Kommentit
Kun syömishäiriöinen haluaa parantua ja päästä eroon pakkoliikunnasta sekä ravinnon rajoittamisesta, kuntosaleilla olisi oiva mahdollisuus auttaa. Personal trainer laatii kunnon ohjelman normaalista liikkumisesta ja riittävästä ravinnosta yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa. Ohjelman toteutumista seurattaisiin yhdessä. Itse toipuessani olisin kokenut pätevän henkilön ohjauksen tarpeelliseksi.
Porttikielto kuntosalille ei auta pakkoliikkujaa eikä myöskään liiton esitteet. Syömishäiriöinen tarvitsee sitä, että joku muu ottaa vastuun syömisistä ja liikkumisista pois häneltä ja opettaa pikkuhiljaa terveet syömiset ja liikkumiset uudelleen. Tällaista ei ole saatavissa muuten kuin pakkohoidossa.
Olen itse ihan kuntosalin asiakkaana ottanut yhteyttä omistajaan ja pyytänyt puuttumaaan anoreettisen nuoren liikkumiseen. Langan laiha tyttö osallistui usein BodyPumpiin saman aikaisesti ja käytti erittäin kovia painoja tunnilla. Pelko oli konkreettinen, että pyörtyy syliin tai saa jonkin kohtauksen. Omistaja kertoi jo tietävänsä tapauksen ja kertoi, että tyttöä oli ohjattu käymään kuntokeskuksessa maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Tyttö kävi kuitenkin päivittäin.
Anoreksia on psyykkinen sairaus, ei siinä ole kyse siitä että osaako henkilö syödä oikein tai että onko personal trainerin laatima ohjelma vai ei. Anorektikko pitäisi ensisijaisesti ohjata kognitiiviseen terapiaan.
Tämä on vaikea asia. Ymmärrän hyvin kuntosalin kannan. Toisaalta sairaalloinen liikkuminen ei lopu porttikieltoon, vaan tyttö todennäköisesti nostaa painoja omassa huoneessaan tai juoksee ja rehkii ulkona. Eräs toinen kuntokeskus päätti vastaavassa tilanteessa antaa syömishäiriöisen jatkaa spinning-maratonejaan, sillä jos jotain sattuisi, apu olisi ainakin lähellä.

















