Viiniharrastaja toi matkaltaan 600 pulloa

Koskenkorvaa juodaan yksinään, mutta viiniä nautitaan ystävien kanssa. Samalla voi kokata hyvää ruokaa.

Viinien harrastaminen on Anja Luomin ja Monika Halénin mielestä hyvin sosiaalinen harrastus. Eliitin huvina pidetty viiniharrastus sopii naisten mukaan opiskelijabileistä varttuneempien koti-iltoihin.

Luomi on hallituksen jäsen ja Halén toiminnanjohtaja Kalevankadulla sijaitsevassa viinikellarissa, Oy Winecellars Ab:ssa. Viinikellarissa osakas voi säilyttää sataa pulloa.

– Vaihdamme vinkkejä ja joskus pullojakin, Halén naurahtaa.

Monen viinikellariosakkaan innostus viineihin on syttynyt ulkomaanmatkalla, niin myös Anja Luomin.

– Halusin kokeilla, miltä maistuu hyvä viini. Ostin Pariisista pullon vuoden 1982 Chateau Latouria. Se maksoi silloin tuhat markkaa. Viiniä piti kypsyttää vielä vähintään kymmenen vuotta. Kun kuulin viinikellarista, hankin osakkeen ja aloin säilyttää viinejä siellä, Luomi kertoo.

Winecellars perustettiin 1980-luvun lopulla, jolloin viinikulttuuri oli Suomessa vielä tuntematonta.

– Jos 1980-luvulla puhui viiniharrastuksesta, sai helposti snobin leiman, Luomi sanoo.

Alkuaikoina tietoa ammennettiin kirjoista ja viinitietoutta kehitettiin maistelemalla määrätietoisesti erilaisia viinejä. Nykyään viinikellarissa järjestetään klubi-ilta kerran kuukaudessa.

– Iltojen teemana on ollut muun muassa Välimeren alueen viinit ja mezet, juustot ja viinit, ranskalainen illallinen ja keväällä vapun aikaan on tulossa samppanjateema, Monika Halén kertoo.

Alkon valikoimaan kuului viinikellarin syntyaikoihin satakunta viiniä, ja joku viiniguru sanoi silloin, ettei siellä ole myynnissä yhtään juomakelpoista viiniä.

– Minä opiskelin viinejä ostamalla systemaattisesti niitä, mitä Alkon valikoimassa oli, Halén muistelee.

Luomi on täydentänyt kellaria noin kymmenellä viinillä vuosittain. Hän hankki viinit Ranskaan ja Saksaan suuntautuneilta autolomamatkoilta. Harrastuksen alkuaikoina viinejä ostettiin myös laivoilta. Muun muassa Silja Linen järjestämistä huutokaupoista voi tehdä hyviä löytöjä.

Siinä sitten ammui ja kotkotti sekä minä että viininviljelijä, koska muuta yhteistä kieltä ei ollut.”

– Kerran halusin ostaa Ranskasta pihveille ja kanaruualle sopivia samppanjoita. Siinä sitten ammui ja kotkotti sekä minä että viininviljelijä, koska muuta yhteistä kieltä ei ollut, Luomi kertoo.

Kun alkoholin maahantuonnin säännöt väljenivät EU:n myötä, Anja Luomi hankki Euroopan matkaltaan kerralla 600 pulloa viiniä omaan käyttöön. Näitä viinejä on vieläkin kellarissa.

– Kun löydän hyvää viiniä, voin ostaa yhtä viiniä laatikollisen tai puoli. Joskus ostan viiniä tiettyä tilaisuutta ajatellen. Kun omat 50-vuotispäivät jäivät pitämättä, olen antanut niitä viinejä lahjaksi kavereille.

Anja Luomi myöntää käyttäneensä viiniharrastukseensa tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja.

– Kun viinin ostaa nuorena, sen saa edullisemmin. Kymmenen vuotta kypsynyt viini voi maksaa satoja euroja.

Kellariin kannattaa hankkia sellaisia viinejä, joista uskoo vuosien mittaan kypsyvän hyviä viinejä. Toiset luottavat tiettyjen viinitilojen viineihin. Cabernet sauvignon, syrah ja pinot noir paranevat vanhetessaan. Valkoviineistä kannattaa kellaroida chardonnayta ja rieslingiä.