Kommentit
Ourait. Pieni totuus on tämä:
- Jokainen luokoon lapselleen millaiset synttärit ikinä haluaakaan. Yhtä lasta kohtaan luotuja synttäreitä tulee toistakymmentä, joten siihen mahtuu paljon variaatioita erilaisista synttäreistä. Joskus ollaan isi-äiti-täti- synttäreillä, mutta varmasti joskus on lupa myös spektaakkeleihin.
- Suuret näytökset eivät ole tarpeen, mutta mahtava juttu ja monelle lapselle ainutlaatuinen kokemus, jos joku sellaiseen taloudellisesti pystyy toteuttamaan. Jos joku suhtautuu niihin turhamaisena, miettiköön itse, miltä tuntuisi jos sellaiseen elämykseen olisi lapsena päässyt. Jos naapurin lapsi saa elämykselliset synttärit, se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi parantaa. Jos sinusta tuntuu siltä, olet ihan turhasta kateellinen. Ja se on typerää. Iloitse lapsesi silmin!
- Kiitoslahjat ovat lapsista mukavia. Aikuisista ne voivat tuntua krääsältä, koska se krääsäkin maksaa ja kerrottuna kymmenellä. On totta, että kiitoslahjoistakin on tullut varmasti monelle kiusallinen tapa, mutta sanoisin että eivät ne missään nimessä ole itsestään selviä lapsillekaan. Joka niitä ei anna, ei anna. Kiitoslahjaksi kelpaa varmasti myös vaikka pienet rusina-askit tai tarrat mukaan. Eli muistetaan taas ketä varten ne synttärit järjestetään.
- Ajatelkaa lastenne silmin, vain niin teette oikeat synttärit. Ja nimenomaan ISI ja ÄITI ovat lapselle isommat lahjat kuin arvaattekaan!


















