Leena Puotiniemi juoksi itsensä Lontoon olympialaisiin

Kuka tietää, mitä tekee 5. elokuuta? Leena Puotiniemi, 35, tietää. Hän osallistuu Lontoon olympialaisten maratonille. Hän on yksi kolmesta kisoihin tähän mennessä valitusta suomalaisesti yleisurheilijasta.

Lauttasaarelaisen Puotiniemen kehitys juoksijana on vienyt pitkään. Hän ei ole tullut puskista kestävyysurheilun Suomen huipulle, mutta menestys on tullut monien vuosien ja tuhansien tuntien harjoittelun tuloksena.

– Juoksin ensimmäisen maratonini vuonna 1999. Se oli minulle harrastelua. Kun Linnea syntyi vuonna 2007, olivat tulokseni siihen mennessä parantuneet. Mietin voisinko tehdä harjoittelussani jotain paremmin. Jos tekisin, paranisivatko tulokset.

Viime vuonna Puotiniemi paransi taas ennätyksiään kympillä, puolikkaalla ja täydellä maratonilla.

– Nälkä on kasvanut syödessä. Minulle tuli kuin vahingossa mahdollisuus päästä olympialaisiin. Se ei ole ollut elämäni päätavoite, koska elämässä on paljon muutakin. Perhe tietysti ja työ Haaga-Heliassa ruotsin kielen opettajana, pohtii myös luokanopettajan pätevyyden omaava nainen.

Hän kuvailee itseään kilpailuhenkiseksi itseään kohtaan. Hyvä suoritus on pääasia. Sellainen syntyi elokuussa Helsingin maratonilla.

– Siellä oli huikea tunnelma. Olin elämäni kunnossa ja juoksin täysin yksin ehjän juoksun.

Kehitys juoksijana on muuttanut elämää melkoisesti. Puotiniemi oli marraskuussa elämänsä ensimmäisellä harjoitusleirillä Etelä-Afrikassa.

– Koskaan ennen on ole ollut Linneasta niin pitkään erossa. Leirillä keskityin vain itseeni ja harjoitteluun. Sellainen olo kuitenkin tuli, etteivät ulkomaaleirit ole oikotie onneen.

Juoksija toteaa, ettei hänellä ole mitalipaineita. Hän toivoo voivansa innostaa omalla esimerkillään suomalaisia liikkumaan. Hän pitää itseään tavallisena ihmisenä, jolla on työ ja perhe. Talvella hän haluaa hiihtää ja kolata lunta.

Puotiniemi kokee, että osallistuminen olympialaisten maratonille on iso asia suomalaiselle kestävyysjuoksulle. Hän muistelee, että naisen osallistumisesta on pitkän aikaa.

– Minulla saisi olla linnunluisempi luusto eikä juoksutyylinikään ole paras mahdollinen.

Puotiniemellä on pitkät ja paksut hiukset, joista hän ei luovu.

– Sen verran naisellinen olen, vaikka päätä maratonilla kastellessa painoa tulee lisää.

Puotiniemi nauttii liikkumisesta ja juoksemisesta. Juoksun ilo ja hauskuus ei ole kadonnut.

– Maraton on hieno laji, joka ei sovi hötkyilijöille. Siinä mennään äärirajoilla. On tunnettava oma kroppansa. Se on kuin elämä pienoiskoossa. On päästävä muurien yli eikä saa antaa periksi, sillä hetken päästä voi tuntua voi paremmalta. Jokaiselle maratoonarille matka on koettelemus vauhdista riippumatta.

Puotiniemi juoksi viime vuonna kolme täyttä maratonia ja kymmenkunta puolikasta.

– Jos juoksen päivässä 30 kilometriä lenkillä, ei se puolikas ole paljoa. Ne ovat minulle kovia harjoituksia, jossa olemme mukana koko perheen voimin.