Vaativan varjossa vajaampi

Näetkö toisissa oletusarvoisesti hyvää vai moitittavaa, on henkilökohtainan arvovalintakysymys. Valitset varmaan sen, kumpi sinut tekee onnellisemmaksi. Itsetunnosta se johtuu: Jos itsetuntoa riittää, voi löytää muistakin paljon hyvää oman arvon alenematta. Jos itsetunto on nolla, voi itseään nostaa vain muita nollaamalla.

Monessa luokassa on lapsi, joka on musertua vanhempiensa asettamiin koulupaineisiin. Urheiluseuroissa on nuoria, jotka rikkovat itsensä paikatakseen vanhempiensa menestymisunelmat. Useassa organisaatiossa on pomo, joka vaatii johdettavansa enneaikaiseen työkyvyttömyyteen.

Paradoksi on siinä, että väkisin liikaa vaatimalla tuotetaan romahduksia. Ensin pieniä, sitten totaalisia. Ennemmin tai myöhemmin.

En voi kuin ihailla, kuinka taitavia nykyopettajat ovat. Ainakin minun tuntemani opettajat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen ammattitaidollaan ja ennen kaikkea aidolla välittämisellään.

Osa vanhemmista tuntuu hakemalla löytävän näistä pyyteettömistä pilttinsä puolustajista vain moitittavaa. Oman lapsen pienikin epätäydellisyys on aina jonkun perheen ulkopuolisen vika. Opettajaa on helppo osoittaa.

Myös urheiluseuroissa riittää vanhempia, jotka huutovaativat kaikkien tasa-arvoista kohtelua – kunhan erityishuomioidaan heidän oma perimänkantajansa ensin. Lahjakkainkaan lapsi ei voi aina onnistua täydellisesti. Jos ei onnistu, on syyllinen olosuhteissa ja joka tapauksessa valmentajassa. Jos onnistuu, ei ainakaan valmentajaa ole kiittäminen. Eipä opi lapsikaan käsittelemään epäonnistumista. Kuitenkin epäonnistuminen on huippumenestymisen keskiössä.

Kehottaisin – ei vaan kannustaisin – kaikkia vanhempia miettimään, tekeekö opettaja tai valmentaja alitajuisesti motivoituen parhaansa sellaisen lapsen eteen, jonka vanhemmat myös kehuvat ja kannustavat vai sellaisen, jonka vain moittii ja kapuloi rattaita.

Työpaikoiltakin näitä löytyy. Pomoja, joiden mieletön kunnianhimo on saanut vastapainoksi vähäiset välittämistaidot. Viat löytyvät aina johdettavista (joita tämä pomo alaisiksi haukkuu) ja onnistumiset pomosta itsestä. Työntekijöistä puserretaan viimeisetkin mehut ja sitten hankitaan uusi pahaa aavistamaton tilalle.

Kannustaisin kaikkia pomoja ja etenkin hyviksi johtajiksi haluavia miettimään, tekevätkö toiset parhaansa haukkumalla ja kyttäämällä vai kehumalla, kannustamalla ja aidosti välittämällä.

Ovatko lapset vanhempiansa ja työntekijät pomoaan varten? Vai olisiko asia aivan toisin päin?

Toni Hinkka

Kirjoittaja on havainnut, että kehumalla paljon tekee tilaa myös kritiikille

 

Johtamisaktivisti Toni Hinkka

Olen Toni Hinkka, kahden lapsen isä, aviomies ja johtamisaktivisti. Minua on johdettu erinomaisesti, hyvin, huonosti ja hyvin huonosti.

Olen kokenut, kuinka paljon enemmän minä ja kaikki muutkin saavat aikaan, kun johdetaan hyvin. Samat hyvän johtamisen säännöt toimivat niin aikuisten kuin lastenkin kanssa. Elämäntehtäväni on parantaa suomalaista johtamista. Ammatikseni toimin suomalaisten johtajien mentorina. 

www.johtamisaktivisti.com


Tervetuloa Länsiväylän blogeihin!

Länsiväylä-lehti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia espoolaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta. Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.