Hatutuksesta hanurimusiikkiin

Ihan nyt vain vaikka vilkkaan syyskauden alkamisen kunniaksi pieni muistutus siitä, kuinka täällä ruuhka-Suomessa asioita voi sujuvoittaa niin, että kanssaihmiset eivät kirskuta hampaitaan rikki hatutuksesta.

Kun matka liukuportaissa päättyy, niiden eteen ei jäädä toljottamaan ja miettimään, mihin suuntaan askeleensa seuraavaksi kohdistaisi. Se onnistuu ihan hyvin muutaman metrin kauempanakin.

Liukuportaiden kultainen sääntö on myös se, että niissä on kaksi kaistaa, vaikka kaistaviivoja ei näykään. Se toinen on niille, jotka haluavat edistää etenemistään ripeästi kävelemällä. Liikenne portailla liukuu parhaiten, kun niissä ei kökitä rinnakkain rupattelemassa tai pussailemassa.

Kaupan kassalle jonotettaessa etsitään lompakko jo valmiiksi esiin, jos sen säilytyspaikka on jossain repun tai muun kantovälineen uumenissa tuhannen tavaran seassa. Syvä filosofinen pohdinnan aihe liittyykin siihen, miksi jättää maksuvälineen kaivaminen h-hetkeen, jos ensin seisoo minuuttitolkulla jonossa?

Täydehkössä bussissa ei pääse kovin kauaksi toisista ihmisistä, vaikka kuinka haluaisi."

Bussia odotettaessa – no, ihan sama kuin edellä. Kortti käteen tai eurot jonoon valmiiksi. Bussi on taatusti jo myöhässä muutenkin.

Sisälle päästyä ei varata toista istuinta laukulla. Kanssamatkustajan torjuntataktiikan, jossa istahdetaan käytävän viereiselle istuimelle linnoittamaan tyhjää ikkunapaikkaa, voi myös unohtaa.

Täydehkössä bussissa ei pääse kovin kauaksi toisista ihmisistä, vaikka kuinka haluaisi. Jos tarve on ylivoimainen, kannattaa käydä psykiatrin juttusilla. Tai muuttaa Kainuuseen.

Ovista ei kuljeta ikään kuin ketään muita ei olisi olemassakaan. Sisältä ulos tuleville annetaan ensin tietä. Ja kun oikein pinnistää, pystyy venymään siihenkin, että pitää ovea tulijoille auki. Ja ne ulos tulevat, he voivat pusertaa huuliensa välistä kiitoksen. Jos oikein koville ottaa, pieni nyökkäyskin välttää.

Ja lopuksi: miksi ne tumpit ja roskat pitää heitellä ympäri maastoa sellaisissakin paikoissa, joissa roskiksia nököttää lähietäisyydellä kaikissa ilmansuunnissa?

Koska tähän ei kuitenkaan löydy vastausta, jääköön sanomatta, mihin ne roskat tuuppaisin, jos valta olisi. Mutta vinkiksi: lähden kuuntelemaan hanurimusiikkia.

Leena Koivisto

Kommentit (1)

Kommentit

Toimitukselta

Tällä palstalla julkaistaan toimituksen kolumneja ja pääkirjoituksia.

Tervetuloa Länsiväylän blogeihin!

Länsiväylä-lehti tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia espoolaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta. Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa tiettyyn blogiin.