut normaalikotia enempää ja iänmukaista leikkiä & touhua mielinmäärin. Sama kokemus ja mahdollista, vielä piirun verran parempi, oli Keski-Uudellemaalle tapahtuneen muuttomme jälkeen päiväkodissa, jossa lapsemme oli neljävuotiaasta aina esikouluun saakka. Sydän sykkii lämpimästi ja hymy nousee huulille aina entisen päiväkodin ohi ajaessaKiitos Steiner PK Pohjantähti!
Mulla on kokemusta Montessorista - vaikka se ei "varsinainen" päiväkoti olekaan sanan yleisessä merkityksessä. Aivan loistava paikka, ainakin meidän kakaroille. Sitä "koulu"aikaa muistelevat meillä lämmöllä sekä kakarat että vanhemmat :-)
Ja minulla ihan hyvä kokemus kunnallisesta päiväkodista, jossa lapsi ollut 11 kuukautisesta asti ja on nyt jo 6-v eskarilainen. Mielellään lähtee tarhan eikä kotiin haluaisi lähteä koska tarhassa on kivaa.
Noin kaksikymmentävuotta sitten esikoisemme oli pieni. Silloin ei ollut vielä kunnan pakko järjestää päivähoitoa niinkuin nyt. Olin kotiäiti kaikkina niinä vuosina Suomessa ja ulkomaillakin jolloin lapsemme olivat pieniä. Siihen aikaan saatiin myös vapaaehtoista sosiaalista virikettä seurakunnan järjestämässä äitilapsipiirissä. Mielestäni äitilapsipiiritoiminta on oikein hyvä niille äideille ja lapsille jotka eivät käytä päiväkotia ennen esikoulua. Ulkomailla suomalaisena sitä saa olla hyvänpäiväntuttu kaikenmaalaisten mummojen kanssa, jotka tuovat lapsenlapsensa kansainväliselle hiekkalaatikolle. Meillä oli leikkikavereina hiekkalaatikolla suomalaisia, kosovolaisia,afrikkalaisia,arabeja ,yhdysvaltalaisia,venäläisiä,ranskalaisia ja japanilaisia.
keski uudellamaallakin käytetään mielenterveys kuntoutujiakin ja ei edes kuntoutuksessa olevia lastenhoitotyössä kunnallisella puolella ,kun ovat hyviä ja halpoja? eivätkä väitä vastaan tekevät paljon ylimääräistä ja tulevat töihin milloin vain kun ei muuta vaihtoehtoa ole . ei ikininä lasta kunnalliseen jos ajattelet lastasi
Höpö höpöä. Vanhemmat peittelevät huonoa omaatuntoa kertomalla miten kolmevuotias "tietää" päiväkodin olevan tosi kiva paikka ja 1½-vuotias "nauttii" puistotädin hoidosta. Lapsista näkee kyllä kilometrin päähän, ovatko olleet kotihoidossa vai kasvaneet päiväkotiryhmässä. Ja sääli tässä on se, että ne rauhalliset, empaattiset kotona kasvaneet kärsivät sitten koulussa näistä päiväkotikakaroista, joilla ei ole alkeellisempiaakaan käytöstapoja, eivät osaa odottaa vuoroaan, jonottaa, asettua toisen asemaan jne. Samat lapset myöhemmin haistattelevat kaikelle mikä liikkuu, sylkevät ja sotkevat. Se vaan on niin, että jos sitä lämpöä, välittämistä ja turvaa ei saa alle 3-vuotiaana kotoa, se heijastaa läpi elämän. Kaikki lastenpsykiatrit ovat yksimielisesti tätä mieltä ja vain avaamalla silmänsä, tämän asian voi myös itse havaita. Itse olen lapseni hoitanut kotona 3- ja 4-vuotiaaksi ja ikinä milloinkaan en oli heitä aiemmin isoon ryhmään laittanut. Päivääkään en ole katunut. Esikoulusta ja koulusta on nyt myöhemmin tullut pelkästään positiivista palautetta ja lapseni todella keskittyvät opiskeluun, kuuntelevat, noudattavat sääntöjä ja ovat kilttejä ja reiluja muille. Se on kuulkaa harvinaista käytöstä tänä päivänä. Harmi vaan, että molempien luokissa on n. 15 adhd-diagnoosin oireiden mukaisesti käyttäytyviä...päiväkotiryhmissä kasvatuksensa saaneita. Nykyajan äideillä on todella äitiys hukassa ja ollaan jo tosi pitkällä pimeydessä, kun omat lapset ulkoistetaan päivähoitoon, kun ei itse jakseta. Ja se, että ollaan kotona vauvan kanssa ja vanhempi lapsi on hoidossa...se pitäisi pikimmiten laissa kieltää ja lopettaa muutenkin tämä vanhempien paapominen Suomessa. Niin väärään suuntaan mennään, mistään ei tarvitse ottaa vastuuta, kun "yhteiskunta" hoitaa. SItten syytetään koulua, kun nämä pikku mussukat eivät osaa siellä käyttäytyä. Miten osaisivatkaan, kun kotoa annettu malli puuttuu kokonaan. Se, että pieni lapsi taistelee hoitajan huomiosta kymmenen muun kanssa joka päivä 8h, on paitsi hyvin surullista ja traagista lapselle, myös yhteiskunnalle myöhemmin erittäin kallista. Mutta "hyvinvointivaltiomme" meidät tähän on varmasti ajanut..tähän voisi sekoittaa myös politiikan, mutta se onkin jo toinen tarina.
