Michael Monroe taistelee rock-kliseitä vastaan

Michael Monroen ei tarvitse turvautua pelkkään pintaan. Takana on vuoristoratamainen vuosi, joka alkoi pienellä jännityksellä vatsanpohjassa huipentuen jyrkkään ylämäkeen.

Sulkia hattuun keräsivät Monroen bändin Sensory Overdrive -albumi, elämäkertakirja ja tähtivalmentajan pesti parhaillaan pyörivässä Voice of Finland -tv-ohjelmassa, sekä viime viikonloppuna voitetut kaksi Emma-palkintoa.

Rokkiguru on lievästi sanottuna innoissaan.

– Olen todella tyytyväinen meidän LP:seen, tää levy on paras mitä olen tehnyt koko urallani. Olin innoissani, kun levyn tultua ulos se meni Suomessa listaykköseksi, mutta se näytti olevan vasta alkua.

Marraskuussa Classic Rock -lehden lukijat äänestivät Monroen albumin vuoden parhaaksi. Verkkokauppa iTunesin Amerikan osasto valitsi 78-kappaleen vuoden rockbiisiksi.

Pisteenä i:n päälle amerikkalainen radio-ohjelma Little Steven’s Underground Garage valitsi Trick of the Wristin vuoden cooleimmaksi biisiksi.

– Sitten vielä Tarja Halonen kutsui minut Linnan juhliin, joissa olin ensimmäistä kertaa. Oli suuri kunnia olla siellä.

Vuodenvaihteessa alkaneessa Voice of Finlandissa Monroe on yksi valmentajista. Hän valitsee talliinsa laulajia, joille uskoo voivansa antaa jotakin. Hitiksi nousseeseen ohjelmaan osallistuminen mietitytti.

– Suostuin koska tämä on formaattina erilainen kuin aiemmat. Se on hyvä, että kuunnellaan esityksiä näkemättä esiintyjiä ja että me ollaan valmentajia, ei tuomareita. Mä sanon kaikille, että ”here today, gone later today”. Pitää olla tässä ja nyt.

Monroesta on ollut hienoa huomata miten huikean tason laulajia Suomesta löytyy. Olisiko hän kiinnostunut artistien tuottamisesta?

– Olen mä tuottanut useampia kertoja, erityisesti suomalaisia tyyppejä. En mä kuitenkaan halua siirtyä missään nimessä kokonaan tuotantopuolelle. Diggaan tehdä omaa juttua ja siinä mulla on vielä paljon opittavaa ja petrattavaa.

Lokakuussa julkaistu elämäkerta paljastaa miehen joutuneen oppimaan jo yhtä sun toista. Kirjantekoakin varovainen laulaja epäili aluksi.

– Musiikki on tässä se pääasia ja olen aina halunnut, että läheiseni saisivat olla rauhassa. Mietin myös, onko mulla mitään niin kiinnostavaa kerrottavaa. Hanoi Rocks -kirjankin kirjoittanut Ari Väntänen sai mut kuitenkin tajuamaan, että onhan mulla niitä tarinoita, ja mun on parempi kertoa ne itse, kuin että joku tekee sen myöhemmin.

– Halusin myös rikkoa rockstara-klisettä. Että elämä olisi vain sex-drugs-rock’n roll -meininkiä. Monille tärkeintä on poseeraus ja sen sellainen. Mun mielestä kimmojen pokailu ja sekoilu on noloa ja typerää. En halua rohkaista sellaiseen.

Myyntimenestykseksi osoittautuneen kirjan julkaisemisen jälkeen Monroe myöntää asioiden jakamisen tuntuneen hyvältä ja asettaneen asiat perspektiiviin.

Seuraavaksi Monroe toivoo 300 hengen keikkayleisöjen muuttumista 30 000-päisiksi, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa tehtiin kiertue syksyllä.

– On yhä paljon porukkaa, jotka tykkää aidosta, rehellisestä rock’n rollista, asenteella ja sydämellä. Mä tiedän mikä tekee mut tyytyväiseksi ja toivottavasti kaikki tekee omalla tahollaan samoin.