Papin keväinen aamen on pian harvinainen
-
Kuva: Jari PietiläinenEspoon seurakunnissa solmitaan avioliittoja yhä vähemmän. Tapiolan seurakunnan pastorin Erika Kallion eteen vuoden ensimmäinen hääpari astelee vasta toukokuussa.
Espoon seurakunnissa ei keväisin ole vihkipareja jonoksi asti alttarille.
Keväisin esimerkiksi Tapiolan seurakunnassa vihitään kristilliseen avioliittoon vain kymmenkunta paria kuukaudessa – määrä on hiipunut viime vuosien aikana.
Viime vuonna maalis-huhtikuussa Espoossa vihittiin 114 paria, joista hieman yli puolet oli siviilivihkimisiä.
Vuoden 2010 keväällä vihkimisiä oli parikymmentä enemmän.
Avioliitto
Avioliittoon voi mennä jokainen, joka on täyttänyt 18 vuotta ja joka ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Tätä nuorempi voi kuitenkin solmia avioliiton oikeusministeriön luvalla.
Avioliitto ei ole sallittu läheisten sukulaisten kesken.
Vihkiminen on joko kirkollinen tai siviilivihkiminen. Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko sekä rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.
Siviilivihkimisen toimittaa laamanni ja käräjätuomari sekä henkikirjoittaja.
Lähde: www.naimisiin.info
Vilkkain vihkikausi alkaa vasta vapun tienoilla.”– Kesä on ehdottomasti vilkkainta vihkimisaikaa, kun taas keväällä on huomattavasti hiljaisempaa, vahvistaa Tapiolan kirkkoherra Antti Rusama.
Rusama arvioi, että vihkimisten vähentyminen on merkki yksilöllisyyden kasvusta: nykyisin yhdessä asuvat pariskunnat hakevat omanlaisiaan ratkaisuja elämäänsä.
– Perinteillä ja suvun mielipiteillä ei enää espoolaisten mielestä ole varmaankaan samaa painoarvoa kuin ennen. Tämä näkyy selkeästi myös vihkimisten vähentymisenä.
Sen sijaan maistraateissa ovi käy avioliiton merkeissä samaan tahtiin kuin ennenkin. Länsi-Uudenmaan maistraatissa vihitään vuosittain noin 1 100 paria. Tämä määrä on pysynyt entisellään.
Kevät ei maistraateissakaan ole kaikkein suosituinta vihkiaikaa.
– Viime vuonna maalis-huhtikuussa meillä vihittiin noin viisikymmentä paria kuukaudessa. Vilkkain aika alkaa vasta vapun tienoilla ja päättyy syyskuun lopussa, laskee henkikirjoittaja Maisa Gynther Länsi-Uudenmaan maistraatista.
Vihkimisten vähentyminen pohdituttaa myös Espoon seurakuntien papistoa. Tapiolan seurakunnan pastori Erika Kallio ei ole tänä vuonna vihkinyt avioliittoon vielä ainuttakaan paria.
Jos osaa sanoa ”tahdon”, pääsee varmasti naimisiin.”Vuoden ensimmäinen vihkiminen on Kallion osalta vuorossa vasta toukokuussa.
– Tapiolan kirkko ei ehkä ole Espoossakaan kaikkein varatuimpia, mutta toisaalta tänne saa vihkiajan kyllä lyhyelläkin varoajalla, muistuttaa Kallio.
Papille vihkitilaisuus on viikon kohokohtia, johon hän valmistautuu huolella – olipa vuodenaika mikä tahansa.
– Kyllä vihkiminen on aina iloinen tapahtuma, joka on mukava suorittaa. Keskustelen hääparin kanssa aina ennen vihkimistä, ja sen jälkeen hääpuheen kirjoittaminen on paljon helpompaa, luonnehtii Kallio.
Vaikka hääparia usein jännittää alttarilla, ei seremoniasta kannata ottaa suuria paineita.
– Pappi on se, joka ohjaa vihkitilaisuutta. Ei tarvitse muistaa ulkoa kuin yksi ainoa sana: jos osaa sanoa ”tahdon”, pääsee varmasti naimisiin, lohduttaa Kallio.