Just ja maailma on ainoastaan mustavalkoinen. Mistä näitä aasintuntijoita oikein riittää....
Kylläpä osuit naulan kantaan.Asia on juuri näin. Opettajana olen kokenut ja nähnyt juuri sitä, mitä kirjoitit.
Päiväkodissa oppii elämässä tärkeitä taitoja, kuten huutamaan äänensä kuuluviina ja pitämään puolensa kyynärpäätekniikalla. Varjopuolena on se että heikommat alistetaan jo ennen kouluikää.
"pieni lapsi taistelee hoitajan huomiosta kymmenen muun kanssa joka päivä 8h"
Haettuasi silmäteräsi hoidosta menette kotiin ja sinä sanot "Painu omiin leikkeihisi. Äiti katsoo nyt Salkkareita"
On se kauheankamalaa kun yhteiskunta ei järjestä aikuiselle ihmiselle edes sen hetken rauhaa, että saisi Salkkareita seurata.
Niinpä. En voi käsittää, että ihmiset puolustavat omia ratkaisujaan syytteleämällä muiden vastaavia. Tutkimuksia tulee ja menee ja viimeisin tuli Ruotsista, joka on muuten maa, jossa tutkitaan kaikki maan ja taivaan väliltä, jotta ei tarvitse sanoa omaa mielipidettä - siis niin, että päiväkoti on parasta lapselle jo 1 vuotiaasta lähtien.
Ihan kaupunkilais-maalaisjärjen sekoltemallakin ymmärtää, että jokainen tekee perheessään ratkaisun, joka sopii parhaiten kulloiseenkin tilanteeseen, ja se on myös aina lapsen paras ja etu. Skål på den saken - Hellurei, men med kaffe.
Juuri näin. Ei sitä etukäteen voi tietää miten elämä kohtelee ketäkin milloinkin. Ihmisistä on tullut kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan vaan vain oma tapa ja tyyli on se aikoa oikea tapa elää tätä elämää. Valitettavasti näin ei vain ole.
Skoolaan ihan maitolasilla kun en kahvia ole oppinut juomaan. ;-D
Myönnän heti alkuun ettei omia lapsia (vielä) ole, vaikka lapsesta asti pääasiallisena elämäntavoitteenani on ollut lopulta äitiys. Silti uskallan sanoa mielipiteeni asiasta ;)
Ainakin haluaisin uskoa että jokaisessa perheessä ratkaisut tehdään juuri oman lapsen ja perheen tilanteen näkökulmasta, vaikka ikävä kyllä joissakin tilanteissa voi hyvinkin olla pakko laittaa lapsi jo nuorena päivähoitoon omien toiveiden vastaisesti, kun taas vastaavasti toisen perheen tilanne sallii lasten pitämisen kotona vanhempien niin halutessa. Lapsetkin ovat erilaisia, joillekin lapsille päivähoito sopii jo nuorena kun taas toisille on parasta pysyä kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Miksi kiistellä asiasta joka on loppujen lopuksi perhe- ja lapsikohtainen ja eri tavat sopivat eri ihmisille?
Tyttäremme meni päiväkotiin puolentoistavuoden ikäisenä. Kyseessä oli yksityinen 1-3 vuotaille tarkoitettu pk, lapsia oli 10 ja henkilökuntaa neljästä viiteen.
