Rautarouva: Ei kaunotar muttei hirviökään

Kotoaan karannut vanha nainen ostaa kioskista maitoa ja lehden, jonka kannessa kerrotaan Mumbain terrori-iskuista. Eletään marraskuun loppua 2008. Kotona nainen päivittelee miehelleen maidon hintaa ja mies ihmettelee – vaikka on ollut kuolleena yli neljä vuotta.

On ymmärrettävää, että Margaret Thatcherin suku ei hypi ilosta tämän elokuvan edessä, mutta me saamme niin tehdä. Itse rautarouva taitaa olla niin dementoitunut, ettei välitä edes siitä, kun Meryl Streep on parempi Thatcher kuin Thatcher itse. Roolistaan Streep sai juuri Golden Globen, ja Oscarinkin voisivat tyrkätä.

Kauppiaan tyttären nousu Englannin konservatiivisen puolueen johtoon ja Britannian pääministeriksi 1979 kaatoi aitoja aikanaan niin, että ryske kuului ympäri maailman aina vuoteen 1990. Jotkut britit puhuvat Thatcherista ensimmäisenä suurvallan naispääministerinä unohtaen kuitenkin entisen alusmaansa Intian Indira Gandhin, josta tuli pääministeri jo 1966.

Thatcher opiskeli Oxfordin yliopistossa kemiaa ja oli kehittämässä soft-icea eli pehmistä. Elokuvassa tätä ei pahemmin selitetä, näytetään vain kuinka Margaret jakelee iloisena uutta ihmeherkkua. Myöhemmin hänestä tuli myös lakimies.

Pääministerinä olo ei sitten samanlaista herkkua ollutkaan, mutta niin kuin usein, valta vei.

Yksi kovimmista paikoista oli Argentiinan hyökkäys Falklandinsaarille 1982. Thatcher päätti yksin sotaan ryhtymisestä. Britit voittivat, ja rautarouvan maine vain kasvoi.

Pääministeri Margaret Thatcher oli tunnettu hahmo Suomessakin ja monella oli hänestä mielipide. Tätä hienoa elokuvaa katsoessaan sitä mielipidettä voi päivittää. Lisäksi Rautarouva on hyvä muistutus siitä, kuinka katoavaista on maallinen valta.

Tuli vähän Kekkonen mieleen.

Lamppu Laamanen