Kommentit
Kirkon osuus vihkimisistä on laskenut voimakkaasti:
2000: 79.9% (+1,0)
2001: 76.8% (-3,1)
2002: 74.0% (-2,8)
2003: 71.7% (-2,3)
2004: 69.2% (-2,5)
2005: 68.1% (-1,1)
2006: 66.6% (-1,5)
2007: 60.0% (-6,6)
2008: 57.0% (-3,0)
2009: 56.0% (-1,0)
2010: 54,3% (-1,7)
2011: 53,0% (-1,3)
Luvut koskevat koko maata. Pääkaupunkiseudulla kirkon "markkinaosuus" on selvästi alhaisempi.
Koska nuoret aikuiset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana eronneet hyvin aktiivisesti, ei ole mitään syytä olettaa, etteikö suuntaus jatkuisi.
Moni joka valitsee kirkkovihkimisen ei oikeastaan kaipaa papin läsnäoloa, vaan arvostaa lähinnä kirkkorakennusta tunnelmallisena ympäristönä. Välillä jopa yritetään saada papin "jumalpuheen" hieman pienemmäksi, mutta se ei tietenkään onnistu kovin usein ja siksi siviilivihkiminen olisikin heille parempi vaihtoehto
Näiden juttujen yhteydessä olisi mukavaa, jos huomioitaisiin edes Suomen toisen perinteisen kirkon eli ortodoksisen kirkon osuudet kirkollisista vihkimisistä. Onko niiden suhteellinen osuus pysynyt ennallaan, vähentynyt vai lisääntynyt? Avioiduin itse hiljattain katolisen kirkon vihkimänä. Erosin 18-vuotiaana luterilaisesta kirkosta ja liityin kolmekymppisenä katoliseen kirkkoon. Niin katolinen kuin ortodoksinen kirkkokin ovat kasvaneet parin viimeisen vuosikymmenen aikana voimakkaasti. Maahanmuuton lisäksi näitä kirkkoja paisuttaa entisten luterilaisten liittyminen joukkoon.
Itseäni huolestuttaa kirkkovihkimisessä se, että kertooko pappi vihittävilleen kenen eteen he ovat menossa vannomaan vihkivalansa. Kertooko ev.lut. kirkon papit nuorille, että Jumalan edessä vannotut valat ovat vakava asia?
Kun nykyiset avioliitot tuppaavat purkautua aina uudelleen ja uudelleen.
Ja taas mennään alttarille Jumalan kasvojen eteen vannomaan ikuista uskollisuutta. Muistuttaisin tästä asiasta koska se ei vakaumukseni mukaan ole vähäpätöinen asia! Jos erotaan se onkin taas eri juttu, joskus se on pakko!
No, toisaalta noita jumalia on kaiketi ollut niin monta, että kukin meistä on varmaan rikkonut joitakin kymmeniätuhensia jumalia vastaan, ja silti elämä jatkuu.
Tulee sellainen tunne, että nuo jumalat ovat vain papiston tapa sitouttaa ihmisiä omaan järjestöönsä ja siten kustantamaan papiston elämää.
Koulutettu väestö kykenee jo näkemään, ettei ole mitää syytä rakentaa maailmankuvansa pronssikautisille uskomuksille. Eihn papitkaan niihinusko!!!
Osallistu keskusteluun
Uusimmat
- 11:00 Ilman jumalattaret pääsivät irti
- 10:00 Antti Tuisku oli ennen outolintu 2
- 09:00 Sinfoniettalla kantaesitys Tapiolassa
- 09:00 ”Seksin suojaikärajaa voisi laskea” 2
- 08:45 Rekkapalo raivosi Kehällä
- 08:00 Espoo sai kolme uutta Unicef-koulua
- 07:00 Kouluhäiriöt näkyvät Espoossa ekaluokista lähtien
- 06:00 Asiantuntija: Panosta myös juhlien juomatarjoilussa laatuun
Uusimmat blogit ja kolumnit