Em yhtälö ei toimi, ei yksityisellä sektorilla eikä kunnan tuottamana. Jos joku tuottaa palvelua em resursseilla niin kysymys on kusetuksesta
Häh???????????? Mikä ei toimi ??? Siis 10 kakaraa viis pyllynpyyhkijää ja nenänniistäjää - siis niitä varhais"kasvattajia" - ... ja ei toimi vai??????????
Kunnallisella sektorilla 1990-luvun loppupuolella 10 lasta ja 1 hoitaja. Hoitajalla meni hepuli kerran päivässä. Huono heikko johtaja korreloitui lukusiin sairauspoissaoloihin. Kun oma kersani sai yksi päivä desinfoivaa saippuaa suuhun kimahtaneelta hoitajalta, otin yhteyttä päivähoidon päällikköön. Tuli muutosta, mutta tuli myös kyräilyä ja ties mitä kehityskeskustelua ja blanketin täyttöä meidän suuntaan. Onneksi silloin ei vielä tehtailtu aiheettomia lastensuojeluilmoituksia.Tilanne rauhoittui vasta asuinpaikkakuntaa ja hoitopaikkaa vaihtamalla.
Itse olen kotona hoitanut lapseni, ja rahat olleet tosi tiukililla, ei osteltu mitään ylimääräistä ja ajettiin vanhalla mitsulla. Nyt lapseni 10 ja 13 meillä on- tasapainoiset, empaattiset ja normaalit lapset. Mitään en ole katunut ja vihdoin saimme oman asunnonkin ostettua. En usko että päiväkodin hälinässä tulee mitään hyvää. Mikäli vähänki voitte venyä ja ajatella lastenne tulevaisuutta niin älkää laitakko heitä päiväkotiin. Olen ammatiltani koulu psykologi ja olen aivan varma, että lastemme ja nurtemme "huono olo" saa alkunsa siitä,että he liian varhain joutuvat hälinään ja hulinaan ja irti omista vanmemmistaan.
sykoloki tai ei niin usko ja varmana oleminen ei mikään todiste. Sinulla on tieteen näkökulmasta yksi puolinen kokemus, joka ei todista yhtään mitään yhtään mistään. Luulisi sykolginkin tietävän vähän enemmän tieteestä eikä käsittelevän asioita mutu menetelmällä.
No katos ku toi sykolokia ei oo emppiirinen vaan arvaava tiede... eikä ku "tiede" ni tarinat on aina sen mukasii ku skrivaajaki on :-)
Objection Your Honors (Hellurei ja Tarkkailija) Psykologiaa arvostellaan siitä, että se ei ole eksakti tiede toisin kuin matematiikka, jossa kuitenkin 1 + 1 on noin 2 tai, jossa suora on olemassa, mutta esim.toisessa tieteessä sellaista käsitettä kuin "suora" ei edes tunnusteta. Psykologialla vain perusteella, mitä kummallisimpia omia teorioita ja ratkaisuja ja haetaan oikeutusta omille valinnoille, vaikka ne eivät tarvitse puolustuksen puheenvuoroja. "Tuomion luvussa", sitten ollaan arvaavan tieteiden puolella: kotona hoidetut lapset ovat parempia yksilöitä, kuin päiväkodin riehakkeet.
"kotona hoidetut lapset ovat parempia yksilöitä, kuin päiväkodin riehakkeet."
Lullukkasukupolven pullamössöämmien nössökakarat ei osaa ite ees pyyhkii nenäänsä saati et ne osais syödä veihetteellä ja haakurallallaaa, joo :-)
Tarkkailija, mikä siinä on, että sinun kanssa ei voi koskaan olla rakentavassa hengessä eri mieltä. Aina loppuun tulee: lullukkasukupolvi, pullamössöämmät ja nössökakarat? Miksi sinuun ei voi luottaa, että erimielisyydenkin kohdatessa pysyisit asialinjalla.
