Mani, hynä, fyrkka, pätäkkä, hillo – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yksi nimistä on markka, joka ensi keskiviikkona siirtyy historiaan.
Vannoutuneet keräilijät tuskin huomaavat muutosta, sillä numismaatikoille markat ja pennit säilyvät mielenkiintoisina keräilykohteina.
Yksi monista rahakeräilijöistä on kauklahtelainen numismaatikko Marko Puumala.
Hän innostui keräilemään suomalaisia rahoja muuallekin kuin lompakkoonsa kolmisenkymmentä vuotta sitten. Silloin hän sai isoisältään viisipennisen vuodelta 1917.
Suomen markka
Suomi sai oman rahayksikön 4. huhtikuuta 1860.
Itsenäisyyden ajan ensimmäinen rahauudistus suoritettiin 1922.
Sotien jälkeen markat aiottiin korvata rikseillä. Hanke ei toteutunut.
Vuoden 1963 rahauudistus poisti inflaation vaivaamista rahoista kaksi nollaa.
Markat ja pennit korvattiin euroilla ja senteillä 1. tammikuuta 2002 alkaen.
Suomen Pankki lopettaa markkojen vaihtamisen euroiksi 29. helmikuuta 2012.
Lähde: Antti Heinonen: Viimeiset markat. Suomen Pankki 2012.
Yksi halutuimmista seteleistä on painettu 6.12.1917.”
Puumala päätti jo keräilyn alkuvaiheessa keskittyä suomalaisiin rahoihin. Hänen kolikkokokoelmansa on käytännössä täydellinen – kansioista puuttuu vain kolmisenkymmentä harvinaisinta rahaa.
– Yksi halutuimmista kohteista on vuonna 1916 liikkeelle laskettu yhden markan seteli, jonka painopäivämäärä selviää sarjanumeroiden perusteella.
– Yksi painoeristä on laskettu liikkeelle 6. joulukuuta 1917 eli Suomen itsenäisyyspäivänä. En ole tätä seteliä koskaan tavannut, mutta sen ostaisin kokoelmiini kyllä välittömästi, miettii Puumala.
Vaikka innokas numismaatikko saisi kerättyä kaikki Suomessa painetut rahat, kokoelma tuskin koskaan on täydellinen.
– Parannettavaa riittää aina. Seteleistä ja kolikoista voi yrittää kerätä hyväkuntoisempia.
Seteleistä halutuimpia ovat ne, joissa ei ole ainuttakaan taitetta. Kolikko puolestaan on erinomainen kokoelmakohde, jos se on lyöntikiiltoinen.
– Harvinaisimpien rahojen kohdalla laadusta joutuu pakostikin tinkimään. Jos seteliä tunnetaan vain muutama kappale koko maailmassa, silloin ei kyllä haittaa, jos kulmasta puuttuu pieni palanen.
Liki täydellisen kokoelman arvoa on mahdoton arvioida tarkasti. Puumala on kuitenkin vakuuttanut aarteensa huolellisesti.
Hän ei säilytä rahoja kotonaan, vaan ne ovat varmassa tallessa pankin kassaholvissa Espoon ulkopuolella.
– Kun markat viikon päästä jäävät lopullisesti historiaan, en varmaan osaa reagoida tilanteeseen. Ehkä sinä päivänä katselen kuitenkin näitä rahoja tavallista tarkemmin, arvioi Puumala ja sulkee markkakansionsa hellästi.