Kommentit
Höh. Oula ei ole vielä edes saanut ensimmäistäkään korttia. Olisihan kortit ilahduttaneet muitakin! Nyt kukaan ei sitten lähetäkään niitä.
Oulalla löytyy varmasti kavereita, tuttavaperheitä ja sukulaisia, jotka voivat pientä potilasta ilahduttaa. Lastenklinikalla hoidetaan erittäin sairaita lapsia, ei toimita postikonttorina eikä vastata puheluihin korttien vuoksi. Resurssit tärkeään työhön ovat pienet, eikä vähäistä henkilökuntaa pidä juoksuttaa postikorttien vuoksi. Varmaan kuitenkin on tärkeämpää parantua rankasta sairaudesta, kuin kerätä säkkitolkulla postikortteja? Facebook on rajattomuudessaan myös huono ilmiö.
Olen itse vieraillut osasto 10 monta kertaa, kun ytäväni poika sairasti leukemiaa.
Kyllä ne pienet potilaat ovat välillä niin huonossa kunnossa, etteivät jaksa kiinnostua mistään. Mutta tottakai ajatus on lämmin ja hyvä.
Valitettavasti tässä tapauksessa kävi niin, että ne kaverit ja suurin osa tuttavistakin hävisivät kuin tuhka tuuleen.
Myös infektiovaara on suuri kaikesta ulkopuolelta tulevasta, niin ihmisestä kuin jostain tavarastakin, joten ei sinne voinut suuria joukkoja ihmisiä mennä eikä tavaraa kuskata. Mutta vielä kerran. Todella ajattelevaista yrittää ilahduttaa sairaita lapsia.
Paljon sympatiapikseleitä Oulalle. Tosikaverit eivät häviä. Ajatus oli hyvä, mutta liian laajalle piirille levitetty. Voihan sukulaisetkin laittaa postikortin, eikä marssia paikalle?
Voisi ajatella myös sitä potilasta Oulan viereisessä sängyssä tai viereisessä huoneessa, joka ei parane. Kuolema on niin tolkuttoman surullinen asia lapselle ja perheelle, että tarvitsevat joka ikisen sekunnin henkilökunnalta tukea. Ei lastensairaala voi toimia postitoimistona.
Tuskin ihan vieraiden ihmisten postikortit huonovointista lasta kauheasti jaksavat ilahduttaa. Tärkeintä on sen tutun ja turvallisen äidin tai isän läsnäolo. Kun hoitojakso on onnellisesti ohi, voi taas keskittyä nauttimaan elämän pikkuruisista iloista. Onnea ja jaksamista Oulalle rankkojen hoitojen ajaksi.
