ihan sama minkälaista tiedettä, niin johtopäätöksiä ei vedetä yhden ainoan tapauksen perusteella.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.Olen eläkkeellä opettajan työstäni, ja teen tällä hetkellä lyhyitä sijaisuuksia sekä kouluissa, että päiväkodeissa.Olen tosi huolissani lasten tulevaisuudesta.Olen huomannut, että suurin osa työntekijöistä ovat loppuunpalaneita, kyynisiä, jopa julmia lapsia kohtaan.Vaikuttaa siltä, että nykyään on harvassa niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat tehdä sitä, mitä tekevät.Haluttaisi sanoa suoraan, että eikö olisi aika vaihtaa alaa, jos homma ei kiinnosta? Eritoten pienet päiväkotilapset huolestuttavat eniten, koska he eivät osaa kertoa, millaista päiväkodissa on ollut? Olen nähnyt, kuinka lapsia nöyryytetään, pakotetaan, naljaillaan ym.Työntekijät purkavat oman huonon olonsa viattomiin lapsiin.Vanhemmille peitellään asioita, ja kaksinaamaisesti mielistellään, kun lapsia haetaan kotiin.Monessa päiväkodissa ei ole minkäänlaista virikkeellistä tekemistä lapsille.Ruoka on yksipuolista, ja mautonta.Siivouksesta on tingitty myös.Eipä ihme, että päiväkodeissa sairastellaan niin paljon.Kouluissa hommat sjuvat pääosin paremmin, vaikkakin niissäkin on puutteita.Sisäilmaongelmat ovat tosi yleisiä.Se näyttää olevan sääntö kuin poikkeus.Samassa koulussa voi olla monenlaisia luokkia.Opettajalla on iso merkitys erityisesti ekalla, jolloin opitaan koulun tavat ja säännöt.Työrauhan luominen heti ekalta tärkeää.
Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä, kaikilla ei tietenkään mahdollista.
Aika vähän olivat omatkaan lapset päiväkodissa ja vasta hieman ennen kouluikää molemmat.
Kerta kaikkiaan hyvä, että vanhemmilla on mahdollisuus laittaa lapset päiväkotiin. Eläminen nykyisen laisessa sairaassa maailmassa on niin stressaavaa ja ristiriitoja synnyttävää sekä syyllistävää, etteivät vanhemmat lopulta jaksa monesti selväpäisinä lapsiaan säällisesti hoitaa - vaikka aluksi nuoruuden optimismissaan niin kuvittelevatkin.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja lasten saamisen jälkeen vasta herätään siihen painostavaan eriarvoisuuteen varsinkin, jos vielä sossun märkäkorvaiset tyttöset saavat tilaisuuden päästä vedättämään hiukan runsaammilla (useimmiten osin tekaistuilla) tiedoillaan. Kokemusta käytännön tasolla löytyy itseltäni ja voin vakuuttaa, että taistelu on raskasta ja käy terveyden päälle.
Vanhemmat, älkää suotta syyllistäkö itseänne! Suomi on suomalaisia varten. Tärkeintä on, että saatte lapsenne täysipäisinä aikuisiksi, ajatteleviksi, myötätuntoisiksi ja tunteviksi, fiksuisiksi ihmisiksi, jotka voivat ja ymmärtävät jakaa hyvää muillekin!
Olen sijaistanut päiväkodeissa Helsingissä, sekä Sipoossa. On ollut surullista huomata, kuinka päiväkodeissa osa työntekijöistä on tosi julmia, ja tunteettomia lapsia kohtaan.Osaa lapsista nöyryytetään, pakotetaan esim. nukkumaan tai syömään.Usein tällainen työhönsä täysin sopimaton henkilö ottaa silmätikuiksi niitä lapsia, jotka vähänkin vastustavat häntä.He ovat kaksinaamaisia sekä johtajaa, että vanhempia kohtaan.Olen juuri tehnyt sijaisuuden ryhmässä, jossa oli näin.Olkaa vanhemmat tarkkoja, ja menkää mielellään seuraamaan joksikin aikaa toimintaa.Pyytäkää myös lastanne kertomaan , miten päivä on sujunut, ja olivatko kaikki hoitajat kilttejä?
Taas tällä haukutaan väärää kohdetta. Syynä hoitopaikkojen niukkuuteen ei ole subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaan se että kunnat eivät järjestä riittävästi heille lakisääteisesti määrättyä tehtävää.
Minusta on täysin oikein että vanhemmat päättävät tarvitaanko heillä päivähoitoa vai ei. Voin kuvitella miten hulluksi homma menisi jos kunta päätätisi siitä kuka tarvii päivähoitoa ja kuka ei. Päivähoidossa on jo nyt ihan riittävästi paperinpyöritystä. Täytyy todeta että oli melkoinen helpotus kun nuorinkin lapsi siirtyi päivähotojärjestelmästä kouluun.
Kunnissa on vaan otettava härkää sarvista ja luotava riittävä määrä hoitopoaikkoja, maksaa mitä maksaa, se on kunnalle pakollinen menoerä. Päivähotoikäisten lasten määrä pitäisi olla päättäjillä tiedossa, ei pitäisti tulla joka vuosi yllätyksenä että hoitopaikkoja on liian vähän.
