Kymmenet pääkaupunkiseutulaiset lapset käyvät vuosittain laitosunikoulussa Länsi-Uudenmaan sairaalassa Raaseporissa. Osastonhoitaja Agneta Westerlund sanoo, ettei unikoulu onnistu ilman itkettämistä.
– Vanhemmat nukkuvat osastolla, mutta eri huoneessa kuin unikouluun tullut lapsi. Lapsen huoneessa on radio, ja hoitaja menee paikalle, kun lapsi alkaa itkeä. Lasta ei kuitenkaan nosteta syliin eikä tuttipulloa anneta. Me koemme, että riittävä turvallisuudentunne syntyy vauvalle siitä, ettei häntä jätetä itkemään yksin, Westerlund sanoo.
Westerlund muistuttaa, että laitosunikoulu on perheille usein se viimeinen oljenkorsi. Kotona on yritetty kaikki konstit, mutta tilanne ei silti ole helpottunut.
– Vaikkei väsynyt vanhempi haluaisi vahingoittaa lasta, mitä vain voi sattua, kun pinna lopulta palaa, Westerlund muistuttaa.
Unikoulukirjoa
Aiemmin suositeltiin lähinnä huudatus-unikoulua.
Lempeämpiä unikouluja kutsutaan vaikkapa tassuhoidoksi, tuolimenetelmäksi ja positiivisten rituaalien menetelmäksi.
Apua lapsen uni- ja nukahtamisvaikeuksiin voi kysyä neuvoloista ja kuntien perhetyöstä.
Ensi- ja turvakotien liitolla on lasten uniasioihin keskittyvä neuvontapuhelin.
Helsingin ensikoti tarjoaa perheille kahden viikon Rytmi-blues-hoitojaksoa.
Yksityiset lääkäriasemat tarjoavat omia unikoulu-hoitopakettejaan.
Espoolainen Kotiunikoulu Tuutulaulu tarjoaa apua lasten univaikeuksiin.
Laitosunikouluun tullaan lääkärin lähetteellä. Tällä hetkellä sinne on noin kuukauden jono. Laitosunikouluun otetaan lähinnä 6-9 kuukauden ikäisiä lapsia. Yleensä unikoulu kestää kahdesta kolmeen yötä.
Westerlundin mukaan perheet ovat kokeneet saaneensa laitosunikoulusta tärkeän avun. Yleensä sairaalajakson jälkeen myös kotiyöt alkavat pikku hiljaa sujua aiempaa vähemmittä heräilyittä.
Vanhempia pitää valistaa tajuamaan huudattamisen hinta.”
Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan aika on ajanut huudatusunikoulujen ohi. Mäkelä viittaa kiintymyssuhdetutkimuksiin, joiden mukaan lapsen kehityksen kannalta on oleellista, että lapsen viesteihin vastataan.
– Lapsi oppii kyllä olemaan huutamatta, jos hänen itkuunsa ei reagoida. Mutta huudattamisen hinta on kova. Se haittaa vauvan kehitystä ja vaikeuttaa vauvan ja vanhemman suhteen kehittymistä. Vanhempia pitää valistaa tajuamaan huudattamisen hinta.
Mäkelä muistuttaa, että kaikki pienet lapset havahtuvat unisyklien välissä hereille tarkistamaan ”onko heimo tallella”. Mäkelän mukaan univaikeudet saattaisivatkin vähentyä oleellisesti, jos perhepedit yleistyisivät makuuhuoneissa. Länsimainen tapa jättää pienet lapset yksin nukkumaan perustuu hänen mielestään aikuisten tarpeisiin.
– Perhepedissä vauvan unisykli muotoutuu äidin sykliä mukailevaksi ja vanhemman yöherääminen on tällöin vähemmän hänen syvää unta rikkovaa.
Mäkelällä ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että pieni lapsi nukkuu omassa sängyssään, kunhan sänky on vanhempien huoneessa ja kunhan lapselle opetetaan nukahtamista lempeästi tassutellen ja tyynnytellen.
– Vanhemmille on sanottu, että antakaa lapsen vain huutaa yöllä. Jotkut lääkärit ovat jopa neuvoneet vanhempia vain hommaamaan korvatulpat, Mäkelä paheksuu.
Mäkelän mukaan väsyneelle äidille kannattaisi kyllä hommata korvatulpat. Tällöin isä ottaisi vauvan viereensä vaikkapa toiseen huoneeseen ja huolehtisi siitä, että äiti saa nukkua.
– Vaikka yöheräilyt ovat työssäkäyvälle isälle rankkoja, on sitä ennenkin pärjätty, sodissakin, Mäkelä muistuttaa.