Ravintotietoisten ruokailijoiden katseet kääntyvät pitkän karppaustrendin jälkeen kohti elävää ravintoa.
– Elävä ravinto on maailmalla jo suositumpaa kuin karppaus. Suomessakin kiinnostuneita on koko ajan enemmän, kertoo naturopaattisen ravitsemuksen asiantuntija, ravitsemuskonsultti ja kouluttaja Hanna Skyttä.
Skyttä korostaa, että ruokavalion hyödyistä voi nauttia, vaikka siihen ei heittäytyisikään sataprosenttisesti.
– Elävä ravinto on yksi ruokakulttuurin laji. Siinä missä kotona voi valmistaa vaikka italialaisen illallisen, voi yhtä lailla kokeilla elävän ravinnon illallista.
Skyttä kouluttaa myös huippukokkeja elävän ravinnon raaka-aineiden käytössä.
– Ammattilaiset näkevät tässä kivan, uuden haasteen. Uusia menetelmiä ja tapoja käyttää raaka-aineita, hän sanoo.
Raaka ruoka
Elävän ravinnon ja raakaravinnon ruokavalioissa on eroja. Raakaravinto on vapaammin käytetty termi.
Raakaravinto sallii monia raaka-aineita, joita ei elävässä ravinnossa sallita, esimerkiksi öljyjä.
Ruokaa ei kypsennetä tietyn lämpötilan yli. Yleisesti raja on 40 astetta.
Elävän ravinnon aktivisti ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita, eikä syö kasviksia ja hedelmiä samalla aterialla.
Ruokavalioita voi noudattaa myös osittain, esimerkiksi pitämällä kerran viikossa raakaruokapäivän.
Raakaruoka kiinnostaa myös ravintolamaailmassa.
Raaka-aineita voi Skytän mukaan kypsentää, muttei tietyn lämpötilan yli. Leipojat saavat uusia haasteita esimerkiksi raakatortusta, jonka pohjana on taateleita ja pähkinöitä.
Kaikille elävä ravinto ainoana ruokailumuotona ei Skytän mukaan sovi.
– En suosittele siirtymistä kokonaan tähän ruokavalioon, jos kärsii esimerkiksi ruuansulatusvaivoista. Hyvin kypsennetty kasvisruoka sulaa vatsassa paremmin.
Elävän ravinnon aktivistin on Skytän mukaan hankala karpata terveellisesti.
– Ruokavaliosta tulisi tällöin ravitsemuksellisesti heikko, hän kertoo.
Karppauksessa vältetään hiilihydraatteja. Skyttä kehottaa kiinnittämään huomiota hiilihydraattien laatuun.
– ”Ruokalavasteet”, kuten einekset ja valkaistut viljat, sisältävät huonoja hiilareita. Kasvikset sekä esimerkiksi täysjyväviljat ja palkokasvit sen sijaan ovat niin sanotusti matalan glykeemisen indeksin ruokia.
– Niiden hiilihydraatit nostattavat verensokeria hitaammin. Ne sisältävät ravintoaineita ja kuituja, ja ne ovat siten parempi vaihtoehto, hän lisää.
Skyttä varoo suosittelemasta yhtä lautasmallia, jossa kaikille tarjotaan samaa.
– Ihmisten suolistot, maksa ja elintavat yleensäkin ovat erilaisia. Siksi myös jokaisen ruokavaliota on tarkasteltava yksilöllisesti.