Ehdotan valtuutetuksi pyrkimistä. Yksikin valtuustokausi avartaa mainitsemassasi asiassa.
Turussa päivähoitopaikoista on pulaa, silti täällä ei makseta kotihoitotuen kuntaisää, vaikka se auttaa vanhempia pitämään lapsi kotihoidossa ja tulee kunnalle paljon paljon halvemmaksi kuin järjestää laitoshoitopaikka.
Kyllä kai kunnankin pitäisi lakia noudattaa... ei taida koskea Turkua.
viedäkö lapsi hoitoon kodin ulkopuolelle, olkoon se jokaisen perheen oma päätös, heidän omasta lapsestaan on kysymys, ja perhe itse vastaa päätöksestään, ennemmin tai myöhemmin, kiireisinä , kiukkuisina aamuina ja iltoina? vanhempien jaksaminen kovilla, kun illlalla on vähän aikaa omien lasten kanssa olemiseen kaiken muun lisäksi! lapsellehan omat vanhemmat ja normaali arki, ilman taivaallisia, jatkuvia virikkeitä on kuitenkin se kaikkein tärkein asia! lämpimät ja oikeasti rakastavat, läheiset ihmiset!
itse työskentelin päiväkodissa lähes 30 vuotta ja laitoshan se on, ja tulee aina olemaan, niillä resursseillla, jotka laki ja säädökset määrittelevät, hoitajat yrittävät parhaansa, ja lapsetkin ovat yksilöitä, joku kaipaa enemmän aikuisen läheisyyttä kuin toinen!
itse koin aina, että minulla ei ollut tarpeeksi monta syliä ja kättä, lapsiryhmät kun ovat oikeasti suuria!
nyt työskentelen kotona, "vain" 4 vierasta lasta hoidossa, oma nuorin kun lähti kouluun! ja todella nautin työstäni!!
kiireettömät, rauhalliset aamut,ei ikävänitkuja, pääsee heti aikuisen syliin, lapsen mukainen rytmi, aikuinen heti saatavilla tarvittaessa, ei minuuttiaikataulua, ulkoillaan, ruokaillaan ja nukutaan lasten tarpeiden mukaan, ei tarvitse ruokakärryä viedä keittiöön tietyllä kellonlyömällä, tai aloittaa välipalaa tasan klo 14, että ehditään tiskata, voidaan vaikka nukkua pidempään, jos siltä tuntuu! ja vanhemmatkin ovat olleet tyytyväisiä, yhteistyö sujuu, on aikaa keskustella päivänkulusta!
ei se päiväkoti aina mikään onni ja autuus ole, mutta turvallinen hoitopaikka lapselle vanhempien sitä tarvitessa on!
annetaan hyvä arki lapselle, ruokaa, rakkautta, raitista ilmaa, ja rajoja!
Perhepäivähoidossa on pari heikkoa kohtaa.
Paikalla ei ole toista aikuista, jos sattuu huono hoitaja, niin kukaan ei puutu tilanteeseen, jos hänen toimintatapansa ovat kyseenalaisia. Eräs perhepäivähoitaja sanoi että "ei kannata uskoa lapsia jos ne väittävät että on ollaan kaikki päivät sisällä ja syödään vain maksalaatikkoa". Mistähän hänellä tulikin mieleen sanoa moista? Ei muuten toiminut kovin pitkään perhepäivähoitajana.
Toinen hankaluus on sijaishoitopaikat. Jos perhepäivähoitaja sairastuu, niin kaupungin palveluna sijaishoitopaikka voi olla päiväkodissa toisella puolella kaupunkia ja jos on yksityinen perhepäivähoitaja, siin vanhemmat saavat keksi itse sijaishotopaikan, joka voi nykypäivänä olla lähes mahdotonta.
Hyvä perehepäivähotopaikka on vanhemmille kultaakin arvokkaampi ja pesee laitoshoidot mennen tullen.
Osallistu keskusteluun
Uusimmat
- 18:00 Näillä nukkekodeilla eivät lapset leiki
- 18:00 Menovinkki: Raspikurkut lavalla
- 14:00 Demarit tyrmäävät palvelusetelit 3
- 12:00 Juhlakukat ja -kakut viedään jo käsistä
- 08:00 Tapiolan koulun hätäratkaisu: lisää parakkeja! 2
- 08:00 Zen ja lahjan antamisen taito
- Leffa-arvio: Paha merkitsee omansa
- ”Suurta hämähäkkiä voi paikata vaikka kudosliimalla”
Uusimmat blogit ja kolumnit
