EKS:n turnaus täytti Laaksolahden urheilupuiston

Espoon Kiekkoseuran 2003 syntyneiden ikäluokan jääkiekkoturnaus järjestettiin kolmannen kerran ja laajempana kuin aiemmin.

Turnausta oli kasvatettu kumpaankin Laaksolahden jäähalliin, joissa urakoitiin aamusta iltaan. Mukana oli 16 peliryhmää, yli 300 joukkueiden jäsentä.

– Meillä oli alustavasti keskusteluja myös kansainvälisten vieraiden kanssa, mutta vielä se ei toteutunut. Huippuhienoa oli kyllä isännöidä vieraita muun muassa Jyväskylästä, Tampereelta ja Turusta, lähempää tulevista puhumattakaan, kertaa turnausjohtaja Karri Kivioja.

Toimivan turnauksen järjestäminen ei ole pikku juttu. Kivioja kokee, että melkoisen pienellä organisaatiolla he saavat aikaan tosi paljon.

– Tärkeintä on se, että kokonaisuus tuottaa elämyksiä ja hienoja muistoja näille mukana oleville pelaajille.

– Pelien organisointi vaatii ihmisiä, oheistoiminnot samoin. Lisäksi iso osa on samaan aikaan sitoutuneena omien joukkueidemme toimintaan. Juniorivalmentajia lukuunottamattahan kaikki joukkueemme toimihenkilöt ovat pelaajiemme vanhempiamme, muistuttaa Kivioja.

Urheilullisesti turnauksessa mentiin tamperelaisten komennossa. Tapparan joukkueet miehittivät kulta- ja hopeasijat ja pronssimitalit roudattiin Jyväskylän suuntaan.

Isäntäjoukkueen vastuuvalmentaja Jarkko Niittymäki oli kuitenkin sangen tyytyväinen taistojen tauottua.

– Menestyimme kohtuullisesti. Selvästi jäi joiltakin osa-alueilta petraamisen paikka, mutta hyvää oli paljon. Tampereelta tulee kovaa sakkia, mutta se oli jo entuudestaan tiedossa.

Palkintojenjaosta vastasivat Aleksi Rutanen ja Janne Puhakka. Kumpikin on aloittanut Espoon Kiekkoseuran kiekkokoulussa. Nyt he ovat Espoon Bluesin B-junioreissa Suomen Mestareita sekä kumpikin Suomen nuorisomaajoukkueiden vakioedustajia.

– Tämä on sitä jatkumoa parhaimmillaan. Poikien vastaus vanhan valmentajan pyyntöön tulla tänne oli välittömästi kyllä, vaikka treeniä ja muita kiireitä nuorilla miehillä varmasti on. Kun pienet pojat täällä jäällä näkevät nuo Finland-asuiset hieman vanhemmat pelimiehet, siinä konkretisoituu se, että jääkiekon parissa voi päästä vaikka miten pitkälle, myhäilee aikanaan Rutasta ja Puhakkaa monta kautta valmentanut Niittymäki.